Pablo Nerudan runo Tämänkin hämärän... alkaa sanoilla "Tämänkin hämärän olemme kadottaneet./Kukaan ei nähnyt meitä käsikkäin tänä iltana,/ sinisen yön tulviessa yli maan". Voisiko tämä olla kaivattu runo? Se löytyy Nerudan kokoelmasta Andien mainingit Pentti Saaritsan suomennoksena. Kustantaja on Tammi, vuosi 1972.
Nykysuomen sanakirjan mukaan "odotella" on frekventatiiviverbi, joka ilmaisee kantasanansa ("odottaa") osoittaman tekemisen tapahtuvan toistuvasti, jatkuvasti tai hiljalleen.
SKS:n Iso suomen kielioppi huomauttaa verbijohdoksista puhuessaan, että frekventatiivisilla johdoksilla voi olla muunkinlaista merkitystä kuin pelkkä toistuvuuden tai jatkuvuuden ilmaiseminen: "Usein johdoksella kuvataan tapahtumaan sisältyvää epäsäännöllisyyttä, sattumanvaraisuutta tai vähäisempää intensiivisyyttä." Odottelussa voisi kaiketi ajatella olevan kyse nimenomaisesti tällaisesta intensiivisyydeltään vähäisemmästä odottamisesta.
Frekventatiivisen johdoksen käyttö voi kertoa myös puhujan/kirjoittajan kielteisestä tai myönteisestä asenteesta ilmaisemaansa…
Tässä pieni vinkkilista. Toivottavasti tästä löytyy sopivaa luettavaa.
Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin. – Saatavana myös äänikirjana)
Kari Hotakainen: Ihmisen osa (trilogian ensimmäinen osa, muut osat Jumalan sana ja Luonnon laki, kaikki myös äänikirjoina)
Tamminen, Petri: Enon opetukset (”…viiltävän hauska romaani kasvamisen tiestä. Kertojana on enoaan kymmenen vuotta nuorempi Jussi.” – Saatavana myös äänikirjana)
Durrell, Gerald: Eläimet ja muu kotiväkeni ; Eläimellistä menoa Korfussa (ja muut Durrellin teokset – hiukan saman tyylisiä kuin James Herriotin kirjat)
Tuuri, Hanna: Vihreän…
Nimen merkitystä on kysytty kirjastonhoitajilta aiemminkin. Ruut, ruotsinkielisen almanakan Rut, on heprealaisperäinen nimi, jonka merkitys on ystävätär. Raamatun mukaan Ruut eli tuomarien aikana ja hänestä tuli laillisen lankousavioliiton vuoksi kantaäiti. Nimi tuli Euroopassa käyttöön pääasiassa protestanttisissa maissa uskonpuhdistuksen jälkeen. (Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - Helsinki : Otava, 2005.)
Valitettavasti taiteilijasta ei löytynyt paljoakaan tietoa. Hänestä on kirjastonhoitajalta kysytty aiemminkin, ja tämän vastauksen mukaan taiteilija asui noin v. 1955 Marttilassa. Hänen oikea nimensä on U. Peuralahti, mutta hän on tehnyt taidetta myös nimellä K. Siltala.
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=48b14fc8-7f9a-4aa…
Huulten lihakset ovat tarpeen puheen tuottamiseen. Yhdessä kielen, hampaiden ja nielun kanssa ne muodostavat ymmärrettäviä sanoja äänistä, joita syntyy ilman virratessa kurkkupäässä olevan ääniraon läpi. Ylähuulivako (Philtrum, la) luo edellytykset suuremmalle määrälle huuliliikkeitä. Tämä taas lisää mahdollisuuksia sekä sanalliseen että sanattomaan viestintään.
En ole itse koskaan törmännyt kysyjän mainitsemaan "vallan epäsuhtaan". Sekä oman kokemukseni että erilaisten hakuteosten mukaan "viisastella" tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että korjaillaan toisen puheessa merkityksettömiä yksityiskohtia, saivarrellaan, ollaan nenäkkäitä jne. Mitään muodollista suhdetta ei puhujan ja "viisastelijan" välillä tarvitse olla.
"Viisastelu" koetaan ärsyttävänä puhetapana ja siitä voidaan moittia käytännössä ketä tahansa - paitsi ettei tietenkään alisteisessa asemassa oleva voi moittia komentelijaansa yhtään mistään vaan joutuu pitämään "mölyt mahassaan". Ehkä ilmaisussa on hitusen sitä, että "viisasteluun" turvautuvat useammin ne, joitten objektiivinen asema ei ole erityisen vahva. Lapsethan ovat usein…
Esa Helasvuon Kaalimato laulu sisältyy Onnimanni-äänitteeseen vuodelta 1976. Pääkaupunkiseudulla sitä on jäljellä vain yksi äänilevy (vinyylilevy), Tikkurilan kirjaston musiikkivarastossa.
