Voisiko kyseessä olla Einari Vuorela (1889-1972)? Häneltä on julkaistu useita runokokoelmia. Pääkaupunkiseudun aineistoa voitte etsiä täältä: http://www.helmet.fi/.
Laaja kokoelma löytyy esim: Vuorela, Einari: Hiljaisuuden veräjille : valitut runot 1919-1975.
Koirista on keskusteltu kirjastoissa paljon ja täälläkin asiasta on kyselty aiemminkin. Helmet-kirjastot ovat tehneet itsenäisesti koiria koskevat päätökset. Kontulan kirjastoon koiran kanssa voi mennä. Jos haluat joskus käyttää muita kirjastoja, asia kannattaa aina tarkistaa. Helmetin Kirjastot ja palvelut -sivustolta voi etsiä ne kirjastot, joihin voi koiran kanssa voi mennä (koirat sallittu). Asian voi tietysti aina tarkistaa suoraan kirjastosta puhelimitse. On kirjastoja, joissa koirat eivät ole sallittuja, mutta nopea asiointi - esimerkiksi varausten nouto tai palautus - on kuitenkin koiran kanssa mahdollista.
Tietokannoista löysin vain yhden uuden kirjastojen palvelujen laatua käsittelevän tutkimuksen (haettu asiasanoilla 'kirjastopalvelut' ja 'kirjastot' & 'palvelut' tietokannoista Linda, Manda, Fennica):
Miettinen, Heikki: Kirjastopalvelut yhdeksässä kunnassa 1999 : kyselytytkimuksen tulokset. Helsinki: Efektia, 1999.
Tutkimusta on referoitu Kuntalehdessä 1999; 6, s. 32.
Lääninhallitukset ja opetusministeriö keräävät vuosittain tilastotietoja yleisten kirjastojen toiminnasta ja palveluista. Tilastot löytyvät Internetin kautta osoitteesta http://www.kirjakaapeli.lib.hel.fi/opm-kupo/kirjastotilastot1999/ ja http://www.fla.fi/kirjastolehti/faktat/tilastva.html . Jälkimmäisestä sivustosta löytyy näiden tilastojen yhteenvetoa ja tulkintaa.…
Valitettavasti pääkaupunkiseudun kirjastoissa ei ole kysymiäsi Sweet Valley Highn englanninkielisiä osia. Myöskään kyseistä sarjaa ei ole saatavana videona tai dvd:nä. Mahdollisesti kirjakaupassa tiedetään, onko sarjan suomenkielisiä lisäosia tulossa.
Kyseessä lienee kirja
Berenstein, Stan: Karhulan uusi vauva, 1976 (Tammen kivat kirjat).Kirjaa on pääkaupunkiseudulla vain Vantaan kaupunginkirjaston kirjastoauto-osastolla, mutta voit tilata sen lähikirjastoosi joko käymällä kirjastossa ja pyytämällä virkailijaa tekemään varauksen tai varaamalla sen netistä Helmet-aineistotietokannasta, osoitteesta www.helmet.fi
Netin kautta varatessasi sinulla pitää olla kirjastokortin lisäksi tunnusluku, jonka saa kirjastosta kun mukana on kirjastokortti ja henkilöllisyystodistus.
Suomenkielistä tietoa Philip Ridleystä on teoksissa:
- Koski, Mervi: Ulkomaisia nuortenkertojia 1, 2001
- Ulkomaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita /toim. Niklas Bengtsson, Tittamari Marttinen.
Hyviä linkkejä nuortenkirjallisuuteen on koottu mm. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston sivuille http://www.makupalat.fi/kirjat1a.htm .
Lehtiartikkeleita Ridleystä ja hänen teoksistaan kannattaa katsoa esim. lehtiartikkelitietokanta- Aleksista. Monissa kirjastoissa Aleksi on myös asiakkaiden käytössä.
Ainakin näistä kahdesta kirjasta voisi olla apua:
Ikävalko, Elisa: "Käytännön tiedottaminen : yhteisöviestinnän käsikirja." (1999) Tämä kirja löytyy esimerkiksi Helsingin pääkirjastosta Pasilasta.
"Visuaalinen viestintä, monialainen tulevaisuus", toimittanut Jari Koskinen. (2000)
Tämä kirja on tällä hetkellä hyllyssä ainakin Töölön kirjastossa.
Visainen kysymys. Näin pieneen yksityiskohtaan kirjan sisällöstä ei pääse kiinni oikein minkään tietokannan kautta, tiedon löytyminen on lähinnä kirjan lukeneiden muistin varassa. Nyt kävi valitettavasti niin, että kukaan ei muistanut.
Vastaavanlaisiin tilanteisiin saattaisi apua tarjota Ritva Hapulin, Tuuli Åkermanin ja Leena Päivölän toimittama kirja Turku, kirjailijan kaupunki. Kirjassa kerrotaan nimenomaan niistä teoksista, joissa Turku on tapahtumapaikkana. Reijo Mäen Vares-dekkareista vastaavaa tietoa on koonnut Markku Haapio teokseen Vareksen Turku.
Kirjaston tietokannan kautta saa tietoa vuoden 2000 jälkeen julkaistun kaunokirjallisuuden tapahtumapaikoista, vaikkei aivan osoitetasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voit…
Ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista Vantaan kirjastoissa, mutta VHS-kasettien tallentaminen digitaaliseen muotoon onnistuu pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa Helsingissä Myllypuron mediakirjastossa, Pasilan ja Töölön kirjastoissa http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjastot/ sekä Espoossa Sellon, Tapiolan ja Entressen kirjastoissa http://www.espoo.fi/kirjasto.
