1930-luvulla Helsingin kaupungin sairaaloita olivat Marian sairaala, Kivelän sairaala, Kulkutautisairaala (1950-luvulta lähtien Auroran sairaala), Nikkilän sairaala (Sipoon Nikkilässä) sekä Tuberkuloosisairaala (nykyisin Laakson sairaala).
Yksityisistä sairaaloista taas oli vaikeampi saada tietoa. Näitä olivat 1930-luvulla ainakin Salus-sairaala, SPR:n sairaala, Sanitas-sairaala, Sanerva-sairaala, Kammion sairaala (Doktorinna Lybecks privata sjukhem för sinnessjuka), Boijen sairaala ja sairaala Mehiläinen.
Näiden lisäksi on vielä mainittava Tilkan sotilassairaala sekä Lapinlahden sairaala.
Lähde:
R. Rosén, P. Heiniö, G. Soininen, E. Unkila, Helsingin kaupungin sairaalalaitoksen historia, 1968
Kyseessä on niin sanottu Tuntemattoman sotilaan rykmentti (JR 8), joka toimi kantakortissa mainitulla 8. Prikaatin nimellä ennen jatkosodan alkamista.
Mauno Jokipiin ja Kimmo Sorkon teoksessa "Tuntemattoman sotilaan rykmentti: jalkaväkirykmentti 8:n historia" mainitaan, että elokuun alkupuolella 1941 JR 8:aan lankesi sekä ylennyksiä että ensimmäinen "mitalisade", joka sisälsi 32 ensimmäisen luokan ja 140 toisen luokan Vapaudenmitalia. Yleisinä perusteina olivat taisteluissa osoitettu kunto ja urhoollisuus. Tätä ennen JR 8 oli edennyt divisioonansa kärkirykmenttinä ja oli ollut torjumassa maihinnousuyritystä Lunkulansaaressa.
Edelleen, Petroskoin valtauksen kunniaksi lokakuun alkupuolella rykmentille jaettiin ensimmäisen luokan…
Puolustusvoimien kuvakeskuksen ylläpitämästä SA-kuva-arkistosta löytyy kaksi kuvaa huhtikuulta 1942, joissa kuvatekstin perusteella lääkäri tyhjentää keitettyä venäläisen pääkalloa. Myös yksityisalbumeista löytyy kaatuneita vihollisia esittäviä kuvia. Samankaltainen pääkallon käsittelyä esittävä kuva esiintyy esimerkiksi Maria Syväniemen pro gradu -tutkielmassa.
Sota-aikaisia ruumiskuvia on tutkinut myös tohtori Olli Kleemola. Suomalaisten epävirallisten sotakuvien joukosta löytyy suhteellisen runsaasti kaatuneita vihollisia esittäviä kuvia. Ruumiskuvat voidaan jakaa kahteen ryhmään: ruumisröykkiöiden kuviin ja ruumiin häpäisykuviin. Jälkimmäinen ryhmä on selvänä vähemmistönä. Häpäisykuvan taustalla voi olla tirkistelynhalu, se voi olla…
Hei! Nämä virkkeet ovat myös tässä saksankiel. pokkarissa s. 128. Englannista saksaksi kääntänyt Fr. von Wurzian.
"Ich kan nicht arbeiten, wenn mir nicht sehr, sehr warm ist. Aber Sven Hjerson hackt allmorgendlich das Eis in seiner Wanne auf."
Tässä muutamia vuosina 1900-1914 ilmestyneitä romaaneja:
Juhani Aho: Juha (1911)
Edgar Rice Burroughs: Tarzan, apinain kuningas (1912)
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira (1901-02)
Maria Jotuni: Arkielämää (1909)
Aino Kallas: Ants Raudjalg (1907)
Ilmari Kianto: Punainen viiva (1909)
Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (1906-1907)
Eino Leino: Jaana Rönty (1907)
Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta (1905)
Jack London: Erämaan kutsu (1903)
Thomas Mann: Buddenbrookit (1901)
L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (1908)
Teuvo Pakkala: Pieni elämäntarina (1902)
Natsume Soseki: Kokoro (1914)
August Strindberg: Hyvien ihmisten kaupunki (1907)
H. G. Wells: Ensimmäiset ihmiset kuussa (1901)
Tove Janssonin sanotaan kuuluvan kuvataiteilijana modernismin laaja-alaiseen suuntaukseen. Hyvä teos hänen kuvataiteilijan työstään on Erik Kruskopfin kirja Kuvataiteilija Tove Jansson. Taidemuseo Martta Wendelinin sivuilla on myös esitelty taiteilijaa:
http://sivustot.tuusula.fi/museot/wendelin/tekstisivu.tmpl?numero=85000…
Tutustu esimerkiksi näihin kirjailijoihin:
Ann-Luise Bertell
Karin Erlandsson
Johanna Holmström
Malin Kivelä
Kaj Korkea-aho
Ellen Strömberg
Sanna Tahvanainen
Philip Teir
Quynh Tran
Eva Frantz (dekkarit)
Nilla Kjellsdotter (dekkarit)
Linda Bondestam (lastenkirjallisuus)
Annika Sandelin (lastenkirjallisuus)
Maria Turtschaninoff (nuortenkirjallisuus)
Klassikoista suosittelemme muun muassa Bo Carpelania, Ulla-Lena Lundbergia sekä Märta ja Henrik Tikkasta. Lisää luettavaa voi etsiä verkkokirjastosta hakusanalla suomenruotsalainen kirjallisuus.