Viola-musiikkitietokannasta löytyi tieto, jonka mukaan Kaalimato-niminen laulu on myös v. 2004 julkaistulla CD-levyllä ja levyn nimikin on Kaalimato. Sen esittäjä on nimeltään Thelma ja julkaisijana on Waskijärven musiikin ystävät/ Jukka Romu. Tätä äänitettä ei löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista, joten en pysty tarkistamaan, onko kyse samasta Kaalimadosta. Levyä ei löytynyt maakuntakirjastojen kokoemistakaan.
Pohjoismaiden lisäksi Erika nimeä on käytetty Saksassa, jossa Erika tarkoittaa kanervaa. Sen latinalainen nimi on Ericaceae. Tämä tulee kreikan sanasta eréiken, joka tarkoittaa heikkojen ja hentojen oksien taittamista.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, WSOY 1989; Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, WSOY 1999
Marisa on italialaisperäinen yhdysnimi, jossa nimeen Maria yhdistyy joko nimi Lisa, Louise tai Elisa. Kansainvälisiä rinnakkaismuotoja ovat Marise ja Marissa. Hollannissa käytetään myös muotoa Maryse.
Nimen alkuperästä on olemassa kaksi tulkintaa: Nimen voidaan katsoa pohjautuvan sanayhdistelmään stella maris (meren tähti) tai se voi olla myös lähtöisin tämän yhdistelmän jälkiosasta maris ja näin ollen nimi viittaa mereen.
Väestörekisterikeskuksen nimihaun mukaan Suomessa on annettu nimi Marissa 329 naiselle. Nimi on vielä sen verran harvinainen, että se ei ole päässyt nimipäiväkalenteriin.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (WSOY 2004)
Koston terälehdet on Dollanganger-sarjan toinen osa, ilmestynyt suomeksi 1987. Ensimmäinen osa Pimeyden kukat (1986), seuraavat: Verenpunaiset okaat (1988) ja Menneisyyden siemenet (1989).
Virginia Andrewsilta on suomeksi ilmestynyt kirjoja nimillä Virginia Andrews sekä V. C. Andrews.
Nimellä Virginia Andrews ovat ilmestyneet kirjat:
Pimeyden kukat (1986), Koston terälehdet (1987), Menneisyyden siemenet (1988), Verenpunaiset okaat (1988), Katkerat jäähyväiset (1990), Kielletty rakkaus (1991), Intohimon kosketus (1992), Paratiisin portit (1992), Valheiden verkko (1992), Hämärän lapsi (1994), Keskiyön kuiskeet (1995), Pimeyden vangit (1995).
Nimellä V. C. Andrews:
Villiruusu (1996), Käärmeitä ruusutarhassa (1997), Ruusun hohde (1998),…
Hilpi ja Hilppa ovat muunnos kreikkalaisesta nimestä Philippos 'hevosten ystävä'. Miespuolinen vastine on Vilppu. Hilpi ja Hilppa ovat esiintyneet myös miesten niminä.
Hilppa-nimeä on käytetty enimmäkseen Itä-Suomen ortodoksien parissa. Naismarttyyri Filippan muistopäivää vietetään 21.4.
Hilppa-nimi on otettu Kansanvalistusseuran kalenteriin vuonna 1901.
Jokainen Down-lapsi ja aikuinen kehittyy omaan tahtiinsa. Ylioppilastutkinnon suorittamista tai ajokortin suorittamista ei liene tilastoitu tältä kannalta.
Verneri.net-sivustolla, joka on verkkopalvelu kehitysvammaisuudesta, kerrotaan, että pojat ja miehet, joilla on Downin syndrooma ovat steriilejä, mutta tytöt ja naiset eivät ole. Downin oireyhtymä johtuu naisen munasolujen jakautumisessa tapahtuneesta häiriöstä, joka ei ole periytyvä.
