Tällä hetkellä Helsingin kaupunginkirjaston Kohtaamispaikalla on neljä mediatyöasemaa, joilla voi mm. skannata dioja ja negatiiveja. Laitteen merkki ja tyyppi on Epson V 700.
Kaupungirjastolla ei ole lainattavaa diaskanneria.
Alla olevista linkeistä löydät mediatyöaseman esittelyn ja pääset varaamaan ajan.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kohtaamispaikkalasipal…
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Tyoskentele_ja_viihdy/…
Espanjalainen diplomaatti García de Silva Figueroa löysi 1618 muinaisen Persian pääkaupungin Persepoliksen rauniot. Kaupungista löytyi lukuisia tauluja, joissa oli nuolenpääkirjoitusta. Aluksi näitä merkkejä ei osattu pitää lainkaan kirjoituksena ja kesti pitkään ennen kuin nuolenpääkirjoitusta opittiin tulkitsemaan.
1700-luvulla vaikuttanut tutkimusmatkailija Carsten Niebuhr teki ensimmäisenä kopiot nuolenpääkirjoitusta sisältävistä tauluista. Hän myös selvitti, että tekstien kirjoitussuunta oli vasemmalta oikealle. 1800-luvun alussa Georg Grotefend onnistui tulkitsemaan teksteistä muutaman persialaisen kuninkaan nimen (Kserkses, Dareios).
Merkittävä löytö oli Behistunin kaupungista löytynyt piirtokirjoitus, jossa on sama…
Tästä teoksesta voisi olla hyötyä Hatkoff, Amy, The inner lives of farm animals : their amazing social, emotional, and intellectual capacities. Stewart, Tabori & Chang 2009. Tämä löytyy mm. PIKI-kirjastoista eli se täytyisi tilata kaukolainana, https://www.finna.fi/Record/lukki.58583.
Suomeksi sikojen älykkyydestä löytyy artikkeleita,
Vierto, Jutta, Sika oppii ja muistaa löytyy julkaisusta: Sika 33 (2003) : 2, s. 58-59, https://www.finna.fi/Record/arto.012899216. Tämä julkaisu on Suomen kotieläinjalostusyhdistyksen jäsenjulkaisu ja löytyy useammasta yliopistokirjastosta, https://www.finna.fi/Record/helka.993000313506253
Kupari, Ritva, Siat ovat oppivia, älykkäitä ja toimeliaita. https://www.finna.…
Diplomi on oppimäärän suorittamisesta saatu todistus. "Polyteknillinen Opisto muutettiin yliopiston tasoiseksi Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi huhtikuun 2. päivänä 1908. Nimenmuutoksen myötä opiskelijat saivat ylioppilaan oikeudet, vakituiset opettajat professorin tittelin, tutkintosäännössä määriteltiin teknillinen tohtorin tutkinto ja oppilaitoksessa otettiin käyttöön entisen koulumaisen opetusmuodon sijaan rajoitettu opiskeluvapaus. Koko oppilaitoksen kurssin läpäisseet opiskelijat saivat valmistuessaan saksalaisella kielialueella 1800-luvun loppupuolella totuttuun tapaan päästötodistuksen eli diplomin. Vastaavasti korkeakoulusta valmistuvat tohtorit saivat tohtoridiplomin." Linkki Aalto yliopiston historiikkiinYlemmän…
Valtterin alkuperän katsotaan viittaavan saksalaiseen Waltheriin, joka merkitsee valtiasta, ohjaajaa ja joukon johtajaa. Christianin alkuperä on latinankielessä Christianuksessa, mikä tarkoittaa kristittyä. Nimi onkin ollut monien varhaisten marttyyrien. (lähde: Uusi suomalainen nimikirja)
Vuoden 1964 kansakoululaki suositti vieraan kielen opetusta. Suuremmissa kaupungeissa opetus oli alkanut vapaaehtoisesti jo sitä ennen. Mutta kattavasti pakolliseksi vieraan kielen opetus tuli vasta peruskoulu-uudistuksen mukana. Tämä kouluopetuksen yhtenäistänyt uudistus toteutettiin vaiheittain vuosina 1972-77. Eli 1960-luvulla syntyneiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka ovat jääneet vaille vieraan opetusta koulussaan.
