Suomessa kaikkien puhelujen kuunteleminen tai tallentaminen on yksiselitteisesti laitonta. Telekuunteluun pitää olla Suomessa lain määräämät perustelut, joista kerrotaan esimerkiksi aihetta koskevassa Wikipedian artikkelissa osoitteessa https://fi.wikipedia.org/wiki/Telekuuntelu. Tuomas Metsäranta toteaa nasevasti asian väitöskirjassaan Poliisin salaiset tiedonhankintakeinot ja yksityiselämän suoja (s. 53): ”Poliisi ei [– –] voi yleisesti ja jatkuvasti valvoa ihmisten toimintaa, jotta voitaisiin estää rikoksia, olivatpa ne kuinka vakavia tahansa.”
Jos juridiset perusteet täyttyvät, Suomen poliisi voi kuunnella periaatteessa mitä tahansa puhelua, jos se käydään teleoperaattorin verkossa, sillä teleoperaattorit on velvoitettu auttamaan…
Markku Varjon, Lauri Kolin ja Harri Dahlströmin kirjassa Maailman kalojen nimet (Suomen biologian seura Vanamo, 2004) Centropomus undecimalis saa suomenkielisen nimen robalo.
Centropomidae-sukuun kuuluu 12 lajia, joita tavataan lämpimissä meri- ja murtovesissä läntisellä Atlantilla ja Tyynenmeren itäosassa. Centropomus undecimalista (englanniksi common snook) tavataan vain Atlantin rannikkoalueilla, sekä meri-, murto- että makeissa vesissä Pohjois-Carolinan korkeudelta aina Rio de Janeiron vesille saakka. Robalo on 140 cm pitkä ja se painaa noin 25 kiloa. (Grzimek's animal life encyclopedia, vol. 4-5, Fishes I-II. Gale Group, 2003)
Suomen tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan julkistetuista teoksista eli esimerkiksi CD-levystä saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön. Kopioita voi tehdä sekä omasta että kirjaston aineistosta. Sen sijaan ei ole sallittua käyttää tietokoneohjelmaa, joka kiertää tai purkaa teknisen suojausjärjestelmän.
Kysymykseen kuinka monessa kirjaston levyssä on kopionnin esto on meidän mahdotonta antaa varmaa tietoa, koska mitään tilastoja asiasta ei ole.
Suomenkielen perussanakirja 2 L-R (Kotimaisten kielten tutkimuslaitos 1992) kertoo, että lieka on pitkähkö köysi tms. jolla eläin sidotaan laitumelle syömään. Nykysuomen sanakirja 3 L-N (WSOY 1954) sanoo samaa ja antaa esimerkiksi lauseen: "Liekaaminen on sopiva laiduntamistapa --"
Seuraavasta linkistä voit katsoa mitä Hevoset ja ratsastus -lehdessä kerrotaan liekaamisesta:
http://www.ratsastus.net/arkisto/jutut/3_06/keksinnot11.pdf
Aasianleijonan (Panthera leo persica) elinalue ulottui aikoinaan Vähästä-Aasiasta ja Kreikasta Palestiinaan, Syyriaan, Mesopotamiaan ja aina Intian luoteisosiin asti. Se esiintyi usein muinaisen Lähi-idän taiteessa. Muinaisen Babylonin juhlakulkuekadun vartta koristivat lasitetusta tiilestä valmistetut näyttävät leijonankuvat. Aasianleijona on pienempi kuin afrikkalaiset leijonat. Tyypillisesti naaras painaa 110–120 kilogrammaa ja uros 160–190 kilogrammaa. Aasianleijonan harja on keskimäärin pienempi kuin afrikkalaisilla lajitovereilla, joten sen korvat ovat koko ajan näkyvissä. Vatsapuolella on alalajille tyypillinen ihopoimu. Aasianleijonia elää luonnossa enää Girin kansallispuiston alueella Intiassa.Vuonna 2015 Girissä laskettiin olevan…
Uusi suomalainen nimikirja (1988) kertoo, että Kolu on kehittynyt sukunimeksi talon- tai kylännimestä, joka taas pohjautuu johonkin luontonimeen. Kolu-nimien ydinaluetta ovat Satakunta ja Häme, missä tunnetaan sana kolu merkityksessä 'kivikko, louhikko'.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan verbi juntturoida tarkoittaa ´vastustella, pullikoida, niskuroida´. Näin ollen juntturoiminen tarkoittaa vastustelemista, pullikoimista tai niskuroimista.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Täydellistä listaa runouden pienkustantamoista on vaikea laatia. Myös rajanveto siihen, minkäkokoinen kustantamo on pieni, on häilyvä. Listaa on koottu mm. alla olevien sivustojen mukaan poimimalla niistä runoutta kustantaneet.
http://www.kolumbus.fi/webweaver/kustantamo.html
http://satunluetut.blogspot.fi/2011/11/minihaaste-611-pienkustantamot.h…
http://www.suomenkirjankustantajat.fi/4
Tässä siis luettelo(a) pienistä suomalaisista runouden kustantamoista. Jos lukijat huomaavat siinä puutteita, listaa saa mielellään täydentää.
