Öisen kaupungin elämästä kertova lastenkirja saattaisi olla Anna Carin Eureliuksen kirjoittama ja Monika Lindin kuvittama Lasse on yötä ulkona (WSOY, 1975). Tässä tosin Lassen vie kaupungille hänen äitinsä - isä jää kotiin nukkumaan pikkusiskon ja perheen Pahus-koiran kanssa.
Liitumummeli lienee hiippaillut kysyjän muistikuviin Kay Pollakin kertomasta ja Birgitta Steenin kuvittamasta kirjasta Kaupunki, josta tuli maailmankuulu (Kirjalito, 1977). Tarinan päähenkilö on Olli-poika, joka ryhtyy elävöittämään kaupungin harmaita seiniä piirroksin kadulta löytämällään liidulla. Ollin esimerkin innoittamana kaupungista löytyy muitakin, joilla on "kova halu piirtää ja maalata kaikenlaista kaikkeen mahdolliseen". Yksi näistä on muori…
Kirjojen sidosasua ei Helmet-haussa (eikä tietääkseni muissakaan kirjastojen hakuohjelmissa) voi käyttää hakuterminä. Sen sijaan voit kunkin teoksen tiedoista tarkastaa, lukeeko niissä ISBN:n jälkeen sana "sidottu". Pokkarit eivät yleensä ole sidottuja, vaan sidotut kirjat ovat kovakantisia. Jos taas kirjan tiedoissa lukee "nidottu", se ainakin kaunokirjallisuuden kyseessä ollessa on mitä todennäköisimmin pokkari. Tosin kaikki nidotut teokset eivät ole kooltaan pokkareita.
Tässä esimerkki mainitsemiltasi tekijöiltä Hjorth ja Rosenfeldt:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2350587__Shjorth%20rosenf…
Kun rullaat kirjan tietoja alaspäin, löydät rivin
ISBN
9789511298908 sidottu
Tämä teos ei…
Runo sisältyy Suomen kansan vanhat runot -teokseen:
Mitä tehhä miun poloisen,
kuta tehhä kurjan rauka
tällä nuorella ijällä,
vihannalla varrellain;
mitä tehhä, kuin ei naija,
viitsi ei männä, kuin ei viiä,
viitsi ei männä vihkimättä
eikä käymättä kosissa.
Suomen kansan vanhat runot osa V:2, runo 957
Suomen kansan vanhat runot ovat myös netissä haettavissa, sivulla: https://skvr.fi/ , josta runon löysin ja otin tähän.
Poijutietoutta jäljittäessäni vastaani ei tullut viitteitä siitä, että uimiseen tarkoitetun vesialueen rajaamisessa käytetyillä poijuilla olisi kokoon tai näköön perustuvia nimityksiä. Erilaisten poijujen samanaikaisella käytöllä on tarkoituksensa: se helpottaa veteen vajonneen ihmisen paikannusta ja pelastustoimenpiteiden kohdentamista.Eri poijuilla on kyllä toisistaan poikkeavia nimityksiä käyttötarkoituksen mukaan. Reittien tai alueiden merkitsemiseen käytettävät poijut ovat merkkipoijuja. Veneilijöille on lisäksi ankkuri- ja kiinnityspoijuja.https://tukes.fi/uimarantojen-turvallisuusKirjoja en Mältinrannasta tai sen historiasta löytänyt. Antoisin löytämäni tietolähde on Tammerkoski-lehti, jossa vuosien varrella on julkaistu joitakin…
Yksi ehdokas etsityksi kirjaksi voisi olla norjalaisen Bjørn Sortlandin Silmätyksin. Se on kertomus 17-vuotiaasta Fridasta, joka matkustaa Italiaan saatuaan tietää sairastavansa vakavaa silmäsairautta, koska hän haluaa nähdä maailman kauneimman maan ja sen taideaarteet ennen kuin on myöhäistä. Firenzessä Frida tutustuu 19-vuotiaaseen Jakobiin, joka vie Fridan mukanaan taidekierrokselle Italiaan ja Ranskaan. Tekstin lomassa on kuvia tarinassa mainituista maalauksista.
