Laulu "Minä menen Amerikkaan..." löytyy Amerikan laulu -nimisenä Pertti Uotilan kokoaman kirjan Kansan kantele : Suomen kansan vanhempaa ja uudempaa laulurunoutta I osasta Eteläpohjalaisia, satakuntalaisia ja hämäläisiä lauluja (Uotila, 1925). Tässä teoksessa julkaistussa Amerikan laulussa on kaikkiaan 24 säkeistöä; eri versioissa saattaa toki olla kyse vain pitkän laulun eri tavoin toteutetuista lyhennelmistä, mutta kansanperinneaineistosta puhuttaessa rinnakkaisten, toisistaan poikkeavien versioiden olemassaolo on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, eikä ankarasti ottaen liene mahdollista osoittaa yhtä versiota toista "oikeammaksi". Julkaistut kansanrunot ja -laulut ovatkin monesti koosteita saman laulun eri toisinnoista. Uotila huomauttaa…
Nimi on alkuaan järven nimi, vielä 1700-luvun karttaan on nykyisen Villikkalanjärven nimeksi merkitty Artjärvi. Nimen alkuosaa on
selitetty sanasta artti - riita, kiista, tora. Näillä viitataan mahdollisesti artjärveläisten käymiin rajariitoihin, joista paikallisten tiedetään käyneen oikeutta 1400-luvulla.
Lähteet:
Suomalainen paikannimikirja. Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007.
Suomen kielen etymologinen sanakirja 1. Suomalais-Ugrilainen Seura, 1955.
Luonnollisesti Artjärvi : pitäjäkirja. Artjärven kunta, 1977.
Runon nimi on Jumala on kaikkialla (Gud) kokoelmasta Landet som icke är.
Maailmassa ei kellään ole aikaa
paitsi yksin Jumalalla.
Ja sen tähden tulevat kaikki kukat hänen luokseen,
ja kukista viimeinen,
lemmikki, pyytää häneltä enemmän loistoa
sinisiin silmiinsä,
ja muurahainen pyytää häneltä suurempaa voimaa
tarttuakseen korteen.
Ja mehiläiset pyytävät häneltä väkevämpää voittolaulua
purppuranpunaisia ruusuja varten.
Ja Jumala on mukana kaikissa yhteyksissä.
Kun eukko arvaamatta kohtasi kissansa kaivolla
ja kissa emäntänsä.
Se oli suuri ilo heille molemmille,
mutta kaikkein suurin oli se, että Jumala oli vienyt heidät yhteen
ja tahtonut heille tämän ihmeellisen ystävyyden neljänätoista vuotena.
Ylva on vanha pohjoismainen nimi, joka merkitsee naarassutta. Muiden petojen nimistä johdettujen nimien tavoin se kuvastaa muinaisten skandinaavien ajatusta, että voima oli ihmisen parhaita ominaisuuksia. Tällaisen nimen antaminen lapselle merkisi toivomusta, että hänestä kasvaisi vahva ja voimakas ihminen. Nimen miespuolinen vastine on Ulf. Ylvan nimipäivä Suomen ruotsalaisessa almanakassa on 13.9. Suomessa ensimmäinen Ylva nimettiin tiettävästi 1930-luvulla ja almanakassa nimi on ollut vuodesta 1950. Nimi on Suomessa harvinainen, mutta Ruotsissa huomattavasti yleisempi. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta voi tarkistaa etu- ja sukunimien esiintymisen Suomessa.http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Nimi Lii sekä myös…
HelMet-kirjastoilla on tosiaan numerointi, joka perustuu kirjastojen sijaintialueen postinumeroon. Esimerkiksi Rikhardinkadun kirjasto sijaitsee osoitteessa Rikhardinkatu 3, jonka postinumero on 00130. Näin ollen kirjaston koodinumero on 13 tai vielä erityisesti H13, jos halutaan tuoda esiin, että kyse on Helsingin kirjastosta; Espoon kirjastoihin voidaan viitata koodilla E ja Vantaan koodilla V. Postinumeroista poikkeavat Pasilan kirjasto, joka pääkirjaston arvovallalla kantaa numeroa 01, ja kirjastoauto, jossa käytetään koodia 02. Kirjaston aineistossa esiintyy myös koodi 03, joka tarkoittaa siirtokokoelmaa eli kirjoja, jotka kiertävät kirjastosta toiseen vailla varsinaista pysyvää sijoituspaikkaa.
