Yhdistävä tekijä on keisarillisen Venäjän 1600-luvun lopulla käyttöön ottama valtiolippu. Sen väriyhdistelmän tulkitaan symboloivan itäslaavilaisia kansoja: punainen edusti Venäjää, sininen Ukrainaa ja valkoinen Valko-Venäjää. 1800-luvun puolivälissä slaavilaisten kansojen yhteinäisyyttä ajava panslavistinen aatesuunta otti nämä värit tunnusväreikseen. Osittain vaikuttivat myös muut syyt kuten kaupunkien ja alueiden perinteiset vaakunavärit.
Hyvä lähde lippuhistoriaan on Kimmo Kiljusen teos Maailman maat : liput ja historia
Panslavismin tunnusvärit Wikipediassa (englanniksi)
Lippuhistoriaa EU:n oppimissivulla.
"Virallista" määritelmää ei "ryhmä rämälle" tutkimistani lähteistä löytynyt, mutta sekalaisista verkkokeskusteluista voi kyllä löytää sille monia toisiaan lähellä olevia selityksiä ja tulkintoja. Sanonnan toisaalta rämäpäiseen ('uhkarohkea, raisu, huimapäinen'), toisaalta rikkinäiseen ajatukset johtava jälkiosa vaikuttaa luovan monille mielikuvan "ryhmä rämästä" rempseänä, muita ehkä hieman heikompana, mutta silti annetuista tehtävistä kelvollisesti suoriutuvana omaleimaisena porukkana. Taustaa sanonnalle on haettu niin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Rajamäen rykmentistä kuin sotilaselämää humoristisesti kuvaavista elokuvista, joilla on sellaisia nimiä kuin Rykmentin rämäpäät.
Mahdollista olisi ajatella…
Rauno Lahtisen ja Hannu Laaksosen teoksessa Kävely jugendtalojen Turussa (2006, s.151) kerrotaan, että rakennusmestari Adrian Thomander sai piirrettäväkseen Linnankadun ja Pakkarinkadun kulmassa olevat puutalot vuonna 1907. Talojen piirustukset tilasi talonomistaja, poliisikonstaapeli Gustaf Emil Järvinen. Sisäpihan rakennukset suunnitteli puolestaan veli rakennusmestari Kaarlo Thomander. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1911, valmistui Pakkarinkadun puolella oleva kivinen naapurirakennus, joka sekin oli Adrian Thomanderin poliisikonstaapeli Järviselle suunnittelema. Kirjassa mainitaan talon huomiota herättävin osa, sen puolipyöreä torniosa. Kirjan mukaan samantyyppisen Thomander oli alun perin suunnitellut myös Humalistonkatu 13:een, mutta…
Pykälä uskonrauhan rikkomisesta on sisällytetty jo alkuperäiseen Rikoslakiin vuodelta 1889.
Tämä pykälä on siis säilytetty tähän päivään asti.
10 lukua uskontorikoksista on muutettu ensimmäisen kerran vuonna 1970.
Tähän liittyy HE 51/1970,
Hallituksen esitys eduskunnalle Uskontorikoksia ja kirkollisten järjestysmääräysten rikkomista koskevan lainsäädännön uudistamisesta
https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/HE+51/1970
Tätä HE:tä koskevat asiakirjat löytyvät digitoituina osoitteesta
https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/eduskunta-asiakirja-original-documen… , pdf:n sivu 991-
- historiaa ko. kohdasta löytyy mm. hallituksen esityksestä
Nykyisin voimassa olevan rikoslain ko. kohta on säädetty 1998,…
Saaret ovat tosiaan aallonmurtajiksi rakennettuja tekosaaria. Saaria ei näy vielä vuoden 1974 kartassa, mutta vuoden 1980 kartassa ne jo ovat. Sanomalehti Karjalaisessa 15.9.2008 ilmestyneessä jutussa kerrotaan, että tekosaaret rakennettiin vuonna 1974 luvatta. Vesioikeus myönsi luvan saarien rakentamiseen jälkikäteen. Saaria suunniteltiin 11, mutta yksi jäi rakentamatta.
Männynvälin esseeteoksessa Toiste en suostu katoamaan (Into, 2023) liikutaan monenlaisten aiheiden äärellä mm. naiseus, yhteiskuntaluokat, punk, feminismi, pyhä, työläiskirjallisuus.
Männynväli on aiemmin kirjoittanut proosateoksen Kaiken jälkeen (tuolloin vielä nimellä Emilia Kukkala) (Into, 2014). Lisäksi hän on Pontus Purokurun kanssa kirjoittanut journalismin ja vallan suhdetta käsittelevän Luokkavallan vahtikoirat -kirjan (Into, 2016).
Itsekin luin Männynvälin kirjan jokin aika sitten. Esseen lajissa voisit ehkä kokeilla seuraavia:
Kaltainen valmiste / Suvi Auvinen (Kosmos, 2021)
Kauniimpi maailma : kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta / Jani Kaaro (WSOY, 2017)
Anu…
Peukutukset ja kommentit kiinnostavat varmasti useimpia vastaajia. Toisaalta luulen, ettei monella meistä ole paljonkaan aikaa niiden tutkailuun.
