1-3 –vuotiaille löytyy kivoja pahvisivuisia kirjoja, esimerkiksi:
- Breeze, Lynn: Pietu-kirjat
- L’Heureux, Christine: Kaapo-kirjat
- Inkpen, Mick: Tessu-kirjat
Vanhat tutut Gunilla Wolden Teemu- ja Sanna-kirjat ovat yhä suosittuja, samoin Maikki Harjanteen Minttu- ja Vanttu-kirjat. Kristiina Louhen Tomppa-sarja puree hyvin 1-3 –vuotiaisiin, samoin Eric Hillin Puppe-kirjat. Kannattaa myös tutustua uusiin Julia Vuoren Sika ja värit sekä Sika ja tunteet –kirjoihin.
8-vuotiaille voisi suositella esimerkiksi seuraavia kirjoja:
- Heede, Sylvia Vanden: Kettu ja jänis
- Prior, Natalie Jane: Lili Väkevä –sarja
- Nicolaysen, Marit: Väinö ja rotta viemärissä ja Väinö ja rotta kesäleirillä
- Pilkey, Dav: Kapteeni Kalsari –kirjat
- Lehikoinen, Anne-…
Kyseessä lienee laulu "Sen teen", alkuperäiseltä nimeltään "Querer". Sen tekijöiksi on ilmoitettu Manuel Tardos ja Rene Dupéré. Suomenkielisen tekstin on kirjoittanut Sinikka Svärd. Laulun on suomeksi levyttänyt ainakin Katri Helena: https://www.youtube.com/watch?v=ffAk1gm5fk8
Tosin sanat eivät ole täsmälleen muistamallasi tavalla vaan:
"... jos jään tänne myötäilemään, totun niin hämärään, etten valoa kai kestäisikään..."
Siviilipalveluslaki puhuu aiemman siviilipalvelusmiehen asemesta nykyään siviilipalvelusvelvollisesta. Samaa termiä käyttää myös Siviilipalveluskeskus. Siviilipalvelusmies on kuitenkin edelleen yleisessä käytössä, ja siviilipalvelushenkilöönkin törmää kielenkäytössä silloin tällöin - kuitenkin selvästi siviilipalvelusmiestä harvemmin.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan "siviilipalvelusta suorittava asevelvollinen" on siviilipalvelusmies. Se tekee oman tulkintansa siviilipalvelusvelvollisesta ja kytkee sanan siviilipalvelusvelvollisuus-termiin, jolla tarkoitetaan "sotilaallisesta maanpuolustuksesta vapautettujen asevelvollisten ja vapaaehtoisen asepalveluksensa keskeyttäneiden naisten velvollisuutta osallistua siviilipalvelukseen".…
Runon Reimsin enkelistä kirjoitti itävaltalainen pappi ja runoilija Martin Gutl (1942-1984). Hänen runotuotannostaan on suomennettu kokoelma Ylistyslaulu itkumuurilla (Kirjaneliö, 1980) sekä joitain yksittäisiä runoja valikoimissa Parantava runo, Lähteenkirkas hiljaisuus ja Suurempi kuin sydämeni. Viimeksi mainittuun sisältyvä Anna-Maija Raittilan suomennos Reimsin enkelistä poikkeaa hieman kysymyksessä siteeratusta käännöksestä. Lyriikan lisäksi Gutlilta on suomeksi julkaistu kirjat Mistä saan voimaa : kristikunnan päärukoukset ja perustotuudet sekä yhdessä Josef Dimbeckin kanssa tehty Aloin rukoilla : tekstejä mietittäväksi ja kuunneltavaksi.
Musiikkiosaston tietojemme mukaan nuotit ja suomenkieliset sanat lauluun Saavuthan jälleen Roomaan löytyvät Suuren toivelaulukirjan osasta 8. Lisäksi oppikirjassa Musica 5-6 : Oppilaan kirja, on laulu nimellä Saavuthan Roomaan, mikä lienee sama sävelmä. Kirjojen saatavuus Oulun kaupunginkirjastosta selviää aineistotietokannastamme http://www.ouka.fi/kirjasto/intro/index.html .
Helsingin Sanomien aikakonetta tutkimalla löytyy jonkin verran tietoa. Riverboat mainosti lehdessä edullisia juomatarjouksiaan vielä 13.3.1992. Samana vuonna, jossakin vaiheessa yrittäjä vaihtui ja Riverboatin jälkeen toimi Ruoholahdenkatu 4:n tiloissa "kauhuravintola" Horror Club ainakin jo loppuvuonna 1992.