Suomenkielinen Wikipedia toteaa Väinö Siikaniemen olevan perinnesävelmän Emma yleisimmin tunnettujen sanojen (Oi muistatkos Emma,sen kuutamoillan) tekijä. Mihin dokumentteihin tämä tieto perustuu, on epäselvää, sillä Wikipedian tietoa ei viitata mihinkään.
Viola-tietokannassa Siikaniemi on merkitty sanoittajaksi jo vuonna 1929 tehdyn Leo Kaupin esityksen kohdalla. Onko tieto peräisin itse levyn etiketistä, sitä en pysty vahvistamaan. Toisaalta samaisessa tietokannassa on myös kirjauksia, joissa saman tekstin tekijäksi on merkitty Evert Suonio. Myös tämän tiedon lähde on epäselvä.
Tässä on selkeä ristiriita, sillä on hyvin epätodennäköistä, että kaksi sanoittajaa olisi päätynyt täsmälleen samoihin alkusanoihin. Ilman perusteellisempaa…
Kyseessä on Paavo Cajanderin runo nimeltä Kuva. Runo löytyy mm. Tämän runon haluaisin kuulla -teoksen ensimmäisestä osasta sekä Juhla on runojen aikaa -teoksesta.
Raejuusto ja maitorahka ovat molemmat tuorejuustoihin luettavia hapanmaitovalmisteita, jotka valmistetaan pastöroidusta, rasvattomasta maidosta maitohappokäymisen avulla. Niiden valmistusvaiheet eroavat jonkin verran toisistaan: raejuustomassa leikataan rakeiseksi ja kuumennetaan 50–55°C:een, maitorahkamassa taas homogenoidaan ja separoidaan. Molemmat ovat vähärasvaisia. Maitorahkassa on runsaasti kalsiumia, raejuustossa sitä on melko vähän. Raejuustossa on puolestaan proteiinia lähes kaksinkertainen määrä maitorahkaan verrattuna, millä ehkä voi olla osuutensa sen ruokaremonttisuosioon.
Kaarina Turtia, Gastronomian sanakirja
Raejuusto, rasvaa 1,5% | Fineli
Maitorahka, rasvaa <0,5% | Fineli
Tutkimus nimesi superiltapalan: Syö tätä…
Tällainen tapa todennäköisesti palautuu sukunimikäytänteidemme muotoutumisvaiheeseen ja erityisesti siihen, että ihmisiä on kutsuttu paitsi etu- ja sukunimeltä myös talonnimeltä: "Hannan pirtti oli kauniissa männikössä tiukan metsän reunassa. Siitä pirtti sai nimen Mäntylä ja Hanna nimen Mäntylän Hanna. Nimeä käytettiin niin yleisesti, että kaikki kyläläisetkään eivät tietäneet, että se ei ollut Hannan oikea nimi. Joku saattoi käyttää sitä jopa Hannan kuullen. Silloin Hanna huomautti kipakasti: 'En minä ole mikään Mäntylän Hanna. Minä olen neiti Johanna Sungren."
Läheskään aina varhaiset sukunimet eivät osoittaneet mitään sukua, vaan vaikkapa juuri sitä, missä asianomainen asui. Esimerkiksi torpparia kutsuttiin sen torpan nimellä,…
Tutkiskelin sekä karjatalousaiheista että kansantapoja esittelevää lähdeaineistoa siinä toivossa, että olisin löytänyt asialle selkeän järki- tai uskomusperäisen selityksen. Ensinmainitut – kuten esimerkiksi muuten erinomaisen seikkaperäinen Laina Vehasen Karjaväen kirja – neuvovat kyllä usein käsin lypsettäessä tekemään sen lehmän oikealta puolelta, kuitenkaan antamatta syitä tai perusteluja käytännölle. Lypsämiseen liittyvistä uskomuksista tai karjataioista en taas löytänyt minkäänlaista kannanottoa kysymykseen siitä, millä puolella lehmää lypsäjän tulisi olla. Lopulta vanha Suomen maatalousseurojen aikakauslehden Maan numero osasi antaa ihmetyksen aihetta antaneelle tavalle mitä suurimmassa määrin yksinkertaisen selityksen…
Kaikkiin kysymiinne joukko-osastoihin (vast.) on löydettävissä selite sekä vähintäänkin todennäköinen sijaintipaikka seuraavasti:
18.1.40 PpKK2 --> Virallinen lyhenne "Pp. Koul. K 2", avattuna Polkupyöräjoukkojen koulutuskeskus 2, sijaintipaikka Turenki (toimintaa myös Hämeenlinnassa ja Forssassa).
