Meren hiljaisuus –elokuvaa ei ole saatavana ainakaan tällä hetkellä Suomen kirjastoista. 2004 valmistunut elokuva oli tv-draama ja ulkomaisia tv-tallenteita ei juurikaan ole levityksessä. Seuraavasta verkkokaupasta elokuvan tiedot löytyivät, mutta on näköjään loppunut sieltäkin.http://www4.fnac.com/Shelf/article.aspx?PRID=1604130 . Kirjastot voivat hankkia kokoelmiinsa vain sellaisia videoita tai DVD-tallenteita, joiden tekijänoikeusmaksut on maksettu. Me emme siis voi täyttää siitäkään syystä kaikkia asiakkaidemme toiveita.
Kirjasta on tehty elokuva myös 1949. Se on Jean-Pierre Melvillen ohjaama. Sitäkään ei ole DVD- tai videotallenteena Suomen kirjastoissa, mutta se löytyy mm. Amazonista http://www.amazon.co.uk/Silence-mer-Masters-…
Kyseessä on varmaankin Viktor E. Frankl. Frankl toimi psykiatrina Wienissä 1930-luvulla ja joutui keskitysleirille. Franklilta on suomennettu useita teoksia. Kirjassa Ihmisyyden rajalla on Franklin kokemuksia keskitysleiriltä sekä hänen luomansa psykoterapian suuntauksen, logoterapian kehittelyä. Franklista ja logoterapiasta ks. esim. http://www.logoterapia.fi/~logotera/?q=Viktor+Frankl+-artikkeli
C-kasetteja on digitoitu jo pitkään, myös monissa kirjastoissa on tähän soveltuvia laitteita. Kysymyksessä ei mainittu, tarvitaanko tällaisen kirjaston nimeä tai osoitetta, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla näitä kirjastoja on useita. Omasta kirjastosta kannattaa aina aloittaa.
Kysymys C-kasetin luontevasta digitaalisesta muodosta ansaitsee ehkä pienen jälkilauseen. Analogista ääntä voidaan lähteestä (LP, kasetti, kelanauha jne) riippumatta muuntaa ja tallentaa digitaalisesti monella eri teknisellä formaatilla. Ns. häviötön digitointi tuottaa vähintään saman tasoisen äänitteen, kuin on alkuperäinenkin (WAV). Usein kuitenkin ääni-informaation tarvitsemaa tilaa pienennetään kompressoimalla, jolloin tuloksena on häviöllinen tiedosto,…
Kyseessä lienee tämä Yle Areenasta löytyvä kappale Joulurauha. Kysyin asiaa suoraan Tuomo Rannankarilta. Kappale on hänen itse säveltämänsä ja sanoittamansa. Lisäksi Rannankari kertoi näin: "Siitä ei löydy vielä levytettyä versiota. Ensi vuonna siitä tehdään Jyväskylä sinfonian kanssa levytys. Nimi varmaan vaihtuu Rauhanlauluksi, kun kappale joulun lisäksi kertoo sodan keskellä olevista lapsista."
Kaija Nenosen ja Kirsti Topparin teos "Herrasväen ja työläisten kaupunki : Helsingin vanhoja kortteleita 2" (1983) käsittelee Tukholman päiväkotina Kolmannella linjalla toimineen rakennuksen historiaa. Alun perin vuodesta 1899 eteenpäin rakennus toimi lasten työkoti "Firulana". Teos mainitsee Firulan vuosikertomuksen vuodelta 1905, joten ainakin vielä kyseisenä vuonna rakennuksessa on toiminut Tukholman päiväkodin sijasta lasten työkoti.
Edellä mainittu teos ei kuitenkaan mainitse tarkkaa vuotta 1905 jälkeen, jolloin Tukholman päiväkoti aloitti toimintansa rakennuksessa. Toisena lähteenä voimme käyttää Helsingin kaupungin arkistotietojärjestelmä "Sinetistä" löytyviä Tukholman päiväkodin asiakirjoja. Sinetistä löytyy…
Tässä muutamia ehdotuksia:
(Jätin listauksesta pois ihan helpoimmat, suuraakkosin kirjoitetut ja tavutettut, mutta sellaisiakin tarvittaessä löytyy kirjastoista.)