Kommentteihin näyttää lisätyn kaikenlaista: on kommentoitu vastaajaa, vastausta, kysyjää, kysymystä sekä annettu hyödyllisiä lisätietoja kysytystä asiasta.
Itse olen ajatellut kommentit lisäävän tai korjaavan tiedon paikoiksi.
Tekoparta oli jo thiniittikaudelta (n. 3100 - n. 2690 eKr.) alkaen yksi faraon vallan symboleista. Tekoparta kiinnitettiin jonkinlaisilla naruilla.
P. Czerkwiński, "The Beard of Rameses VI", Studies in ancient art and civilization, 2014 (Vol.18), s. 195-203.
Hollannin arkeologisen museon kokoelmissa on Wahibreemakhet-nimisen miehen sarkofagi, jossa näkyy selvästi todennäköinen tekoparran kiinnitystapa.
https://www.rmo.nl/collectie/topstukken/mummievormige-sarcofaag-van-wahibreemachet/
https://www.rmo.nl/wp-content/uploads/topstuk/018663.jpg
Varmasti kyse on alun perin ollut jonkinlaisesta vastamagiasta. Yritetään muuttaa mahdollisesti paha asia paremmaksi eräänlaisella siunauksella.
Toisaalta terveyttä on toivoteltu aivastajalle jo antiikin ajoista alkaen. Toivotus kuuluu latinaksi prosit eli olkoon hyödyksi.
Aivastusta on pidetty jumalien antamana merkkinä. (joko hyvästä tai pahasta) Suomalainen fraasisanakirja (Otava, 1981)
Englanniksi aivastaneelle tavataan sanoa Bless you. Tarinan mukaan 1000-luvulla elänyt paavi Pyhä Gregorius VII toivotteli Jumalan siunausta kaikille aivastelijoille siksi, että aivastus saattoi olla ensimmäinen merkki tappavasta rutosta.
On myös ajateltu, että aivastuksessa ihmisen sielu saattaa äkkirykäyksellä lennähtää…
Sanomalehtien jakajat jättävät edelleen lehden tilaajan ovelle. Sateen ja muun lian varalta sanomalehdet ovat nykyään pakattu muovipusseihin. Tilaaja voi sopia jakelijan kanssa, että mihin kohtaan haluaa lehden jätettävän. Yleensä lehdet jätetään ulko-oven eteen, harvemmin siis kostealle pihanurmikolle kuten entisaikaan.
Sanomalehtien jakelua eivät enää hoida sanomalehtipojat pyöriensä kanssa, vaan tehtävää hoitavat autolla ajavat aikuiset. Jakelu aloitetaan varhain aamuyöllä ja reitit voivat olla liian vaarallisia nuorille tai lapsille.
Sanomalehtien jakelusta Yhdysvalloissa löytyy hyvä englanninkielinen reportaasi täältä:
https://www.cjr.org/special_report/newspaper-carrier-shot.php
Annamari Vänskän kirja Muodikas lapsuus taustoittaa merimiesasua ja sen suosiota seuraavasti: "Merimiesasu on yksi klassisimmista ja globaaleimmista lastenmuodin tyyli-ikoneista. -- Syytä siihen, miksi asusta tuli muodikas, ei tiedetä tarkkaan, mutta ainakin muutamalla seikalla lienee ollut vaikutusta. Asusta tuli Yhdysvaltojen merivoimien virallinen univormu vuonna 1813 ja Ison-Britannian vuonna 1857. Samoihin aikoihin vuonna 1846 kuningatar Victoria oli teetättänyt merimiesasun pojalleen, tulevalle kuningas Edward VII:lle. Kun kuva pojasta puvussaan tuli julkisuuteen, merimiespuvusta tuli nopeasti suosittu poikien ja tyttöjen asu, ja puvun värit, sininen ja valkoinen alkoivat symboloida merta, rantaa, vapaa-aikaa ja vapautta. 1800-luvun…
Wikipedia-artikkelin mukaan brittiläinen makeisyritys Mackintosh's lopetti Toffon valmistamisen vuonna 2005. Ilmeisesti Yhdistyneiden arabiemiirikuntien markkinoille Toffoa kuitenkin edelleen tehdään Nestlé-yhtiön tuotemerkkinä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Toffo_(toffee)
Kielikello-lehden sivuilla todetaan tekstien otsikonnista: "Otsikon täytyy kertoa lyhyesti, mistä tekstissä on kyse ja mikä on tekstin tarkoitus ja näkökulma." https://www.kielikello.fi/-/otsikot-ojennukseen
Aino Suholan kirjassa Journalistisen kirjoittamisen perusteet (FinnLectura 2005) todetaan, että (lehti)otsikon täytyy olla naseva, mieluiten kolmen, neljän sanan mittainen. Mitä lyhyempi se on, sitä helpompi se on taittaa sivulle joko lyhyeksi uutiseksi tai monen palstan jymyjutuksi. Otsikon olisi hyvä asettua riville tai kahdelle. Silloin otsikkoa on tiivistettävä. Verbi on helppo jättää pois, varsinkin jos se on vaivattomasti tekstiyhteydestä arvattavissa.