Koska kirjan samaa painosta ei ole yhtään kappaletta vapaana ja siinä on varausjono, etä valitettavasti voi uusia teosta millään tavalla. Mikäli palautat sen myöhässä, joudut maksamaan myöhästymismaksua 20 snt / päivä.
Ikävä kyllä kirjaa ei ole tunnistettu. Sitä on kysytty kirjastojen yhteiseltä tietopalvelun sähköpostilistalta, ja jos sitä kautta vastaus löytyy, ilmoitan sinulle.
Vanhimmat kuvien painoaihiot on luotu piirtämällä tai kaivertamalla puuhun, kupariin, silkille tai kiveen. Puupiirroksia on tehty jo 1300-luvun lopulta alkaen, eli jo ennen kirjapainotaidon keksimistä. Alla linkkejä eri menetelmien historiaan:
http://www.puupiirtajat.fi/puupiirroksen-historiaa/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuvitus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkipaino
https://www.kansallisgalleria.fi/wp-content/uploads/2014/04/Kirjoituksia-litografian-historiasta.pdf
Perusteellinen historiikki löytyy myös Lars-Eric Gardbergin kirjasta Savitaulusta laseriin: kirjapainotaidon historia (2011): luku 5: Painoaihiona puu, kupari, silkki tai kivi (s. 91-122). Suomalaisen julistetaiteen historiaa esittelee Helmiriitta Honkanen…
Aika paljon muistamasi kirja muistuttaa Lauri Törhosen nuortenkirjaa Sello & pallo. Kirjassa sellonsoittoa opiskeleva tyttö rakastuu jalkapallohulluun poikaan. Kirja on tosin uudempi, vuodelta 2009. Alla linkki kirjan esittelyyn Kirjasammossa:
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_9789513149369
Sanastokeskuksen TEPA-termipankissa englanninkielisen termin photovoltaic effect suomenkielinen käännös on valojänniteilmiö, photo-electric effect characterized by the production of an electromotive force.
Sanastokeskus TSK ry (entinen Tekniikan Sanastokeskus ry) on riippumaton asiantuntijaelin, joka tuottaa erikoisalojen sanasto-, luokitus-, ontologia- ja käsitemallinnustyöhön liittyvää tietoa ja asiantuntijapalveluja http://www.tsk.fi/tsk/fi.
TEPA-termipankki on erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma https://termipankki.fi/tepa/fi/.
Ensimmäinen etsimäsi laulu on Matti Eskon "Vanha kunnon rakkaus" (2015), jossa lauletaan "ei saanut seinästä rahaa, eikä ollut mitään nettiä, ei voinut googlettaa, vaan ite piti ettiä".
Toinen laulu on Hectorin "Tavallinen suomalainen mies" (2014). Siinä lauletaan näin: "Mä käytän harmaita housuja ja tykkään katsella kun kala syö ja syntyy renkaita.":
https://lyrics.fi/hector/tavallinen-suomalainen-mies
Laulut löytyvät suoratoistopalveluista ja myös Helmet-kirjastosta cd-muodossa:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2213860?lang=fin
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2173640?lang=fin
Kävin läpi koko joukon aapisia, jotka olisivat voineet olla käytössä 70-luvun alussa, mutta yksikään tutkimistani ei alkanut sanoin "Aatu ajaa autoa". Kysymyksessä muisteltu Hellin Tynellin pikku tarinaan Peikkolapset lukevat kuuluva liitutaululle kirjoitettu teksti löytyi yhdestä kirjasta, joten autoilevan Aatun puuttumisesta huolimatta tarjoan sitä: Paavo Kuosmasen, Liisa Merenkylän ja Pentti Merenkylän laatima Lukutunnin kirja -sarjan ensimmäinen osa Opin lukemaan : lasten aapinen. Tästä alun perin vuonna 1962 julkaistusta aapisesta otettiin uusia painoksia 70-luvun alkupuolelle saakka: 7. p. 1970 ja 8. p. 1971. Sarjaan kuuluva kansakoulun toiselle luokalle tarkoitettu lukukirja on nimeltään yksinkertaisesti Lukutunnin kirja.…
Mainittua teosta ei ole käännetty suomeksi. Joitakin Benjamin Franklinin aiempia teoksia on suomennettu, ja niiden tiedot löytyvät Fennicasta. Koska näissä vanhemmissakin teoksissa on ohjeita onnen ja rikkauden tavoittamiseksi, niista voisi olla hyötyä yllä mainitun tekstin suomennostyössä. Helsingissä teoksia ei näytä olevan, mutta ainakin Seinäjoen pääkirjastosta löytyy (kaukolainattavaa) aineistoa.
Tarvittavia osoitteita:
http://finna.fi
http://seitti.seinajoki.fi/Scripts/Intro2.dll?formid=form1
http://www.lib.hel.fi/
Kysymys houkuttaa kysymään, mitä ihmeteltävää on siinä, että ihminen haudataan kotipaikkakunnalleen? Luultavasti useimmat suomalaiset haudataan sinne, missä he ovat asuneet. Monasti kuulee myös tapauksista, että pois kotiseudultaan muuttaneet ovat silti toivoneet pääsevänsä kotiseudun multiin. Kyösti Kallio oli kuollessaan muodollisesti vielä tasavallan presidentti, mutta sekään ei ollut mikään syy tulla haudatuksi esimerkiksi Helsinkiin. Svinhufvud oli kuollessaan iäkäs yksityishenkilö.
Heikki Poroila
