Kirjaston lähteistä ei selviä, onko ihmisellä ollut koskaan samanlaista kykyä ravistella kehoaan kuin koiralla, mutta onhan toki vieläkin ihmisen mahdollista ravistella kehoaan. Muun muassa monissa kehonhuolto-ohjelmissa ja jumpissa rentoutukseen liittyy ravistelua. Tässä on mielenkiintoinen artikkeli tärinäharjoittelusta, joka menee pidemmälle kuin tavallinen ravistelu, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/18/tarinaharjoittelu-auttaa-kun-j…
Marcel Pagnolin teksteihin pohjautuvia dvd-elokuvia löytyy. Isäni kunnian päivä ja Äitini linna perustuvat Marcel Pagnolin omaelämäkerrallisen tekstiin. Hänen romaaneihinsa pohjaavat myös elokuvat Rakkauden lähde ja Katkeruuden lähde. Nämä löytyvät kirjastosta.
Tämän opinnäytetyön tiivistelmässä on hyvin kuvattu koiran aisteja, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135167. Siinä kerrotaan koiran kuuloaistin olevan erittäin herkkä, koira pystyy havaitsemaan myös ultraääntäkin. Sillä on melko hyvä hämärä- ja syvyysnäkö ja sen hajuaisti ja tuntoaistikin ovat varsin monipuolisia. Eli periaatteessa voisi ajatella, että koiran on herättänyt joko kuulo-, haju- tai tuntoaisti taikka nämä kaikki yhdessä.
Katherine Applegaten Animorphs-sarjan osa 20 ilmestyi vuonna 2007. Sen jälkeen uusia osia ei ole julkaistu. Uusissa suomennoksista päättää sarjan julkaisija Tammi. Voit kysyä Tammesta jatkosuunnitelmista:
http://www.tammi.fi/sivut/3
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan sukunimi Kirs on tai on ollut sukunimenä 68 suomalaisella:
https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/
Tälle nimelle ei löytynyt selvitystä sukunimioppaista tai muistakaan kirjaston käytössä olevista lähteistä. Sukunimi Kirsilä pohjautuu evijärveläiseen talonnimeen, joka on suomeen mukautunut muoto ruotsalaisesta nimestä Girs tai Giers. Kirsilä-nimisen torpan nimeä on selitetty myös sanalla kirsi, joka tarkoittaa routaa. Kirsi-sukunimellä on yhteys ruotsinkieliseen sanaan kirsebär. Sukunimi Girs on annettu paikoin ruotusotamiehille lisänimeksi, ja se ilmeisesti tulee ruotsin kielen sanasta gärs, joka tarkoittaa kiiskeä. (Lähde: Mikkonen, Paikkala, Sukunimet, 2000)
Olisiko etsimäsi Scoular Andersonin piilokuvakirja nimeltään Pulmallinen päivä (ilmestynyt suomeksi 1994)? Kirja on Jyväskylän kirjaston kokoelmissa, kirjastoautossa:
http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=find2
Monessakaan karppauskirjassa ei ole leivänleivontaohjeita. Kirjassa 100 helppoa ja hyvää gi-ruokaa (Ola Lauritzon & Ulrika Davidsson, 2008) on kaksi spelttilimpun ohjetta. Ohjeessa on spelttivehnäjauhoja ja hiivaa, joten jauhoton tai hiivaton se ei ole. Kirjan voi lainata Helmet-kirjastoista (www.helmet.fi).
Netin kautta löytyy karppileivän ohjeita, esim. nämä, jotka ovat myös hiivattomia:
http://herkku.wordpress.com/2010/06/05/karppaus-leipa/
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=659
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=303
Hiivattomia leipiä ovat ainakin monet rieskat, teeleivät ja intialainen chapati-leipä. Näiden ohjeita löytyy monesta leivontakirjasta, mm. kirjasta Teehetkien herkut (Pirjo Suvilehto, 2008). Kirjassa…
Kissa mainitaan usein helppohoitoisemmaksi, koska se voidaan opettaa käyttämään hiekkalaatikkoa tarpeiden tekoon eikä sitä siis tarvitse välttämättä ulkoiluttaa useita kertoja päivässä kuten koiraa. Molemmat tarvitsevat kuitenkin säännöllistä hoitoa ja huolenpitoa, oikeanlaista ravintoa ja toisinaan eläinlääkärikäyntejä. Tämä pätee toki kaikkiin lemmikkieläimiin.
Perustietoa löytyy esim. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton sivuilta.
