Runo on suomennettu ja se löytyy seuraavista antologioista:
- Tuhat laulujen vuotta : valikoima länsimaista lyriikkaa / toimittanut ja suomentanut Aale Tynni
- Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa / toimittanut Maunu Niinistö
Tieto löytyi Lahden kaupunginkirjaston Linkki maailman runouteen -tietokannasta:
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Jessikan nimipäivää ei löydy suomenkielisestä nimipäiväkalenterista, joten nimipäivää kannattaa viettää ruotsinkielisen kalenterin mukaisesti 25.2.
Tätä päivää suosittaa Jessikan nimipäiväksi myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Suomen murteiden sanakirjasto löysin kantasanaksi hailakka tai hailu eli laimea, laiha, haalea, yhdentekevä.
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=hailea&sms_id=SMS_aacab2f6a267a3921240307ebcb74b22
Sanonta on peräisin kalastuksen maailmasta. Nuotan loppupäätä kutsutaan peräksi, ja jos kaloja nuottaa vedettäessä tulee, ne pakkautuvat nuotan perään. Jos saalista ei saada, nuotan perässä on pelkkää vettä - on siis vedetty vesiperä. Tästä sanonta on yleistynyt kuvaannolliseen käyttöön merkitsemaan epäonnistumista.
(Lähde: Jukka Parkkinen, Aasinsilta ajan hermolla: 500 sanontaa ja niiden alkuperä, WSOY 2005)
Mannerheim-museon vastaus: Marsalkka Mannerheimin arkku oli todellakin hautajaisten aikana verhoiltu Suomen sotalippuun (nyk. kielekkeinen valtiolippu), jonka päälle oli asetettu hänen oma valkea turkislakkinsa sekä miekka ja marsalkan sauva. Esineet olivat Mannerheimin henkilökohtaisia tavaroita, jotka hautajaisten jälkeen palautuivat hänen kotiinsa, eli nykyiseen Mannerheim-museoon Helsingin Kaivopuistossa, missä ne ovat edelleenkin nähtävissä.
Kuopiota pommitettiin talvisodassa 6.1.1940, 2.2.1940, 3.2.1940 ja 5.3.1940 ja jatkosodassa 1.7.1941. Nämä tiedot löytyvät Bengt Fagerlundin kirjasta Sotaa ja leikkisotaa – sota-ajan kuopiolaisnuoret muistelevat. Kirjassa on paitsi muisteluja myös paljon tietoa sotien ajan Kuopiosta. Kirja on mm. Maaningan kirjaston kokoelmissa. Jonkin verran tietoa löytyy myös yleisemmistä sotiamme käsittelevistä kirjoista, esim. neljäosaisesta Talvisodan historia ja kuusiosaisesta Jatkosodan historia –kirjasarjoista.
Uusi suomalainen nimikirja –teoksen mukaan sukunimi Juutinen on tunnettu Savossa ainakin 1500-luvulta asti. Savoon nimi on ilmeisesti kulkeutunut Karjalasta. Nimi on peräisin vanhasta tanskalaista eli Juutinmaan asukasta tarkoittavasta juutti-sanasta. Nimet Juuti, Juutila ja Juutilainen ovat samaa perua.
Wasan ja Vaasanin nimien ja tuotteiden samankaltaisuus on sattumaa. Wasabröd on saanut alkunsa 1900-luvun alussa Pohjois-Ruotsin Skellefteåssa sijainneesta leipomosta, joka myi Vasaknäcke-nimistä näkkileipää. Tämän näkkileivän pakkauksessa oli Kustaa Vaasan kuva. Yhtiön nimeksi Wasabröd tuli vuonna 1964. Nykyään tämän maailman suurimman näkkileipävalmistajan omistaa italialainen Barilla Group.
Niin ikään 1900-luvun alkupuolella perustetun Vaasanin nimi puolestaan tulee yrityksen kotipaikkakunnasta Vaasasta, joka on nimetty Vaasan hallitsijasuvun mukaan. Vaasan valmisti aluksi monenlaisia leipätuotteita, mutta keskittyi 1920-luvulta eteenpäin näkkileipään.
Lähteet:
http://www.wasa.com/
https://www.vaasan.fi/
Voit palauttaa lainaamasi aineiston mihin tahansa HelMet-kirjastojen toimipaikkaan, siis myös yli kaupunkirajojen. Ainoa poikkeus tästä ovat lainattavat esineet, jotka tulee palauttaa siihen kirjastoon, josta ne on lainattu.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Helmetkirjaston…
https://www.helmet.fi/fi-FI
Joel Lehtosen satu Tynnyrissä kasvanut tyttö kuuluu seuraaviin kokoelmiin:
Suomalaisten satujen helmiä, Kirjapaja, 2000
Satumaailma 7 - Yli vuorten ja laaksojen, Otava, 1967
Tarulinna - Suomen kansan satuja Suomen lapsille uudelleen kerrottuina, WSOY, 1953 (3. p.)