Helppolukuisia jalkapalloaiheisia:
Lasse Anrell: Zlatan on tähti (Futisjunnut-sarjan 1. osa)
Malachy Doyle: Jalkapalloaaveet, Kummitusliiga (Punainen banaani-sarja)
Sandra Grimm: Vauhdikas futisleiri (Lukupiraatti-sarja)
Magnus Ljunggren: Turnauspäivä (Futaajat-sarjan 1.osa)
Petja Lähde: Taneli ja FC Mörlökit (Kirjakärpänen-sarja)
ThiLO: Maalijahdissa (Lukupiraatti-sarja)
Mika Wickström: Totti ja saksipotku (Lukupalat-sarja, mestaripomputtelija Totista kertovan uuden alasarjan ensimmäinen osa)
Martin Widmark: Jalkapallon arvoitus (Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjan osa)…
Uusia painoksia tosiaan taidetaan julkaista klassikkoteoksista enemmän kuin aivan uusia suomennoksia. Syy on epäilemättä suureksi osaksi taloudellinen: uusi suomennos maksaa, kun taas vanhasta suomennoksesta voidaan ottaa uusia painoksia halvemmalla tai jopa ilman maksuja, jos kustantamolla on siihen oikeudet. Välillä toki vanha suomennoskin voi olla vain niin hyvä, ettei uudelle suomennokselle ole tarvetta.
Toisinaan taas kieli saattaa vanhentua. Esimerkiksi Pentti Saarikosken suomennos . D. Salingerin romaanista ”Sieppari ruispellossa” (1961) oli aikanaan varsin ansiokas, mutta sen puhekieli ei enää aukene yhtä hyvin nykyajan lukijalle. Siksi Tammi käännätti sen uudestaan Arto Schroderuksella, jonka kääntämänä ”Sieppari ruispellossa” (…
Ainakaan toistaiseksi suomennoksesta ei löydy tietoa. Sarjan ensimmäinen osa, Kirjojen tytär, ilmestyi Kariston kustantamana vuonna 2020. Jatko-osan käännössuunnitelmista voisi kysyä suoraan kustantajalta esim. sähköpostitse: kustannusliike@karisto.fi.
Kappale löytyy ainakin levyltä Vaaras-Perttunen, Liisa: Omalle äidilleni, julk. v. 2000.
Pikku Liisa niityllä kukkia taittaa.
Pikku Pekka aidalta hälle huudahtaa:
"Kuules tyttö tanssikaamme,
tanssikaamme, tanssikaamme,
yhdessä nyt tanssikaamme
kunnes ilta saa!"
"En mää taida tulla, ei aikaa oo mulla,
turha vaiva sulla on mua odottaa.
Poimin päivänkakkaroita, kaunokkeja, sauramoita.
Kukkakimpun sitten multa
äiti-kulta saa."
Alunperin kokoelmassa För trädets skull (1935) ilmestynyt Ja visst gör det ont löytyy Viljo Kajavan suomennoksena kokoelmasta Viesti mereen : antologia Ruotsin uutta runoutta (WSOY, 1946) nimellä Se on totta: kivulla puhkeevat nuput -.
Kysymys on melko laaja, ja seuraava poiminta perustuu näköhavaintoihin sekä Helmet-kirjastojen valikoimista löytyvään suomennettuun viihdekirjallisuuteen. Mainittujen kirjailijoiden lisäksi suosituimpia viihteentekijöitä ovat muun muassa seuraavat: Elizabeth Adler, Cecelia Ahern, Lucilla Andrews, Melissa Bank, Maeve Binchy, Barbara Taylor Bradford, Madeleine Brent, Jacqueline Briskin, Sandra Brown, Philippa Carr (on sama kuin Victoria Holt), Diane Chamberlain, Jackie Collins, Shirley Conran, Catherine Cookson, Janet Dailey, Dorothy Eden, Lucinda Edmonds, Julie Ellis, Helen Fielding, Joy Fielding, Diana Gabaldon, Catherine Gaskin, Jane Green, Georgette Heyer, Isabelle Holland, Linda Howard, Susan Isaacs, Elaine Kagan, Cathy Kelly, Marian…
Tarinat kuuluvat nk. 'arvoituskertomuksiin', jotka ovat sukua lyhyemmille arvoitusvitseille. Näitä arvoituskertomuksia löytyy mm. teoksista:
- Kilon toinen poliisi : vanhoja ja uusia koululaisjuttuja / toimittanut Ulla Lipponen
(s. 123 alkaen)
- Ota mamma mato : kompatehtäviä / toimittanut Ulla Lipponen
(s. 127 alkaen)
Arvoituskertomusten lisäksi samantyyppisiä ns. 'kompatarinoita' löytyy yllämainitsemistani teoksista. Arvoituskertomuksista on kerrottu tarkemmin kirjassa 'Ota mamma mato : kompatehtäviä' (sivuilla 198-199).
Tarinat kulkevat usein eteenpäin henkilöltä toiselle nimenomaan suullisena kansanperinteenä, nykytarinoina.