Voisiko tarkoittamasi laulukirja olla Erkki Pohjolan ja Egil Cederlöfin toimittama "Tie musiikkiin : Musica II" (Musiikki Fazer), josta on olemassa useita eri painoksia? Itse pääsen katsomaan 9. painosta vuodelta 1974. Siinä on mainitsemistasi lauluista "Taivas on sininen ja valkoinen", "Arvon mekin ansaitsemme", "Kultakalat", "Joe Hill", "Puukenkätanssi", joka alkaa "Oozevize, voozevize", "Kasakkapartio" ja lopussa maakuntalauluja. Reijo Pajamon mukaan Pohjolan ja Cederlöfin Musica-kirjasarja edusti siirtymäkauden oppikirjaa kohti peruskoulua, sillä siihen kuului omia oppikirjoja eri luokka-asteille. Aiemmin kaikilla luokka-asteilla oli käytetty samaa laulukirjaa.
Sellaista laulukirjaa, joka sisältäisi kaikki mainitsemasi…
Tieteellisten kirjastojen Linda-tietokannasta löytyi muun nimistöntutkimuksen lisäksi julkaisut:
KEPSU, Saulo
Uuteen maahan : Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005.
HAGELSTAM, Katja
Hetki Helsingissä / Wenzel ja Katja Hagelstam ; Roosa Toivonen ja Pietke Visser. WSOY, 2007
Kirjat ovat myös Joensuun seutukirjastossa. Jälkimmäinen ei ole varsinaisesti nimistöntutkimus, mutta kertoo Helsingin rakennusten (ja nimien) historiasta.
Ruotsiksi löytyivät seuraavat, joista ainakin opinnäytetyö koskee suoraan aihetta:
Aarnikuru, Tanja
Herrgårdsnamn i Nyland / Tanja Aarnikuru, Mirkka Reunanen. [Tampere], 2001. - Pro gradu -työ : Tampereen yliopisto, kieli- ja käännöstieteiden laitos, pohjoismaiset…
HelMet-verkkokirjastosta ( http://www.helmet.fi/ ) löytyy muutamia suomenkielisiä levytyksiä Violeta Parran laulusta Gracias a la vida. Haku onnistuu helpoimmin napsauttamalla etusivun linkkiä "Tarkenna hakua", kirjoittamalla hakukenttään "Elämälle kiitos" ja valitsemalla pudotusvalikosta aineistolajiksi CD-levy.
Liisa Tavin esityksen lisäksi CD:llä löytyy Arja Saijonmaan levyttämä versio. Siinähän on eri teksti kuin Tavin levytyksessä. Saijonmaan esityksen nimi on "Miten voin kyllin kiittää", mutta koska laulu ehkä yleisemmin tunnetaan nimellä "Elämälle kiitos", se löytyy myös tällä nimellä.
Lisäksi löytyy kokoelma-CD, jonka nimi on "Elämälle kiitos" ja jolla esiintyy useita artisteja. Tässä Parran laulun esittäjäksi on merkitty Machu…
Pekka on suomalainen versio Petrus-nimestä. Nimen pohjana on kreikan kalliota tarkoittava sana petros. Pekka lienee muodostettu Petruksen venäläisestä hellittelynimestä Pedka. Nikolai on venäläinen muunnelma nimestä Nikolaus. Nikolaus-nimen osat tarkoittavat voittoa ja kansaa. (Lähde: Saarikalle, Suomalainen Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön)
Myrsky-nimeä ei ole almanakassa, eikä sitä löydy nimikirjoistakaan. Nummelinin ja Teerijoen kirjassa Eemu, Ukri ja Amelie: 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä kerrotaan, että nimi on annettu muutamalle suomalaispojalle ja -tytölle. Ensimmäiset havainnot ovat 1900-luvun alkupuolelta.