Laulu ei varmaankaan ole saanut nimeään Harjanteen Minttu-kirjojen mukaan.
Sen sijaan 1970-luvulla ilmestyneet Minttu-kirjat ovat näköjään inspiroineet vanhempia antamaan lapsilleen nimeksi Minttu tai Ville.
Nimien buumia elettiin 1980-luvulla, kuten väestörekisterikeskuksen etunimihausta ilmenee.
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Siksi nimet ovat varmaan tulleet lauluntekijänkin mieleen 1984.
Laulu "Antti laskee tähtiä" alkaa: "Antti katsoo tähtiin, on huivi kaulassaan". Laulun alkuperäinen nimi on "Anton räknar stjärnor". Sen on säveltänyt ja sanoittanut Finn Zetterholm. Suomenkieliset sanat on tehnyt Kari Tuomisaari. Laulu sisältyy nuottiin "Musica : oppilaan kirja. 1-2" (Warner/Chappell Music Finland, 1995). Sen ovat toimittaneet Anne Lindeberg-Piiroinen ja Juha Tynninen.
Affiksit -odon, -odont, -odonto- viittaavat kreikan kielen hammasta tarkoittavaan sanaan ὀδούς (odoús). Näin ollen suurihammashai megalodonin nimi tarkoittaa nimenomaan suurta hammasta (kre. megálo- "suuri" + odónt-, odoús "hammas". Sapelihammaskissojen smilodon-suvun nimi taas tarkoittaa "lihaveitsihammasta" (kre. smíle "lihaveitsi" + odónt-, odoús "hammas".
Kaivattu kirja saattaisi olla Annie Hawesin Extra virgin : elämää Ligurian oliivilehdoissa. Sisarusten myöhempiä vaiheita käsitellään sen jatko-osissa Kypsä poimittavaksi ja Calabrian perintö.
Mm. Suomen kielen perussanakirja (1990) antaa kuurnalle kaksi merkitystä: "1. pitkä ja kapea syvennys, kouru, uurre, ura, vako K. laudan syrjässä 2. pitkänomainen, päältä avoin astia t. johto, kouru, kaukalo, ränni." Ensimmäisen selityksen pohjalta kuunnelmassa annettu merkitys tuntuisi sopivalta eli sanaa voisi käyttää myös pakaravaosta puhuttaessa.
Yhdestäkään murresanastosta en sanaa onnistunut löytämään, joten sana ei tässä merkityksessä välttämättä ole millekään murrealueelle tyypillinen.
Espoon ruotsinkielisen nimen Esbo viimeinen äänne on /o/. Tämä eroaa samoin (kirjoitusasultaan) loppuvasta Turun ruotsinkielisestä nimestä Åbo, jonka viimeinen vokaali äännetään /u/. Espoon tapauksessa ääntämystä voi selittää etymologia: Äspeå, eli "haapajoki", on mahdollisesti muuttunut suomen vaikutuksesta Espooksi ja Esboksi.Lähde: Kylä-Espoo: Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema, Kaija Mallat (toim.), 2008
Sitruunahappokierto on solun mitokondrioissa tapahtuva monivaiheinen kemiallinen prosessi, jossa vapautuu energiaa. Siinä hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntatuotteet hapettuvat tuottaen hiilidioksidia, vettä ja runsasenergiaisia fosfaattisidoksia (ATP-molekyylejä). Sitruunahappokierto tunnetaan myös nimillä Krebsin kierto ja trikarboksyylihappokierto.
Lisätietoja:
Suomen virtuaaliyliopiston Solunetti: http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/sitruunahappokierto/
Helsingin yliopiston wiki: http://wiki.helsinki.fi/display/solu/Sitruunahappokierto
Wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitruunahappokierto
Professori Jukka Korpela on kirjoittanut teoksen Idän orjakauppa keskiajalla: ihmisryöstöt Suomesta ja Karjalasta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014). Kirja kertoo pohjoisen ihmisryöstöistä osana koko Venäjän orjakauppaa. Suomesta ryöstettiin keskiajalla ihmisiä myytäväksi etelän keskusten orjamarkkinoilla. Suomalaiset myytiin ensin orjamarkkinoilla Novgorodin alueella, mistä he saattoivat päätyä Mustanmeren ja Kaspianmeren orjamarkkinoille.