Nil carborundum on yksi muoto populaarikulttuurissa usein vastaan tulevasta ilmaisusta Illegitimi non carborundum tai Nil illegitimi carborundum. Esimerkiksi Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjassa sama fraasi nähtiin muodossa Nolite te Bastardes Carborundorum. Tämä feikkilatinankielinen lentävä lause on kääntynyt usein englanniksi muotoon Don't let the bastards grind you down, eli suomeksi lause kuuluisi esimerkiksi näin: Älä anna paskiaisten lannistaa sinua.
Sana nil tarkoittaa ei mitään, ja esimerkiksi ilmaisu nil desperadum kääntyisi muotoon never despair tai nothing to be desperate about - eli ei mitään, miksi olla epätoivoinen. Carborundum sen sijaan ei ole oikeaa latinaa vaan piikarbidin englanninkielinen tuotenimi, joka on…
Hei,Kappale oli Jo Moutetin sävellys "Tämä maa" ja sen esitti tanskalainen Gitte (Gitte Henning). Oli single vuodelta 1961, jonka B-puolena Stormy weather.Levytyksen tiedot Fono-musiikkitietokannassa:http://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?tekija=moutet+jo&ID=6364e17d-8464-44…
Pomarkun kunnan vaakunassa on kultakentässä sininen, sahakorkoinen lakio; viisi sakaraa ylöspäin. Vaakuna kuvaa 5 maakirjataloa, jotka muodostivat 1500-luvulla perustan Pomarkun asutukselle. Talot sijaitsivat Pomarkun kirkonkylässä ja olivat nimeltään: Rossi, Nissi, Marttila, Lauri ja Savo. Lähde: Turun ja Porin läänin vaakunat, Nousiaisten väriteos 1990.
Tässä muutama kirjavinkki. Toivottavasti näistä löytyy kiinnostavaa ja viihdyttävää kesälukemista.
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli
Holly Bourne: Oonko ihan normaali? (trilogian ensimmäinen osa)
Sarah Crossan: Yksi
Jenny Han: Pojille joita joskus rakastin
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Jennifer Mathieu: Näpit irti!
Satu Mattila-Laine: Myyty tyttö
Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä
Rainbow Rowell: Eleanor & Park
Angie Thomas: Viha jonka kylvät
Yhdistävä tekijä on keisarillisen Venäjän 1600-luvun lopulla käyttöön ottama valtiolippu. Sen väriyhdistelmän tulkitaan symboloivan itäslaavilaisia kansoja: punainen edusti Venäjää, sininen Ukrainaa ja valkoinen Valko-Venäjää. 1800-luvun puolivälissä slaavilaisten kansojen yhteinäisyyttä ajava panslavistinen aatesuunta otti nämä värit tunnusväreikseen. Osittain vaikuttivat myös muut syyt kuten kaupunkien ja alueiden perinteiset vaakunavärit.
Hyvä lähde lippuhistoriaan on Kimmo Kiljusen teos Maailman maat : liput ja historia
Panslavismin tunnusvärit Wikipediassa (englanniksi)
Lippuhistoriaa EU:n oppimissivulla.
"Virallista" määritelmää ei "ryhmä rämälle" tutkimistani lähteistä löytynyt, mutta sekalaisista verkkokeskusteluista voi kyllä löytää sille monia toisiaan lähellä olevia selityksiä ja tulkintoja. Sanonnan toisaalta rämäpäiseen ('uhkarohkea, raisu, huimapäinen'), toisaalta rikkinäiseen ajatukset johtava jälkiosa vaikuttaa luovan monille mielikuvan "ryhmä rämästä" rempseänä, muita ehkä hieman heikompana, mutta silti annetuista tehtävistä kelvollisesti suoriutuvana omaleimaisena porukkana. Taustaa sanonnalle on haettu niin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Rajamäen rykmentistä kuin sotilaselämää humoristisesti kuvaavista elokuvista, joilla on sellaisia nimiä kuin Rykmentin rämäpäät.
