Kotimaisten kielten keskuksen Suomen etymologinen sanakirja kertoo, että pandan lähtökohtana on lähinnä ranskan panda ’panda’, jonka alkuperä on epäselvä.Etymonlinen verkkosivu taas kertoo ranskalaisen lähetyssaarnaajan Armand Davidin löydettyä eläimen vuonna 1869, se oli tunnettu osittain värillisenä karhuna (parti-colored bear), mutta nimi muutettiin pandaksi sen jälkeen, kun eläintieteellinen suhde punaturkkiseen pikkupandaan (Ailurus fulgens) oli vahvistettu. Ranskalainen nimi johtuu ilmeisesti eläimen nepalilaisesta nimestä (पाण्डा, Pāṇḍā).Lähteitä:https://kaino.kotus.fi/ses/?p=article&etym_id=ETYM_ce61649168c4550c2f7acab92354dc6e&word= https://www.etymonline.com/word/panda
Partisaanivalssin käännös, joka alkaa kysymilläsi sanoilla (En voi jäädä vierellesi, yöhön rientää täytyy mun...) on Heimo Anttiroikon käsialaa, nuotteja ja sen mukana olevia sanoja ei juuri tästä Anttiroikon käännöksestä löydy, mutta kappale löytyy etsimilläsi sanoilla cd-levyllä, josta voi kuuntelemalla poimia sanat:
KOM-teatteri: Vapauden kaiho (cd-levy)
Cd-levy löytyy monesta pääkaupunkiseudun kirjastosta ja sen voi tilata lähikirjastoosi. Tässä on pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-haku tietokannan osoite, josta voi tarkistaa cd-levyn sijaintipaikat: http://www.helmet.fi/
Hei,
Valtion elokuvatarkastamo asettaa levitykseen tuleville elokuville tietyn ikärajan lasten kehityspsykologiaan perustuen. Ajatuksena on suojella lasta liian rankoilta mediasisällöiltä ja ohjata tämä katsomaan omalle kehitystasolleen soveltuvia ohjelmia. Suullisen sadun tai tarinan kuulija voi kuvitella sadun mielessään niin hurjaksi kuin uskaltaa. Koska hän ei näe valmiiksi kuvitettua tarinaa, hän voi mielikuvituksessaan säädellä tarinan hurjuutta. Filmattu tarina tulee samanlaisena kaikkien silmille riippumatta kehitystasosta. Oliot voivat olla paljon pelottavampia kuin lapsen oma mielikuvitus pystyisi kuvittelemaan, joten kuvallinen tarina voi olla voimakkaampi kuin kerrottu.
Ikärajaan vaikuttavat elokuvissa seksi, kauhu ja väkivalta…
Siltasaari erottuu hyvin otteesta C.H. Nummelinin laatimasta pienestä Helsingin osoite- ja matkailukartasta vuodelta 1867. Lisää Helsingin karttoja.
Helsinki Region Infoshare. Helsingin kaupunginkanslia / kaupunginarkisto.
Joitakin mainintoja Raivolan lastenkodista löytyi kirjoista:
Mervi Kaarnisen kirjassa Punaorvot 1918 kerrotaan lyhyesti Raivolan lastenkodin perustamisesta, sivut 87-88.
Lisäksi mainitaan Panu Pulman ja Oiva Turpeisen kirjassa Suomen lastensuojelun historia, s. 132, että Raivolan lastenkodista tehtiin 1920-luvun lopulla Kannaksen ammattikoulukoti.
Lappeenrannan maakuntakirjastosta löytyy lisäksi Karjala-lehdessä 13.11.1997 ollut artikkeli, jonka on kirjoittanut Sinikka Lehtinen. Artkkelin otsikko on tunteeko kukaan kuvia : Raivolan lastenkoti Uudellakirkolla. Artikkelista voidaan tilata kaukolainaksi kopio Lahden kaupunginkirjastoon.
Kaukolainaus on maksullista.
Yksittäisten henkilöiden nimiä näissä tietolähteissä ei valttämättä mainita.…
Turun Sanomien artikkeli 17.12. 2007 kertoo kustantamo ntamon toiminnasta
http://www.ts.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2007-12-17,104:5:50…:
Juri Nummelinin kirjoittamasta artikkelista selviää mm., että
ntamon kirjoja valmistetaan yksi tai useampia kappaleita sen mukaisesti kuin kirjaa Internetin kautta tilataan. Amerikkalainen digipaino Lulu.com painaa kirjan tilauksesta ja lähettää lukijalle. Edes tekijä ei saa ilmaiskappaleita. Kustantaja ei myöskään kierrä messuilla esittelemässä ja myymässä kirjoja eikä lähetä niistä mainoksia. Kyse on kulujen leikkaamisesta, ntamon verkkosivutkin on tehty ilmaisella blogipohjalla.