Korpelan teos on ensimmäinen tutkimus tästä aiheesta ja varmaankin hyvä lähde. Suomalaisorjien määrästä ja heidän kohtaloistaan ei ole tarkkaa tietoa. Korpela arvioi, että pitkällä aikavälillä myytiin tuhansia suomalaisia.
https://journal.fi/tt/article/view/55955/…
Kyseessä on varmaankin färsaarelaisen Daniel Jacob Eilif Mortensenin (1916-1989) Gretha Stevnsin nimellä kirjoittama kirjasarja, jonka suomennetut osat ovat:
Susy Tulitukka (ilm. 1948)
Susy ja Solveig (1950)
Susy ja mustalaistyttö (1951)
Susy ja kumppanit (1952)
Susy selvittää kaiken (1952)
Kahdeksankymmentäluvulla näistä otettiin uudet painokset ja julkaistiin kolme osaa lisää:
Susyn suuri päivä (1981)
Susy tarttuu toimeen (1981)
Susy pulassa (1981)
Ikävä kyllä emme onnistuneet löytämään vastausta. Suomen rahat arviohintoineen 2008 -teoksen mukaan vuoden 1934 20 markan kolikon myyntihinta vaihtelisi 3 ja 140 euron välillä rahan kunnon mukaan. Eri sävyisistä rahoista tai niiden arvosta ei ollut mainintaa.
Kannattaisi ehkä kysyä asiaa Suomen Numismaattisesta Yhdistyksestä:
http://www.snynumis.fi/
Satu on vuonna 1986 suomeksi ilmestyneestä Arnold Lobelin kirjasta Hiirijuttuja, jonka on suomentanut Hannele Huovi. Kirjassa on useita kertomuksia, muistamasi sadun nimi on Matka. Siinä hiiri lähtee tervehtimään äitiään ensin autolla, sitten rullaluistimilla, sen jälkeen saappailla ja lenkkitossuilla. Kulkuvälineet hajoavat yksi toisensa jälkeen, ja hiiri ostaa uuden jatkaakseen matkaa. Lopulta hänen jalkansakin kuluvat loppuun, mutta hän ostaa uudet jalatkin, ja pääsee perille ilahtuneen äitinsä luo.
Perukirjat säilytetään nykyään Verohallinnossa sähköisesti, mutta ennen vuotta 1994 laaditut perukirjat säilytetään käräjäoikeuksissa tai maakunta-arkistossa, mikäli käräjäoikeus on siirtänyt arkistonsa sinne. Säilytyspaikka on vainajan viimeisen kotikunnan mukainen käräjäoikeus. 1980-luvulla laadittua perukirjaa voi siis kysyä käräjäoikeudesta. Perukirja ja sen liitteet ovat salassa pidettäviä asiakirjoja. Niistä voidaan kuitenkin antaa jäljennöksiä mm. henkilölle, joka tarvitsee tietoja etujensa, oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa hoitamiseksi.
Lähteet ja lisätietoa:
Jäljennös perukirjasta, tilauslomake (3627) - vero.fi
Voinko pyytää perukirjan kopiota Verohallinnosta? - vero.fi
Käräjäoikeudet - Tuomioistuinlaitos (oikeus.fi)
Kyseinen runo on suomennettu useampaankin kertaa. Valter Juvan suomennos löytyy teoksesta ”Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta” (WSOY, 1926) nimellä ”Krenatöörit”, ja se menee näin:
”Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
he väsyi ja matkaan ei hanki.”
Eino Leinon suomennos löytyy teoksesta ”Maailman kannel” (Otava, 1913) nimellä ”Sotaveikot”, ja se menee näin:
”Päin Ranskaa urhoa kaks samoaa,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Majapaikan kun Saksassa kerran he saa,
alas painuu pää molemmanki.”
Myös Yrjö Jylhä on suomentanut runon, ja se löytyy esimerkiksi kokoelmasta ”Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa” (WSOY, 1967) nimellä ”Krenatöörit”.