Heikki Ojan teoksessa Aikakirja 2000 todetaan seuraavasti: Seitsenpäiväinen viikko on ollut ajanlaskumme vanhin samanlaisena pysynyt ajanjakso, sillä jo yli 2500 vuoden ajan viikonpäivät ovat toistuneet katkeamatta seitsemän päivän jaksossaan aina uudelleen ja uudelleen. Suomen kalenterissa viikon kulkuun kajottiin vasta 1970-luvun alussa, jolloin maanantaista tuli viikon aloituspäivä.
Laulun alkuperäinen teksti on Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 kirjoittama ruotsinkielinen runo, jonka Gabriel Linsén sävelsi nimellä ”Sylvias visa” (1863 tai 1864, tästä on erilaista tietoa eri lähteissä). Laulu alkaa: ”Jag gungar i högsta grenen”. Niiden suomenkielisten sanojen, joilla laulua nykyään lauletaan, tekijä on P. J. Hannikainen (1854-1924). P. J. Hannikaisen elämäkerrasta, jonka on kirjoittanut Matti Vainio, en nopealla selauksella löytänyt mitään mainintaa tästä laulusta. Vuoden 1975 ”Kangasalan joulu” -lehden toimituksen kirjoittamassa artikkelissa "Kesäpäivä Kangasalla" kerrotaan, että "Kangasalan Joulun” toimitus pyysi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran apua laulun suomennoksen käsikirjoituksen löytämiseksi, mutta…
Mielenkiintoinen havainto. Jos elokuvan juoni sijoittuu menneisyyteen, vanhan elokuvan tai ohjelman näyttäminen on tietysti luontevaa. Jos tarina sen sijaan ei motivoi vanhan ohjelman näyttämistä, todennäköisin selitys on tekijänoikeudet, amerikkalaisittain copyright. Myös kohtauksessa taustalla auki olevan television näyttämä ohjelma kuuluu tekijänoikeuden piiriin, eli joku omistaa sen esitysoikeudet. Tuottajan tulee pyytää sen käyttämiseen lupa oikeuksien haltijalta. Yleensä tällaisista oikeuksista joutuu maksamaan. Vanhan ohjelman tekijänoikeudet ovat saattaneet raueta, jolloin lupaa ei tarvita, tai sitten luvat on saanut halvemmalla.
Voisikohan kyseessä olla ehkä Eeva Kilven esikoiskokoelmasta Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972) löytyvä runo, joka alkaa sanoin "Sano heti jos minä häiritsen"? Sen toisesta säkeistöstä löytyvä "vastaus" kuuluu: "Sinä et ainoastaan häiritse, / minä vastasin, / sinä järkytät koko minun olemustani."
Runo sisältyy myös Kilven valittujen ja koottujen runojen kokoelmiin Runoja 1972-1976 ja Perhonen ylittää tien : kootut runot 1972-2000 sekä useaan runoantologiaan, joista mainittakoon esimerkiksi Runo puhuu rakkaudesta (Kirjapaja, 1986) ja Tämän runon haluaisin kuulla. 2 (Tammi, 1987).
Kysyimme asiaa Tasavallan presidentin kansliasta ja sieltä vastattiin näin:"Aiempien vuosien perusteella pyritään arvioimaan menekki niin hyvin, ettei ruokaa juurikaan jää yli. Ruokahävikin määrä on todella vähäinen. Elintarvikelainsäädäntö kieltää noutopöydässä esillä olleiden elintarvikkeiden laittamisen uudelleen tarjolle, eli pöytiin jääneitä ruokia ei voida toimittaa eteenpäin. Sellainen ruoka, jota ei ole laitettu esille juhlan aikana käytetään muihin, juhlien jälkeisiin edustustilaisuuksiin. Koristeena olleiden kukkien suhteen toimitaan samalla tavalla, kukka-asetelmia käytetään saman viikon ja seuraavan viikon tilaisuuksissa. Isot asetelmat, jotka ovat kättelypaikan takana eivät ole sellaisia, joita voisi myöhemmin siirtää ja…
Varastokirjasto sijaitsee Kuopiossa ja sen kotisivulla (http://www.nrl.fi/) kerrotaan näin: ”Varastokirjasto on opetusministeriön alainen valtakunnallinen kirjasto, joka palvelee maamme tieteellisiä, yleisiä ja muita kirjastoja. Varastokirjaston tehtävä on vastaanottaa ja säilyttää suomalaisista kirjastoista siirrettävää aineistoa sekä asettaa se tarvitsijoiden käyttöön.”
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi Seinäjoen kirjastosta poistetaan joku kirja, niin me tarkistamme, että onko sitä jo varastokirjaston kokoelmissa. Jos ei ole, niin me lähetämme kirjan sinne. Varastokirjaston tavoitteena on vähentää kirjastojen tilantarvetta, kun harvemmin tarvitut kirjat voidaan varastoida keskitetysti.
Jos asiakas tulee kysymään…