- Basam books
- Savukeidas
- Minerva
- Ilias
- Robustos
- Palladium kirjat
- Sammakko
- Siltala
- SanaSato
- Mäntykustannus
- Avain
- Myllylahti
- Teos
- Nordbooks
- ntamo
- Idiootti
- Atena
- Atrain
Kustaa Vilkunan Etunimet (4.uud. laitos 2005) kertoo, että nimi on 1908 otettu suomalaiseen almanakkaan. Se on alkavan suomalaisuuskauden nimiä. Ensimmäinen kirkonkirjoihin merkitty Suoma oli v. 1849 syntynyt Suoma Warelius, jonka isä Antero Warelius kuului Suometar- sanomalehden perustajiin ja on selittänyt Suoma-nimen antaessaan ajatelleensa `Jumalan suomaa, lahjaa`. Myös Kansanvalistusseuran kalenterissa nimi oli 1883. Suoma on ollut kohtalaisen yleinen 1880-luvulta 1930-luvulle asti.
Laulun "Ilta redillä" kertosäe on muuten samanlainen kuin lainaus, mutta sanan "kaunein" tilalla on sana "kallein", ainakin niissä nuoteissa, jotka tarkistin, siis: "Jää rauhaan kaupunki kallein, nyt täytyy aavalle rientää. Käy ruskottamaan yö valjetessaan, ja liinat ne hulmuvat vaan." Tosin esim. Suuren toivelaulukirjan osan 17 nuotissa on ilmeisesti kirjoitusvirhe ensimmäisen säkeistön kertosäkeessä ("Jää rauhan kaupunki kallein...") ja Georg Ots laulaa myös kertosäkeen vähän erilaisilla sanoilla, vaikka sanoittajaksi on merkitty sama Byman. Suomenkielisissä sanoissa voi siis olla eroavaisuuksia eri lähteissä.
"Ilta redillä" -laulun on säveltänyt Vasili Solovjev-Sedoi ja sen alkuperäinen venäjänkielinen nimi on Vetšer na reide.…
Yleisesti ottaen varaus saapuu nopeammin, jos se tulee kaupungin sisältä kuin jos se tulee kaupungin ulkopuolelta. Helsingin kirjastosta toiseen varaus saapuu yleensä 2–3 arkipäivässä. Toisaalta esimerkiksi Pasilan kirjastosta lähetetyt varaukset ovat yleensä toisessa Helsingin kirjastossa jo seuraavana päivänä.
Helsingin kaupunginkirjastossa kirjalaatikoita siirretään kirjastosta toiseen yöaikana. Usein varaukset lajitellaan Pasilassa, jolloin saapumisessa menee vielä toinenkin yö. Jos kirjat menevät Helsingin ulkopuolelle, saattaa sielläkin kuljetuksessa tai lajittelussa mennä ylimääräistä aikaa. Oma lukunsa ovat hyvin pienet kirjasto, joista kirjat kulkevat muualle vain kerran viikossa. Niistä varauksen saapuminen voi siis kestää vielä…
Esa Helasvuon Kaalimato laulu sisältyy Onnimanni-äänitteeseen vuodelta 1976. Pääkaupunkiseudulla sitä on jäljellä vain yksi äänilevy (vinyylilevy), Tikkurilan kirjaston musiikkivarastossa.
Viola-musiikkitietokannasta löytyi tieto, jonka mukaan Kaalimato-niminen laulu on myös v. 2004 julkaistulla CD-levyllä ja levyn nimikin on Kaalimato. Sen esittäjä on nimeltään Thelma ja julkaisijana on Waskijärven musiikin ystävät/ Jukka Romu. Tätä äänitettä ei löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista, joten en pysty tarkistamaan, onko kyse samasta Kaalimadosta. Levyä ei löytynyt maakuntakirjastojen kokoemistakaan.
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun (http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1) mukaan Suomessa on 48 Minella-nimistä henkilöä, joista 2000-luvulla syntyneitä on 40. Nimen alkuperästä ei löytynyt tietoa.
Kiinalaiset kielet (tai siniittiset kielet) on kieliryhmä, joka kuuluu sinotiibetiläisten kielten kielikuntaan. Kiinalaiset kielet ovat lähtöisin yhdestä alkukielestä, jota puhuttiin Pohjois-Kiinan tasangon alueella yli 2000 vuotta sitten.