Otavan Tietosanakirjan (Mitä Missä Milloin) mukaan bonus on latinaa ja tarkoittaa suomeksi 'hyvä'. Werner Söderströmin Nykysuomen tietosanakirjan mukaan bonus on hyvitys, lisäpalkkio. Bonusta käytetään erilaisten taloudellisten suoritustenbonus kuten vakuutusmaksujen, kauppatoimien, voitonjaon ja palkanmaksun yhteydessä. Esim. moottoriajoneuvovakuutuksissa myönnetään vahingottomilta vakuutuskausilta bonus (maksualennus).
Pätevyysvaatimukset vaihtelevat. Joissakin kunnissa vaaditaan pelkästään C-luokan ajokortti ja joissakin pitää olla myös kirjastovirkailijan pätevyys. Lappeenrannassa on kirjastovirkailija-kuljettaja sekä varalla kirjastoautonkuljettaja ilman kirjastoalan koulutusta. Palkkaus määräytyy kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan, ja voi vaihdella tehtävän vaativuudesta ja työkokemuksesta riippuen. KVTES:n kirjastovirkailijan peruspalkka 1640,53 euroa.
Kirjastoalan koulutuksesta yleensä löydät tietoa Kirjastot.fi-sivuilta:
http://www.kirjastot.fi/fi-FI...piskelu/
Kirjastoalan koulutusvaatimuksista: http://www.minedu.fi/OPM/Kirj...?lang=fi
Varsinaisesti alan koulutusta ei ole Lappeenrannassa, mutta oppisopimuksellakin voi…
Yli 250 suomalaista kirkkoa kattavasta Juha Vartiaisen Suuresta alttaritaulukirjasta ja hänen toimittamastaan hieman suppeammasta Alttaritauluja Suomen kirkoista -kirjasta voi poimia esimerkiksi sellaisia merkittäviä tekijänimiä kuin Väinö Aaltonen, Adolf von Becker, Pekka Halonen, Juho Rissanen ja Veikko Vionoja, joiden tuotannossa kirkkoihin toteutetut teokset ovat harvalukuisia poikkeuksia.
Kuvanveistäjänä paremmin tunnettu Väinö Aaltonen maalasi uransa aikana yhden alttaritaulun. Karinaisten kirkkoon tehdystä maalauksesta käytetään lähteestä riippuen nimeä Syntinen nainen Jeesuksen edessä, Kristus ja Hänen eteensä polvistunut nainen tai Jeesus ja Maria Magdalena. Taiteilija teki tämän harvinaisen maalauksen kaiketikin siksi, että…
Sampo-nimeä käytti ensimmäisen kerran etunimenä Sakari Topelius sadussa Sampo Lappelill vuonna 1866 (suomeksi Sampo Lappalainen). Almanakkaan se otettiin vuonna 1929. Sampo on yleisnimenä tuttu Kalevalasta, jossa se tarkoittaa taianomaista, haltijalleen kultaa ja muuta arvokasta tuottavaa esinettä (Lähde: Anne Saarikalle ja Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön).
Yleisnimenä sampo liittyy myös sanaan sammas. Molemmat sanat ovat tarkoittaneet rajapyykkiä, rajakiveä, pylvästä, patsasta ja paalua jo ainakin 1700-luvulla. Sana esiintyy myös monissa suomen sukukielissä. Yleisnimenä sammas- ja sampo-sanoja on tutkittu paljonkin. (Lähde: Suomen sanojen alkuperä. etymologinen sanakirja: 3 R-Ö).
Yhteydestä Shakespearen Hamletiin…
Suomeen väestöön kuuluvien sata vuotta täyttäneiden määrät saa poimittua iän ja sukupuolen mukaan Tilastokeskuksen väestörakennetilaston tietokantataulusta 11ry -- Siviilisääty iän (1-v.)a sukupuolen mukaan, 1990-2019. Tässä valmis poiminta: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/sq/faa8451b-f746-4e4e-aff8-282c8549107d.
Poiminta kuvaa tilannetta ajankohtana 31.12.2019. Ikä tarkoittaa henkilön ikää kokonaisina vuosina vuoden viimeisenä päivänä. Esimerkiksi 101-vuotiaat ovat siis niitä henkilöitä, jotka ovat täyttäneet 101 vuotta vuoden 2019 aikana.