Tarulinna - kansansatusovitelmia Suomen lapsille , Otava, 1953
Suomen kansan satuja , Valistus, 1950 (2. p.)
Vanhan hongan tarina ja muita satuja , Otava, 1947
Lähde: Satukortisto / Kallion kirjasto http://pandora.lib.hel.fi/kallio/sadut/
Helmet-aineistohaku: http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=Tynnyriss%C3%A4+kasvanut+tytt%…
Oi, kiitos sa Luojani armollinen, jonka Oskar Merikanto sävelsi vuonna 1906, ei Leinolla ole lainkaan itsenäinen runo, vaan osa laajempaa kokonaisuutta.
Ensimmäisen kerran teksti julkaistiin Leinon vuonna 1898 ilmestyneessä runokokoelmassa Sata ja yksi laulua. Tässä se on katkelma Hymni-nimisen runoelman kolmatta osaa Hymyilevä Apollo (29. ja 30. säkeistö): "Oi, kiitos sa Luojani armollinen / joka hetkestä, jonka ma elin, -- " (s. 29).
Vuosina 1918-19 julkaistiin Leinon itsensä kokoamat, monin paikoin uusiksi runoillut valittujen runojen kokoelmat Vapauden kirja, Lemmen lauluja ja kaksiniteinen Tuulikannel. Sadan ja yhden laulun Hymni sisältyy näistä viimeksimainitun ensimmäiseen niteeseen. Vuoden 1919 versiossa runoelman alkuperäisestä…
Kysymyksesi on todella laaja ja edellyyttää suurtakin tutkimustyötä.
Vastaus tähän kysymykseen löytyy kirjoista Suomen lehdistön historia, osat 1 ja 2.
Vuosisadan alussa ilmestui koko Suomen alueella 292 lehteä
kun kaikki lyhytaikaisetkin hankkeet otetaan mukaan.
Ns. luovutetulla alueella ilmestyi ennen talvisodan syttymistä marraskuussa 1939 kaikkiaan yhdeksän sanoma ja kuusi paikallislehteä. Viipurissa ilmestyi Kansan Työ, Karjala, Karjalan suunta, Maakansa ja Wiborgs Nyheter, Sortavalassa Kansan Voima, Karjalan Ääni ja Laatokka sekä Käkisalmessa Käkisalmen sanomat. Paikallislehdet olivat Itä-Karjalan Sanomat (Suojärvi), Jaakkimaan sanomat, Keski-Vuoksi (Pölläkkälä), Parikkalan sanomat, Rannan sanomat ( Koivisto) sekä Räisälän sanomat.…
Valitettavasti nimenomaan Britannian poliisin menetelmistä ei tunnu olevan juurikaan kirjallisuutta saatavilla Suomessa. Mahdollisesti jotakin sellaista saattaisi olla Richard Plattin teoksessa ”Crime scene : the ultimate guide to forensic science” (Dorling Kindersley, 2003). Rikoksista kirjoittamisen kannalta kiinnostava voisi olla Mauro V. Corvascen ja Joseph R. Paglinon ”Murder one: a writer's guide to homicide” (Writer's Digest Books, 1997). Suomalaisesta näkökulmasta löytyy ainakin Kimmo Himbergin teos ”Tekninen rikostutkinta: johdatus forensiseen tieteeseen” (Poliisiammattikorkeakoulu, 2002).
Vanhempaa ja kenties jo tarpeidesi kannalta vanhentuneita teoksia ovat Arne Svenssonin ja Otto Wendelin ”Rikospaikkatutkimus” (Valtioneuvoston…
Numinoosi on Rudolf Otton teoksessaan Das Heilige (1917) hahmottelema käsite, joka kuvaa uskonnollisen kokemuksen ei-rationaalista luonnetta. Tässä jonkin aivan toisen (das ganz Andere) kohtaamisen aiheuttamassa kokemuksessa kauhistuttavuus ja kiehtovuus sulautuvat yhteen.
Lähteenä käytin Stuart Sarbackerin artikkelia "Rudolf Otto and the Concept of the Numinous"
https://oxfordre.com/religion/view/10.1093/acrefore/9780199340378.001.0001/acrefore-9780199340378-e-88?rskey=4XcTkf&result=1
Sanat ovat laulusta nimeltä "Muista joka päivä", säv. Väinö Viitasalo, san. Oke Peltonen. Laulun sanat ja nuotit löytyvät ainakin teoksista Lasten toivelaulukirja (ISBN: 951-757-093-7) ja Lasten virsi (951-627-126-X).