Kiinalaisten kielten luokittelu ei ole aivan yksinkertaista, sillä usein murteen ja kielen raja on hiuksenhieno. Tällainen luokittelu on myös poliittisesti latautunut kysymys.
Kielitieteilijä Yuan Jiahua on vuonna 1961 ilmestyneessä teoksessaan Hanyu Fangyan Gaiyao (Johdatus kiinan kielen murteisiin) luokitellut kiinalaiset kielet seitsemään eri ryhmään:
Mandariinikiinaa (普通话) puhutaan Jangtse-joesta pohjoiseen sijaitsevalla alueella. Mandariinikiina on Kiinan virallinen kieli ja myös…
Mainioissa kielipakinoissaan Ernst Lampén käsitteli pätö-sanaa kahdessa yhteydessä: merkitykseltään jokseenkin yhtenevän eto-sanan kanssa ja suhteessa sanaan pätevä.
"Eto-sana tällaisenaan ei koskaan merkitse muuta kuin pienuutta, vähäpätöisyyttä, mutta ilmaisee samalla ihmettelyä siitä, että tämä vähäpätöinen on saanut suuria aikaan. 'Eto l. pätö asiasta viihtivät riiellä'."
"Pientä ja pienuutta [pätö] merkitsee niinkuin etokin ja on yhtä taipumaton kuin eto ja aitokin."
"Mutta pätevähän merkitsee vallan toista ja on yleisesti kirjakielessäkin käytännössä kaikkine johdannaisineen, kuten pätevyys, epäpätevä, epäpätö. Siis tässä viimeisessä esimerkissä pätö-sanaa on käytetty pätevän asemesta. -- Pätö olisi niin ollen pätevän kielteinen…
Kaivattu kirja saattaisi olla Anna Taurialan Tittimaan ipanat (Gummerus, 1984).
Titit ovat otuksia, joilla on nenän paikalla piikki ja jaloissa rullaluistimet. Heidän mieliruokaansa on salmiakki.
Kirja alkaa näin:
"Minä olen UNNA ja minä asun Tittimaassa. Olisi kiva, jos sinä voisit tulla tänne, sillä täällä on ihanaa. Aina saa syödä salmiakkeja. Siitä minulle tulikin mieleen, että minun vatsassani on pieni tyhjä paikka ja äiti paistaa juuri salmiakkimunkkeja."
Todellakin: Katri Helenan Tähtenä taivaalla -julkaisussa (s. 34) laulaja kertoo, kuinka kappaleen sanoittanut Juha Vainio tarjosi Katri Helenalle laulettavaksi kolmannenkin säkeistön. Katri Helena ei kuitenkaan suostunut tuota säkeistöä laulamaan liian rohkean sanoituksen takia. Levytetyssä versiossa on siis vain kaksi säkeistöä.
Tuohon puuttuvaan säkeistöön kohdistuuu paljon mielenkiintoa esim. internetin keskustelupalstoilla. Siitä päätellen: jos tuo säkeistö olisi jossain saatavilla, sen todennäköisesti olisi joku jo netissä julkaissut.
Katson autiota hiekkarantaa -kappaleen on levyttänyt myös Ville Leinonen camp-henkiselle Hei!-levylleen. Kansivihkossa tämä puuttuvan säkeistön tarina kerrotaan myös. Voisi kuvitella, että Hei!-levylle…
Sana on alkuaan kreikkaa, παραγραφος/paragraphos, merkitys ’reunaan kirjoitettu’. Alkuaan sillä tarkoitettiin merkkiä, joka on kirjoitettu tekstin reunaan osoittamaan uutta jaksoa, näytelmässä ja keskustelussa puheenvuoron käyttäjän vaihtumista yms. Eurooppalaisiin kieliin sana on tullut myöhäislatinaan lainautuneen paragrpahus-sanan kautta. Nykyään sanan tavallisin suomenkielinen vastine on pykälä. Paragrafi-sana on ensi kerran esiintynyt suomalaisessa tekstissä tiettävästi v. 1793, pykälä jo vuoden 1642 raamatunkäännöksessä.
Sarjan suomennokset ovat ilmestyneet tasaiseen tahtiin n. 2-3 kirjan vuosivauhdilla. Varmaa tietoa jatkosta ei ole, mutta jos sarja pysyy suosittuna, niin lisää suomennoksia on kyllä tulossa.
Lisätietoja kannattaa kysellä suoraan Tammelta. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.tammi.fi/asp/empty2.asp?P=5900&VID=default&SID=5007294889504…