9.6.40 5/JR38 --> Virallinen lyhenne "5. / JR38", avattuna 5. komppania / Jalkaväkirykmentti 38, todennäköinen sijaintipaikka Kesälahdella ennen viimeisiä kotiutuksia.
22.9.40 2KrhK/II(room) 8Pr --> Virallinen lyhenne "2. KrhK. / II / 8. Pr.", avattuna 2. kranaatinheitinkomppania / II Pataljoona / 8. Prikaati", sijaintipaikka Ylämylly.
6.6.41 KrhK/8Pr --> Virallinen lyhenne "KrhK / 8. Pr.", avattuna…
Repo-Mikon rangaistus -runon kirjoittaja on Maija Konttinen. Runo löytyy ainakin seuraavista teoksista:
Eläinrunojen kirja / toim. Satu Koskimies. -Kirjayhtymä 1997 (s. 45)
Pieni aarreaitta 3 : runoaitta. -WSOY, 1993 (s. 242-243)
Kodin ja koulun ensimmäinen kirja. -Otava (useita painoksia)
Teosten saatavuuden pääkaupunkiseudulla voi tarkistaa osoitteessa: http://www.helmet.fi/
Runon ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:
Pupu-Jussin tylleröinen
pieni, näpsä Nöpöstiina
kivikuppi kainalossa
metsätietä tallusteli
oman äidin asialle.
"Fingerporillinen" eli sormustimellisen verran ei ole aivan täsmällinen mittayksikkö, koska sormustimia on eri kokoa (oman isoäitini ompelulaatikossa oli ainakin kahta eri kokoa) aivan kuten neulan käyttäjillä on erikokoisia sormia. Oma kuparista tehty, miehen pikkusormeen juuri ja juuri mahtuva sormustimeni on 20 milliä mitkä ja halkaisija on 10-15 milliä (suuaukko on hiukan soikea). Mittalusikalla ja vedellä tekemäni mittauksen perusteella tällä sormustimella mitattuna "fingerporillinen" on noin 5 millilitraa eli teelusikallinen, ei siis kovinkaan paljon.
Historiasta voi löytyä hyvinkin täsmällisiä vastineita käsitteelle, koska sitä lienee käytetty viinan anniskelussa vakavammassakin mielessä. Mutta yleisessä puheenparressa "…
Näkövammaisten Celia-kirjasto on julkaissut tämän vuonna 2001 ilmestyneen kirjan äänikirjana Oppari.fi-palvelussaan, mutta kuten muissakin tähän Daisy-sarjaan kuuluvissa teoksissa käyttöoikeus on vain sillä, jolla on todistus estyneisyydestä käyttää normaalia paperikirjaa (useimmiten siis näkövamma). Näyttää siis valitettavasti siltä, että yleiseen käyttöön tätä oppikirjaa ei äänikirjaformaatissa ole tarjolla.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Aaro on lyhentymä nimestä Aaron. Aaron oli Vanhassa testamentissa Mooseksen vanhempi veli, israelilaisten ensimmäinen ylipappi. Nimen lähtökohtana lienee muinaisegyptistä saatu heprean sana aharon = vuori, vuorella asuva. Toisen tulkinnan mukaan nimi merkitsee valaistua. Nimen latinankielinen versio on Aronus, joka oli Suomessakin käytössä jo ainakin 1500-luvulla.