Kissoista: http://www.sey.fi/elaintietoa/lemmikkielaimet/kissa/aiotko_hankkia_kiss…
Koirista: http://www.sey.fi/elaintietoa/lemmikkielaimet/koira/aiotko_hankkia_koir…
Muista lemmikkieläimistä: http://www.sey.fi/elaintietoa/lemmikkielaimet/yleista_lemmikkielaimista…
Hilja Valtonen oli tuottelias kirjailija, mutta Wikipedian artikkelista http://fi.wikipedia.org/wiki/Hilja_Valtonen löytyvät hänen tärkeimmät teoksensa listattuna. Tässä ovat roomaanit:
Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926)
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa! (1927)
Opettajan villikko (1928)
Hiiliristi (1930)
Kunnankirjuri (1931)
Vaimoke (1933)
Tarvaatar (1935)
Nykyhetken tyttölapsi (1937)
Hätävara (1938)
Ville viekastelee taas (1945)
Kilroy sen teki (1947)
Rakas Vihtori (1950)
Neiti talonmies (1954)
Neekerityttö peilaa (1957)
Poikamiestyttö (1966)
Ruskapäiviä (1975)
Otava on vielä 2000-luvulla julkaissut Hilja Valtosen teoksia uusintapainoksina, mutta tällä hetkellä niitä…
Kuvassa on Helsingin yliopiston Metsätalo, joka sijaitsee Unioninkadun ja Fabianinkadun välissä. Kuva on otettu Metsätalon Unioninkadun puoleiselta sisäänkäynniltä (Unioninkatu 40), sisäpihalta.
https://vaantaja.wordpress.com/2013/08/18/metsatalokierros-kerros-kerro…
https://finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km003tyf
https://finna.fi/Record/lusto.knp-144029
Seuraavat sotilasalan sanakirjat löytyvät HelMet-kirjastoista:
Englanti-suomi-englanti : sotilassanasto ja lyhenteet = English-Finnish-English : military vocabulary and abbreviations / [toimittanut: Vesa Yrjölä], Helsinki : [Pääesikunta], 1992
Tekijä: Korppi, Jukka Teos: Ase- ja sotilastekniikan taskusanakirja englanti-suomi-englanti, Tampere : Apali, 2003
Tekijä: Priest, William L. Teos: Swear like a trooper : a dictionary of military terms and phrases,
Charlottesville (Va.) : Rockbridge, cop. 2000
Em. sanakirjojen saatavuuden voi tarkistaa osoitteesta http://www.helmet.fi
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto sijaitsee Kruunuhaassa ja palvelee myös siviiliasiakkaita. Lisää tietoa voi hakea osoitteesta: http://www.mpkk.fi/fi/kirjasto/
Vuoden 1961 alussa Yleisohjelmassa uutisia kuultiin seuraavasti:
Arkisin:
6.30 Varhaisuutiset
8.00 Varhaisuutisten uusintalähetys ja sää
12.30 Sää ja päiväuutiset
16.55 Iltapäiväuutiset
19.00 Sää, iltauutiset ja päivän peili
22.00 Sää, myöhäisuutiset ja ajankohtainen studio
Sunnuntaisin:
8.30 Aamu-uutiset ja sää
12.30 Sää ja päiväuutiset
19.00 Sää, iltauutiset ja päivän peili
22.00 Sää, myöhäisuutiset ja urheiluradio
Iltapäiväuutisten lähetysaikaa varhennettiin viidellä minuutilla vielä vuoden 1961 aikana, ja vuonna 1963 Varhaisuutisia alettiin lähettää jo kuudelta. Muuten näitä lähetysaikoja noudatettiin koko 60-luvun alkupuoli.
Lähde:
Radiokuuntelija : radio- ja tv-lehti
Radiokuuntelija-tv
Koska yhtä ainutta sivua kysymäänne asiaan ei löydy, olen koonnut suomenkielisen Wikipedian artikkelien kirjoittamista ja niiden laatua käsitteleviä ohjeita ja käytäntöjä listaksi.
Ohjeistus aivan perustason artikkelien kirjoittamiseen löytyy Wikipedian omista ohjeista osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Ohje:Ensimm%C3%A4inen_artikkeli .
Wikipedian omien käytäntöjen mukaisesti laadukkaan artikkelin tulisi noudattaa tiettyjä ohjeistuksia. Tärkeimpiä niistä ovat lähteiden luotettavuus, neutraali näkökulma aiheeseen sekä uuden tutkimuksen välttäminen. Näistä käytännöistä voi lukea lisää seuraavista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Tarkistettavuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Neutraali_n%C3%A4k%C3%B6kulma
http://fi.…
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran "Suomen kirjailijat" -tietokannasta löytyy luotettava tieto: Venny Selma Sylvia Kontturin kuolinpäivä oli 4.3.1981.