Saa tuoda. Pääkirjastossa ja joissakin lähikirjastoissa on käytettävissä langaton verkko, joten voit käyttää myös internetiä omalla läppärilläsi. Pyydä tunnukset virkailijalta.
Lisätietoa: http://www.jyvaskyla.fi/kirjasto/asiointi/kannettavat
Porsas säästämisen symbolina kytkeytyy säästöpossun historiaan. Yhden teorian mukaan säästöpossu sai alkunsa keskiaikaisessa Englannissa, jossa kotitalouksien moniaisiin tarpeisiin valmistettiin erilaisia astioita ja purnukoita oranssinsävyisestä savesta, josta käytettiin nimeä "pygg". Kolikoiden säilyttämiseen käytetystä savikiposta ("pygg jar") kehkeytyi kielenkäytössä "pygg bank", joka edelleen 1700-luvun puoliväliin tultaessa oli muokkautunut muotoon "piggy bank". Tämä antoi savenvalajille inspiraation muotoilla "piggy bankeistaan" sianhahmoisia "säästöpossuja".
Lähde:
Sandra & Harry Choron, Money : everything you never knew about your favorite thing to find, save, spend & covet
Voisikohan kyseessä olla ehkä Eeva Kilven esikoiskokoelmasta Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972) löytyvä runo, joka alkaa sanoin "Sano heti jos minä häiritsen"? Sen toisesta säkeistöstä löytyvä "vastaus" kuuluu: "Sinä et ainoastaan häiritse, / minä vastasin, / sinä järkytät koko minun olemustani."
Runo sisältyy myös Kilven valittujen ja koottujen runojen kokoelmiin Runoja 1972-1976 ja Perhonen ylittää tien : kootut runot 1972-2000 sekä useaan runoantologiaan, joista mainittakoon esimerkiksi Runo puhuu rakkaudesta (Kirjapaja, 1986) ja Tämän runon haluaisin kuulla. 2 (Tammi, 1987).
Alunperin saksaksi vuonna 1968 ilmestynyt Stefan Olivierin vakoilijaelämäkerta Geliebte Genossin : die Lebensgeschichte der Helga Wannenmacher julkaistiin suomeksi Gummeruksen kustantamana 1969 nimellä Moskovan enkeli : naisvakoilijan tarina. Samana vuonna kirjasta otettiin kaksi lisäpainosta; neljäs painos tuli 1984, ja samana vuonna se ilmestyi myös Koko kansan kirjakerhon kautta.
Kirjastojen kautta Moskovan enkelin saa luettavakseen helposti - tässä malliksi kirjan saatavuus maakuntakirjastoissa: http://monihaku.kirjastot.fi/frank/frankcgi.py?view=Maakuntakirjastot&a…
Ranskassa oli vuosina 1803-1914 käytössä kultaan perustuva rahayksikkö, franc germinal. Verkkolehti Histoire-Généalogiessa julkaistun Jean Monangen artikkelin "De la valeur des choses dans le temps" mukaan vuoden 1803 frangi vastasi 2,07 vuoden 2006 euroa, joka puolestaan vastaa 2,60 euroa vuonna 2022.
Näin laskettuna Joséphine käytti rahaa 3 640 000 nyky-Euron edestä.