Kyseessä on tosiaankin Rabindranath Tagoren mietelmä. Suomennettuna se löytyy teoksesta "Villilintuja" (suom. Pertti Seppälä, Memfis Books, 2002). Pertti Seppälän on sommitellut mietelmän sanat hiukan toisin:
”Kuolema kuuluu elämään niin kuin syntymäkin. Käveleminen on jalkojen nostamista ylös ja laskemista alas.”
Etsimäsi Rabbe Enckellin sitaatti puolestaan on katkelma runosta ”Välisanat, pitkospuut”. Runo sisältyy Enckellin runojen kokoelmaan ”Hiljaisuuden varjo. Runoja vuosilta 1923 - 1974” (suom. Tuomas Anhava, toim. Helena ja Jaakko Anhava, Otava, 2004). Runo on alunperin ilmestynyt kokoelmassa "Andedräkt av koppar" ("Vaskihengitystä", 1947).
http://www.eldritchpress.org/rt/stray.htm
https://finna.fi
https://www.vaskikirjastot.fi/web/…
Vastaajan työyhteisön nurmijärveläisjäsen viittasi teokseen
Aikamatka Nurmijärven historiaan : muistikuvia ja menneisyyttä pitäjän historiasta / kirjoittaneet Timo Klaukka ja Jaakko Ojanne. - Nurmijärven uutiset, 2005
jonka s. 62-69 on kuvaus Nurmijärven Nummen hautausmaasta.
Nurmijärven kirkon hautausmaa oli 1880-luvun alussa käymässä liian pieneksi ja seurakuntalaiset pyysivät lupaa sen laajentamiseksi. Lupaa ei saatu, koska silloisten hygieniamääräysten mukaan asutus olisi ollut liian lähellä.
Erilaisten vaiheiden jälkeen seurakuntalaiset taipuivat ja päättivät perustaa uuden hautausmaan lukkarin virkatalosta erotetulla alueelle, jota on aikojen saatossa kutsuttu eri nimillä: Nummi, Syrjä, Nummensyrjä, Ärtinnummi, Aholannummi tai…
Lönnrotin sanakirjassa "vanhan Erkin" on määritelty tarkoittavan paholaista. Sanontaa kuulee siksi myös muodossa "ei ota pirukaan selvää". Erkki esiintyy nykyään yleisemminkin sanonnoissa, kuten "ruoka on niin pahaa, ettei sitä söisi Erkkikään". Tällöin se on enemmänkin merkityksessä "ei kukaan". Erkki-nimen käyttäminen sanonnoissa voi johtua nimen yleisyydestä. Varsinkin 1980-luvulta alkaen se on ollut yleensä vanhemman miehen nimi, jolloin sitä on ruvettu käyttämään pilkallisesti.
Sanonnan alkuperää on käsitelty aiemmin mm. Helsingin Sanomien Usko Siskoa -palstalla (6.4.2014) ja Helsingin kaupunginkirjaston Kysy-palvelussa (7.11.2017).
Lähteet:
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002722090.html
http://www.kysy.fi/kysymys/mista-tulee-…
Nimi Ronkainen/Ronkanen on yleinen Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, mutta sitä esiintyy myös Pohjois-Pohjanmaalla.
Nimi on todennäköisesti syntynyt karjalaisista ristimänimistä Rotka, Rontka, Ronkka, jotka ovat muunnelmia venäläisistä nimistä Rodion, Rodja, Ronka. Nämä taas liittyvät kreikkalaiseen nimeen Herodion.
Ronkainen -nimestä löytyy tietoja jo 1500-luvulta mm. Suistamolta ja Viipurin pitäjästä.
Lähde:
Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka:
Sukunimet, Otava 2000
Alla on joukko romaaneja ja novellikokoelmia, joissa on mielenkiintoista ja hyvää dialoginkäyttöä, ja myös monessa epäsovinnaisesti käytettyä kieltä. Kirjoja ovat vinkanneet useat kirjastolaiset eri puolilta Suomen kirjastoja. Toivottavasti niistä löytyy sinulle sopivia.
- Orvokki Aution Pesärikko-trilogia
- Maria Jotunin useammatkin teokset
- Pasi Lampelan Hellekausi-novellikokoelma
- Ingo Schulzen Adam ja Evelyn
- Hannu Luntialan Hommes-novelleja
- Turkka Hautalan Äijä muuttaa yksin (novelli kokoelmassa Kansalliskirja)
- Henry Miller
- William S. Burrougs
- Rosa Liksom