Apuna tämän vastauksen antamisessa on ollut maailmaa nähnyt ja erinäisiä hartauspuheita kuullut teologi ja pappi. Hänen mukaansa kertomasi ajatus tai pieni tarina ei ole peräisin Ann Landersilta, vaan se on suosittu kertomus, jota kerrotaan eri puolilla maailmaa, Bulawayosta Bogotaan, mitä erilaisimmissa yhteyksissä, joko taruna tai peräti omana kokemuksena tai omaan uneen perustuvana tapahtumana.
Siitä löytyy versioita varmasti myös suomalaisessa (hartaus)kirjallisuudessa. Kyseessä on uusi legenda, joka saa kertojastaan riippuen erilaisia merkityksiä ja lisävärityksiä. Kun siis kerrot tätä tarinaa eteenpäin, voit sanoa että alkuperäinen tekijä on tuntematon.
Kustantajan nettisivulla ja ensi syksyn esitteessä kyllä sanotaan, että Koppakuoriaiskevät (Kisse 3) on sarjan päätösosa, ja se ilmestyy syyskuussa 2008.
Presidentin valinnasta määritetään Suomen perustuslaissa (linkki Finlex-palveluun) seuraavasti: "Tasavallan presidentti valitaan välittömällä vaalilla syntyperäisistä Suomen kansalaisista..." eli jos henkilö on syntyessään Suomen kansalainen, hänestä voi tulla presidentti, eikä hänen etnisyydellään ole merkitystä.
Voisikohan kirjamuistosi olla Aarni Penttilän Hyvästi aapiskukko!, jossa tarinat on jaoteltu teemoihin kuukausien mukaan - alkaen syyskuusta. Tammikuun tarinoihin kuuluu Topeliuksen Sampo Lappalainenkin. Hyvästi aapiskukko! on julkaistu jo vuonna 1939, muutta siitä on otettu uusia painoksia ja viimeisin niistä (10.p.) vuonna 2000. Sampo Lappalaisesta löytyy kertomuksia myös Urho Somerkiven Lasten oma lukukirja -teoksesta.
Tiedustelemiasi teoksia ei ole saatavilla pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoista. Niitä löytyy toki mm. Varastokirjastosta ja Kuopion seudun kirjastoista, joita voit pyytää tilattavaksi kaukolainaksi omaan lähikirjastoosi.
Kirsti Pakula
Tikkalan kirja.
Olli (Olof) Tikkasen (12.12.1794-25.3.1841) ja Margareeta Kärkkäisen (13.6.1799-6.4.1833) jälkeläiset.
Loimaan Kirjapaino Oy - Ofset 1993.
Saatavana mm. Turun yliopiston ja Åbo Akademin kirjastoissa
70280 Kuopio
Kiuruveden Heinäjärven (Heinäkylän) Tikkaset.
Paavo Tikkasen s. 1690 ja Riitta Niskasen s. 1694 jälkeläiset. Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi, 2001.
N. 500 s. Nimiä 7800, joista Tikkasia 585.
Saatavana mm. Varastokirjastossa ja Kuopion kaupunginkirjastossa.
Kiuruveden Sulkavalla…
Jyväskylän kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosastolla näyttäisi olevan luokassa 83.2 kirja nimeltä Lasten näytelmiä, se on vuodelta 1953. Siinä on näytelmä nimeltä Joulupukin polvipatti, jonka on kirjoittanut Ester Ahokainen.
Kappaletta (tai musiikkikappaletta) vastaava sana on käytössä muissakin kielissä samassa merkityksessä, esim. englannissa ’piece’, josta tulee slangisana biisi, tai ’piece of music’, saksassa 'Stück' (tai 'Musikstück') ja ranskassa ’pièce’ tai ’morceau’. Musiikissa kappale tarkoittaa pienimuotoista sävellystä. Suomessa myös näytelmä voi olla kappale, esim. näytelmäkappale tai menestyskappale. Englannissa on myös termi ’piece of art’, joka on suomeksi kuitenkin ’taideteos’.”New Grove dictionary of music and musicians” -hakuteoksen mukaan termiä ‘piece’ alettiin käyttää pääasiassa instrumentaalisista sävellyksistä 1600-luvulta alkaen. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran kuvaamaan valmista kokonaista taideteosta tai kirjallista teosta 1500-…