Lähteet:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY 1999
Uusi suomalainen nimikirja, Otava 1988
Agatha Christien novelli Puolustuksella on puheenvuoro (Witness for the Prosecution) on ilmestynyt erillisenä painoksena Tammen isotekstiset -sarjassa vuonna 1983. Se sisältyy Christien rikosnovellikokoelmaan Kuoleman koira ja muita kertomuksia (The Hound of Death) joka ilmestyi suomeksi ensi kerran WSOY:n kustantamana (Sapo ; 226) vuonna 1978. Isotekstisen version on suomentanut Jouko Linturi, Kuoleman koira -kokoelman novellin puolestaan Anna-Liisa Laine. Tässä kokoelmassa novellin nimi on Syyttäjän todistaja. Kirjojen sijainti- ja saatavuustiedot pääkaupunkiseudun kirjastoissa selviävät HelMet -tietokannasta http://www.helmet.fi
Numinoosi on Rudolf Otton teoksessaan Das Heilige (1917) hahmottelema käsite, joka kuvaa uskonnollisen kokemuksen ei-rationaalista luonnetta. Tässä jonkin aivan toisen (das ganz Andere) kohtaamisen aiheuttamassa kokemuksessa kauhistuttavuus ja kiehtovuus sulautuvat yhteen.
Lähteenä käytin Stuart Sarbackerin artikkelia "Rudolf Otto and the Concept of the Numinous"
https://oxfordre.com/religion/view/10.1093/acrefore/9780199340378.001.0001/acrefore-9780199340378-e-88?rskey=4XcTkf&result=1
1. Elannon kansanravintoloiden ruokalista tammikuulta 1935 löytyy Hotelli-ja ravintolamuseon suomalaisen työväestön ruokakulttuuria käsittelevältä sivustolta:
http://www.tyovaenruokailu.fi/p/ruokalat-2_2.html
Hotelli- ja ravintolamuseon sivuilla on koottu historiallisia ravintoloiden ruokalistoja, mm. 30-luvulta, mutta ravintolat eivät ilmeisestikään ole Elannon:
http://www.hotellijaravintolamuseo.fi/19
Tietoa 1930-luvun ravintoloiden ruokakulttuurista ja myös sen ajan ravintoloiden ruokalistoja löytyy myös Merja Sillanpään kirjasta Ravintolan uusi aika (1991)
2. Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajahöyrylaivat Arcturus ja Ilmatar liikennöivät Helsingistä Hulliin vuonna 1933 seuraavasti: laivat lähtevät Helsingistä joka tiistai,…
Värssy on käännös Hjalmar Procopén runon De bortgångna toisen säkeistön lopusta (teoksessa I sanden : dikter (Helsingfors 1915).
”De hafva gått men stå oss än så nära,
är tusen trådar binda oss vid dem,
och stegens återljud af våra kära
vi höra tydligt än I våra hem.”
Eino Leino on kääntänyt joitakin Hjalmar Procopén runoja suomeksi. mutta tämän runon tai runon osan kääntäjästä en löytänyt tietoja. I sanden -kokoelmaa ei ole käännetty suomeksi. Runon alkuperäinen monikkomuoto on tässä käännöksessä muutettu yksiköksi, ilmeisesti jotta se sopisi paremmin muistovärssyksi.
Christine Marion Fraserin Rhanna-sarjasta on suomennettu viisi ensimmäistä osaa: Rhanna: unelmien saari (Gummerus 1997), Rhanna sodassa (1998), Rhannan lapset (1999), Takaisin Rhannaan (2000) ja Rhannan laulu (2002). Lisäksi sarjaan kuuluu kolme ainakin toistaiseksi suomentamatonta osaa, Strom over Rhanna, Stranger on Rhanna ja A Rhanna mystery. Sarja on alun perin ilmestynyt vuosina 1978 - 1996.
Suomalaisista yleisistä kirjastoista Rhanna-sarjaa ei valitettavasti löydy englanninkielisenä. Ainoastaan Fraserin Kings-sarjan aloitusteos King's croft löytyy Varastokirjastosta, mutta muita osia tähän suomentamattomaan sarjaan ei ole kirjastoista saatavilla. Tämä kirja on mahdollista lainata kirjastonne kaukopalvelun kautta.