Lähteet:
Histoire-Généalogie: https://www.histoire-genealogie.com/De-la-valeur-des-choses-dans-le-tem…
Convertisseur franc-euro: https://www.insee.fr/fr/information/2417794
Gouvernement.fr: https://www.gouvernement.fr/partage/10952-creation-du-franc-germinal
Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan_frangi
Ensimmäinen kysymys tunnetaan myös niin sanottuna valehtelijan paradoksina. Eräitä ratkaisuyrityksiä siihen ovat olleet:
* peruslogiikkaa on muutettava, koska jotkin lauseet, kuten valehtelijan paradoksi, eivät ole tosia eivätkä epätosia
* peruslogiikkaa on muutettava, koska jotkin lauseet, kuten valehtelijan paradoksi, ovat samaan aikaan sekä tosia että epätosia
* missään loogisesti korrektissa kielessä ei voi puhua kielen lauseiden omasta totuudesta eikä mikään lause voi siis viitata omaan totuuteensa, joten valehtelijan paradoksi kertoo vain luonnollisen kielen epätarkkuudesta
Lisää informaatiota valehtelijan paradoksista ja sen mahdollisista ratkaisuista löytyy esimerkiksi täältä:
http://plato.stanford.edu/entries/liar-paradox/
Kaksi…
Teoksessa Edessä avoimet meret:Runoja antoisiin eläkevuosiin löytyy kysytynlaisia runoja. Tämä teos löytyy kirjaston kautta kuten seuraavatkin, joista voi olla hyötyä:
Vuosien varjot ja valo / Räty-Hämäläinen, Aino
[Helsinki] : Palmenia-kustannus, 2002
Vuodet kuin kuiskauksia /
Helsinki : WSOY, 2005
Tässä iässä /Heilala, Eeva
Helsinki : Tammi, 2009
Ilta / Immonen, Erkki J.
Helsinki : [E. J. Immonen], [2002]
Ero / Immonen, Erkki J.
Helsinki : [E. J. Immonen], [2003]
Suruttoman saattohoito / Kejonen, Pekka
Helsinki : WSOY, 2005 (Vantaa : Dark)
Koipitoipilas : runoja /Villa, Kyllikki
Helsinki : Like, 2009
Pää tallella : runoja ikääntyville /
Helsinki : LK-kirjat, 2008
Kyseessä lienee Salme Sadeniemen Pension Grunerin tytöt. Tarina sijoittuu 1850-luvun Hämeenlinnaan, jossa päähenkilö, maalaispapin tytär Eeva, käy koulua Sofien, Alinen, Ebban ja Olivian kanssa. Kirja kertoo viehättävästi vanhasta ajasta, jolloin säätyerot ovat vallalla ja ylioppilas Euren herättää julkista pahennusta lausumalla Aleksis Stenvallin runon suomeksi. Eeva, joka mm. kannattaa tyttöjen oikeutta omaan elämään ja ansaitsemiseen, sen sijaan ihastuu suomenkieliseen runoon - ja vähän lausujaankin... Hämeenlinnassa pohditaan myös kovasti rautatien tuloa. Kauppiaan mielestä asia on hyvä, tavarat kulkevat siinä nopeasti. Osa väestöstä taas vastustaa rautateitä - vielä sitä ihmiset juuri ja juuri voisivat sillä…
Seppo Jokisen komisario Koskista ei järin usein Tampereen ja sen lähiympäristön ulkopuolella tapaa. Hotelli Joutsenlampikin lienee häneltä jäänyt käymättä, toisin kuin rikostarkastaja Olavi Susikoskelta, jonka Mauri Sariola kirjoitti sinne joululomaansa viettämään kirjassa Susikosken elämän kevät.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimitoimiston Vanajan paikannimikokoelmasta löytyy vuonna 1925 kirjattuna seuraava tieto: Pajamäki (Vanaja, Idänpää) tila, erotettu Heikkilästä (1900-luvulla syntynyt nimi). Heikkilä oli yksi Idänpään ja viereisen Tyllilän kylien vanhoista kantatiloista. 1900-luvun alussa Idänpäässä oli neljä maakirjataloa, Äijälä, Heikkilä, Anttila ja Honkala. Vaikka talot siirrettiin myöhemmin kauemmas kaupungistuvalta alueelta, niiden nimet ovat edelleen edustettuina alueen katunimistössä.
Varsinaisesta pajasta, jonka voisi olettaa olevan tilankin nimen taustalla, en löytänyt tietoa, mutta Idänpäässä nykyisten Papinniityntien, Anttilankadun ja Viipurintien rajaamalla alueella asui 1900-luvun alkupuolella …