Mahdollista olisi ajatella…
Rauno Lahtisen ja Hannu Laaksosen teoksessa Kävely jugendtalojen Turussa (2006, s.151) kerrotaan, että rakennusmestari Adrian Thomander sai piirrettäväkseen Linnankadun ja Pakkarinkadun kulmassa olevat puutalot vuonna 1907. Talojen piirustukset tilasi talonomistaja, poliisikonstaapeli Gustaf Emil Järvinen. Sisäpihan rakennukset suunnitteli puolestaan veli rakennusmestari Kaarlo Thomander. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1911, valmistui Pakkarinkadun puolella oleva kivinen naapurirakennus, joka sekin oli Adrian Thomanderin poliisikonstaapeli Järviselle suunnittelema. Kirjassa mainitaan talon huomiota herättävin osa, sen puolipyöreä torniosa. Kirjan mukaan samantyyppisen Thomander oli alun perin suunnitellut myös Humalistonkatu 13:een, mutta…
Pykälä uskonrauhan rikkomisesta on sisällytetty jo alkuperäiseen Rikoslakiin vuodelta 1889.
Tämä pykälä on siis säilytetty tähän päivään asti.
10 lukua uskontorikoksista on muutettu ensimmäisen kerran vuonna 1970.
Tähän liittyy HE 51/1970,
Hallituksen esitys eduskunnalle Uskontorikoksia ja kirkollisten järjestysmääräysten rikkomista koskevan lainsäädännön uudistamisesta
https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/HE+51/1970
Tätä HE:tä koskevat asiakirjat löytyvät digitoituina osoitteesta
https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documen… , pdf:n sivu 991-
- historiaa ko. kohdasta löytyy mm. hallituksen esityksestä
Nykyisin voimassa olevan rikoslain ko. kohta on säädetty 1998,…
Saaret ovat tosiaan aallonmurtajiksi rakennettuja tekosaaria. Saaria ei näy vielä vuoden 1974 kartassa, mutta vuoden 1980 kartassa ne jo ovat. Sanomalehti Karjalaisessa 15.9.2008 ilmestyneessä jutussa kerrotaan, että tekosaaret rakennettiin vuonna 1974 luvatta. Vesioikeus myönsi luvan saarien rakentamiseen jälkikäteen. Saaria suunniteltiin 11, mutta yksi jäi rakentamatta.
Männynvälin esseeteoksessa Toiste en suostu katoamaan (Into, 2023) liikutaan monenlaisten aiheiden äärellä mm. naiseus, yhteiskuntaluokat, punk, feminismi, pyhä, työläiskirjallisuus.
Männynväli on aiemmin kirjoittanut proosateoksen Kaiken jälkeen (tuolloin vielä nimellä Emilia Kukkala) (Into, 2014). Lisäksi hän on Pontus Purokurun kanssa kirjoittanut journalismin ja vallan suhdetta käsittelevän Luokkavallan vahtikoirat -kirjan (Into, 2016).
Itsekin luin Männynvälin kirjan jokin aika sitten. Esseen lajissa voisit ehkä kokeilla seuraavia:
Kaltainen valmiste / Suvi Auvinen (Kosmos, 2021)
Kauniimpi maailma : kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta / Jani Kaaro (WSOY, 2017)
Anu…
Peukutukset ja kommentit kiinnostavat varmasti useimpia vastaajia. Toisaalta luulen, ettei monella meistä ole paljonkaan aikaa niiden tutkailuun.
Kommentteihin näyttää lisätyn kaikenlaista: on kommentoitu vastaajaa, vastausta, kysyjää, kysymystä sekä annettu hyödyllisiä lisätietoja kysytystä asiasta.
Itse olen ajatellut kommentit lisäävän tai korjaavan tiedon paikoiksi.
Tekoparta oli jo thiniittikaudelta (n. 3100 - n. 2690 eKr.) alkaen yksi faraon vallan symboleista. Tekoparta kiinnitettiin jonkinlaisilla naruilla.
P. Czerkwiński, "The Beard of Rameses VI", Studies in ancient art and civilization, 2014 (Vol.18), s. 195-203.
Hollannin arkeologisen museon kokoelmissa on Wahibreemakhet-nimisen miehen sarkofagi, jossa näkyy selvästi todennäköinen tekoparran kiinnitystapa.
https://www.rmo.nl/collectie/topstukken/mummievormige-sarcofaag-van-wahibreemachet/
https://www.rmo.nl/wp-content/uploads/topstuk/018663.jpg
Romaani Sudenmorsian on luokiteltu proosaballadiksi ja se edustaa 1900-luvun alun uusromantiikkaa.
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/peruskoulu/ai/ai4/4_…