Tietokantaa ei enää löydy verkosta, mutta nykyinen kaunokirjjallisuustiedon ykköslähde Kirjasampo antaa saman tiedon, https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175933895888.
Victor Hugon Kurjat-romaaniin perustuvan musikaalin sävelsi 1980-luvun alussa Claude-Michel Schönberg. Teos tunnetaan ranskankielisellä nimellä Les miserables, mutta sen yleisin esityskieli on englanti.
Musiikaalin lauluja on julkaistu nuottikokoelmina. Tuorein lienee tämä: Schönberg: Les misérables : selections fom the movie. (2012, ISBN 9781780388786). Myös vanhempia painoksia on kirjastojen kokoelmissa. Kaikissa niissä on laulutekstit englanniksi. Yksittäisiä lauluja musikaalista on julkaistu useissa kokoelmanuoteissa.
Suomeksi on julkaistu tiettävästi vain yksi laulu, "Mä muistan vanhaa haavettain", joka löytyy Suuren toivelaulukirjan osasta 21 sekä Suuri musikaalikirja -kokoelmasta.
Heleena Savela kirjoittamassa Helsingin sanomien muistokirjoituksessa (17.3.2014) kerrotaan Jane Erkon o.s. Airola syntyneen Helsingissä 9. maaliskuuta 1936. Artikkelissa hänen kerrotaan harrastaneen koulutyttönä taitoluistelua Väinämöisen kentällä kotinsa lähellä Töölössä. Vanhempia ei tässä kirjoituksessa mainita eikä Jane Erkkoa ole Kuka on kukin -teoksessa. Teoksessa Puromies Anu,Tähtiä jäällä kerrotaan Erkon työstä taitoluistelun parissa, mutta hänen taustastaan ei kirjoiteta. Hän toimi aktiivisesti taitoluistelun hyväksi ja oli mm. taitoluisteluliiton puheenjohtajana. Tieto voisi ehkä löytyä Urheilumuseon kokoelmista, yhteystiedot: Valimotie 13a, 5. krs, 00380 Helsinki, 09 434 2250, urheilumuseo(at)urheilumuseo.…
Molemmat ovat oikein. Nuorennunko-sanan perusmuoto on nuorentua ja nuorenenko-sanan nuoreta. Kielitoimiston sanakirjan (sekä painettu kirja, 2006, että sähköinen versio) mukaan nuorentua ja myös nuortua ovat tavallisempia muotoja kuin nuoreta. Nuortua-verbistä vastaava muoto olisi nuorrunko.
Selasin Helsingin kaupunginkirjaston Pasilan varastosta Omin käsin-lehtien vuosikerrat 1938- 1944. Numerossa n:o 4 vuodelta 1944 todettiin himmeleitten olevan liian suuritöisiä sota-aikana tehtäväksi. Lisäksi olkikupo tarvittiin muihin töihin. Samassa numerossa on olkitöitten kuvia, muttei ohjeita. Numerossa 2 vuodelta 1944 Tyyne-Kerttu Virkki esittelee työohjeitten kera "Olkityön elvyttäminen Aunuksessa".Kuvissa on oljesta valmistettuja ostoslaukkuja, päähineitä ja erilaisia käyttöesineitä.
Himmeleistä on ilmestynyt runsaasti ohjekirjoja. Esim. TEKIJÄ Koski, Eija, kirjoittaja, valokuvaaja.
TEOS Himmeli / Eija Koski ; valokuvat: Rita Lukkarinen, Eija ja Kari Koski, Minna Jones ; piirrokset:…
Hei,
Sumalaisen arjen historian mukaan (osa 1 Savupirttien Suomi) savupirtit saivat alkunsa varhaisella keskiajalla, mutta vielä 1900-luvun alkupuolella niitä tapasi yleisesti Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla (Tästä myös: Suomalainen Kuvalehti 14.1.1928, löytyy netistä Kansallliskirjaston digitoiduista lehdistä). 1895 oli savupirttien osuus enää 3,7%, mutta esim. Pohjois-Savossa vielä neljännes asumuksista oli tällaisia. Viimeiset savupirtit liene olleet käytössä 1950-luvulla.
Uloslämpiävä uuni saapui Suomeen 1500-luvulla, mutta yleistyi siis eri alueilla eri vauhtia. Lounais- ja Länsi-Suomesta savupirtit väistyivät savijohdollisten uunien yleistyttyä 1600-luvulta alkaen. Itä-Suomessa tämä tapahtui hitaammin. Merkittävämmin…