Eero Salola (vuoteen 1906 Boman) synt. 1.6.1902 Perniössä, oli lausuntataiteilija, esitystaidon opettaja, kirjailija ja opetusneuvos. Hän toimi Helsingissä mm. kansakoulun opettajana, pitkään Helsingin yliopiston suullisen esitystaidon opettajana ja opettajana Helsingin opettajakorkeakoulussa ja Helsingin työväenopistossa. Lausuntataiteilijana hän esitti mm. Tulenkantajat-ryhmän lyriikkaa. Hän on ansioitunut myös nuorisokirjallisuuden alalla mm. laatimalla lapsille suunnatun Kalevala-lyhennelmän sekä toimittamalla useita runokokoelmia lapsille ja nuorille. Ehkä tunnetuin hänen teoksistaan on kansansatuvalikoima Hölmölän kylä (1960, uusin painos 2000). Salola sai opetusneuvoksen arvonimen 1962. Eero Salola kuoli 1989.
Lähteet:
Kuka kukin on…
Uusimmissa kartoissa maakaistaletta ei ole nimetty. Joensuun kartassa vuodelta 1949 pitkulainen kaistale on nimeltään Kuhakivi ja kaupungin puoleinen vastaranta on Vallinporras. Siihen väliin on Joensuun kanavaa rakennettu. Kanavoinnin jälkeen Kuhakiven kärkeä on nimitetty Kanavaniemeksi, jonne on pystytetty Pielisjoen kanavoinnin muistomerkki.
Lähteet:
Joensuun kaupunki 1848-1948 : satavuotis-muistojulkaisu. Joensuu 1949.
Joensuun kaupungin historia 1 : 1848-1920. Joensuu 1985.
Pielisjoen rakentamisen ja kaupunkikosken alueen historiaa. Moniste. 1968.
Inarinjärvi tosiaan löytyy Suuren toivelaulukirjan osasta 5, jota näyttää olevan saatavana useita kappaleita sekä Tampereen pääkirjastossa että sivukirjastoissa. Kyseinen laulu sisältyy myös esimerkiksi teoksiin Uusi kultainen laulukirja, Suomalaisten lempilauluja sekä Inarijärvi uusin sanoin ja muita tuttuja sekä uusia sävelmiä tanssittavaksi ja laulettavaksi (tekijä Seppo Nissilä).
Hei,
Vhs-kasetin digitoiminen dvd-levylle kestää niin kauan kuin vhs-kasetissa on digitoitavaa sisältöä. Kasetti siis pyörii digitoidessa tavallisella katselunopeudella ja tallentaminen tapahtuu siinä samalla. Lisäksi alussa ja lopussa menee muutamia minuutteja dvd-levyn alustamiseen ja viimeistelyyn.
Yhdelle dvd-levylle mahtuu kaksi tuntia videota. Jos dvd-levy täyttyy, laite pysäyttää automaattisesti vhs-kasetin siihen kohtaan ja lopun digitointia voi jatkaa sitten toiselle levylle. Jyväskylän kaupunginkirjaston digitointitilassa on kaksi laitetta vhs-kasettien digitoimiseen, joten neljän tunnin aikana ehtii digitoida lähes kahdeksan tuntia vhs-videota.
Kappaleen nuotteja ei näyttäisi valitettavasti ilmestyneen painettuna. Pelkät sanat löytyvät teossarjan ”Toivelauluja” osasta 58 (Musiikki-Fazer, 1964), mutta sitäkin on huonosti saatavilla.
Viola-tietokanta osoitteessa https://finna.fi kertoo, että kappaleen nuoteista olisi valokopio Suomen Jazz & Pop Arkistossa, joka sijaitsee Helsingissä. Aineistoa ei anneta kotilainaan, mutta siihen voi tutustua arkiston tiloissa ja mahdollisesti ottaa myös valokopioita siitä. Jos haluat tiedustella asiasta tarkemmin, Suomen Jazz & Pop Arkiston yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.jazzpoparkisto.net/yhteystiedot.php.
Keisarillisen Venäjän armeijassa upseereilla ei oikeastaan ollut yhtä "virallista" revolveria ennen 1870-luvun alkua. Venäjä ei varsinaisesti hyväksynyt nallilukkorevolvereita sotilaskäyttöön eikä siten ryhtynyt niitä suuressa mitassa valtion toimesta hankkimaan. Aseita kuitenkin hankittiin ulkomailta ja valmistettiin sekä valtion omistamalla Tulan tehtaalla että useiden yksityisten asepajojen toimesta. Upseerit kustansivat itse omat pistoolinsa ja revolverinsa, ja nallilukkorevolverit - esimerkiksi Coltin ja Adamsin mallit - tulivat yleisiksi.
Vasta vuonna 1871 tehtiin valtiollinen päätös hankkia Smith & Wessonin 4.2 linjan revolvereita vuodelta 1869. Nämä jakautuivat kolmeen päämalliin, I (1871), II (1872) ja III (1874). Smith &…