Alla lisää tietoa Verneri.net-sivustolta:
http://verneri.net/yleis/downin-periytyminen
http://verneri.net/yleis/murrosika-down
Runo on Immi Hellénin Aamukahvin ääressä kokoelmasta Lasten runokirja (1930). Runo löytyy ainakin Martti Haavion, Aale Tynnin ja A. Hintikan laatimasta Kultaisesta lukukirjasta 5. painos 1965, kokoelmasta Tämän runon haluaisin kuulla 3, teoksesta Tarujen kultamaat, Suomen lasten runottaresta v.1994, Pikku Pegasoksesta v. 1987, Aukusti Salon Meidän lasten aapisesta v. 1943 ja Immi Hellénin Lapsuuden lauluista v. 1991.
Joitakin suomenkielisiä nimekkeitä (niistä löytää lisäviitteitä)
Sevander, Mayme
Vaeltajat. - Siirtolaisinstituutti, 2000.
Kero, Reinio
Neuvosto-Karjalaa rakentamassa : Pohjois-Amerikan suomalaiset tekniikan tuojina 1930-luvun Neuvosto-Karjalassa. - Suomen historiallinen seura, 1983.
Boucht, Christer
Karjala kutsui. - 2. p. - Kirjayhtymä, 1983.
[1. p. ilm. nimellä Onnea etsimässä - Punaisesta Karjalasta Kaukoitään]
Rislakki, Jukka ja Lahti-Argutina, Eila
Meillä ei kotia täällä : suomalaisten loikkarien joukkotuho Uralilla 1938. - Otava, 1997.
Lahti-Argutina, Eila
Olimme joukko vieras vaan : venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun. - Siirtolaisinstituutti, 2001.
Ruusunen, Aimo (toim.)
Suomalaisia…
Etymologialtaan kismittää - harmittaa, suututtaa, kirvellä, katkeroittaa (mieltä) - liittyy merkityksen "kirvellä, katkeroittaa" kautta sanaan kisma (häkä, katku), ja sen eri murteissa tavattaviin johdannaisiin, kuten kismertää (kirvellä, pakottaa).
Lähde:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 1, A-K
Elo-sana on johdos verbistä elää. Mm. elämää ja viljaa merkitsevällä elo-sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä (mm. karjalan ’elo’ ja viron ’elu’) saamessa (eallu). Elää sana, josta on johdettu niin ’elävä’ kuin ’elämäkin’ sekä lukuisia muita elä-alkuisia sanoja, on vanha uralainen sana. Verbivartalon alkuperäinen asu on ollut todennäköisesti elä-. Sukukielissä elää-verbi on helposti tunnistettavissa (esim. unkarin ’él’, viron ’elada’, vatjan ’elää’).
Elokuva-sana on uudissana, joka on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1927. Aikaisemmin puhuttiin elävistä kuvista (tai biografikuvista tai kinematografikuvista).
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Justiina on Justinuksen, Justinin ja Justuksen sisarnimi, ja sen rinnakkaismuotoja ovat Justina ja Justine. Näiden nimien lähtökohtana on latinan sana iustus, joka tarkoittaa "oikeamielistä, rehellistä". Suomalaisessa almanakassa Justiina oli 16. kesäkuuta vuosina 1705-1928. Päivämäärä viittaa hunnien Mainzissa Saksassa 400-luvulla surmaamaan sikäläisen piispa Aureuksen Justina-sisareen. Muita tunnettuja Justinan muistopäiviä ovat 26.9. (legendan mukaan Nikomedeiassa Vähässä-Aasiassa 300-luvun alussa kuolleen tämännimisen marttyyrin mukaan) ja 7.10. (300-luvun alussa Padovassa Pohjois-Italiassa surmatun neitsytmarttyyri Justinan muistoksi). Suomen ortodoksisessa kalenterissa nimi on edelleen lokakuun toisena päivänä.
Justiina oli melko…
Ehkä yllättävästi emme löytäneet sanontaa fraasisanakirjoista. Ihan uusi ilmaus se ei ole. Sitä käytetään esimerkiksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun sanomalehdissä, joissa on menty niin oven kuin akkunankin läpi vauhdikkaasti raamit kaulassa. Lauseita voi lukea Kansalliskirjaston Digitaalisen sanomalehtiarkiston sivuilta:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=%22raamit%20kaulassa%22&orderBy=DATE&formats=NEWSPAPER&formats=JOURNAL&formats=PRINTING&formats=BOOK&formats=MANUSCRIPT&formats=MAP&formats=MUSIC_NOTATION&formats=CARD_INDEX&resultMode=TEXT_WITH_THUMB
Sanonta tarkoittaa siis ainakin sitä, että joku tulee tai menee kuvainnollisesti ovesta tai ikkunasta niin vauhdikkaasti,ehkä…