15.12.1992 paikka mainosti Stephen King -viikollaan esittävänsä Kingin kirjoihin perustuvia elokuvia. 8.1.1993 Horror Clubin illassa oli tulennielentää, jättiläiskuristajakäärme-esitys ja hirttoshow. Puolenyön maissa päästettiin irti kahlekuningas Mr. Halonen. 25.1.1992 alkaen vietettiin Dracula-viikkoa. Horror Clubin musiikkikeikoista oli ilmoituksia vielä vuoden 1993 aikana, viimeisin aikakoneen hakukoneella löytynyt 20.8.1993.…
Aatu on muunnos saksalaisesta nimestä Aadolf, joka merkitsee jaloa sutta. Ruotsalaiseen almanakkaan Adolf on tullut Ruotsin kruununprinssin mukaan. Etunimenä Aatu on melko harvinainen. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Aatuja on yhteensä vain 3498. Eemeli on Eemil-nimen yleisin puhuttelumuoto. Nimi on peräisin muinaisroomalaisesta Aemilius-suvusta, samoin kuin Emilia. Rousseaun kuuluisa teos Emile (1762) lisäsi etunimen suosiota Euroopassa. Suomessa Eemeleitä on ollut 21015. Kysy kirjastonhoitajalta-palvelun arkistosta osoitteessa http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx löytyy runsaasti valmiita etunimikysymysten vastauksia kirjoittamalla hakulaatikkoon esim. 'Eemeli, etunimet'.
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet,…
Esimerkiksi nämä löytyvät Helmet-kirjastoista:
Rosencreutz, Christian: Hermeettinen romanssi eli Christian Rosencreutzin kemialliset häät anno 1492.
Kulttuurien kiehtova historia : Idän ja lännen viisautta.
Pahan tiedon puu: väärä tieto ja väärin tietäminen sydänkeskiajalta valistukseen / toim. Meri Heinonen & Janne Tunturi.
Hildegard, Bingeniläinen: Hildegard Bingeniläinen: Hengähdä minussa, vihanta Henki
Drury Neville: Magic and witchcraft: from shamanism to technopagans
Science and the secrets of nature: books in secrets in medieaval and early modern culture/Eamon, William
The occult : the ultimate book for those who would walk with the gods/Wilson, Colin
The Mystic Mind: the Psychology of Medieval Mystics and Ascetics/Bachrach,…
Kirja on irlantilaisen Margaret Wolfe Hungerfordin ensimmäinen romaani Phyllis vuodelta 1877. Hänen kirjansa ilmestyivät aluksi anonyymeinä, myöhemmin nimellä Mrs Hungerford; Yhdysvalloissa Hungerfordin kirjat julkaistiin taiteilijanimellä 'The Duchess'.
Ruotsiksi Phyllis ilmestyi ensimmäisen kerran 1881 Mathilda Langletin kääntämänä. Tässä laitoksessa oli sivuja 403. - 1913 Phyllis julkaistiin Kerstin Wenströmin uutena ruotsinnoksena. Suomeksi kirja ilmestyi Valfrid Hedmanin käännöksenä Kariston Naisten romaaneja -sarjassa vuonna 1916.
Kyseinen lukuisista vanhoista alakansakoulun lukukirjoista tutuksi tullut runo "Varpunen ja hevonen" on saksalaisen Wilhelm Heyn (1789 - 1854) kirjoittama. Runon suomensi Johan Bäckwall vuonna 1860.
Jostain syystä runon kirjoittajaksi mainitaan useimmissa lähteissä Zachris Topelius. Aarni Penttilä toteaa, että tämä tieto perustuu erehdykseen. Runo on siirtynyt lukukirjoihin Topeliuksen "Luonnonkirjasta" (joka ilmestyi ruotsiksi vuonna 1856). Siinä runo esiintyy tekijänimettömänä, mikä johti runon lainaajia harhaan. Näin on käynyt muutamalle muullekin Heyn eläinrunolle.
Runon voi lukea kokonaisuudessaan esimerkiksi alla olevasta linkistä. Toisesta linkistä avautuu alkuperäinen saksankielinen runo.
https://www.deutsche-digitale-bibliothek.…
Islam vaikuttaa laajalla kulttuurialueella ja paikallisia erityispiirteitä voi esiintyä.
Islamilainen avioliitto on kahden suvun välinen sopimus. Hääseremoniaan ei kuulu sormusten vaihto.
Vaikka sormukset eivät ole avioliiton merkki, morsian voi halutessaan saada lahjaksi sormuksen. Lahjan ei kuitenkaan tarvitse olla sormus, se voi olla mitä tahansa muutakin.
Muslimimiestä uskonto kieltää pitämästä lainkaan kultakoruja. Mies voi pitää sormusta, jos se on valmistettu jostain muusta metallista.
Lähteet
https://www.quora.com/What-does-Islam-say-about-wedding-rings
https://islamqa.info/en/answers/21441/ruling-on-wearing-engagement-and-wedding-rings
https://aboutislam.net/counseling/ask-about-islam/muslims-wear-rings/…
Kyseessä on kansanlaulu, jota on laulettu ympäri Suomea hieman eri sanoilla ja eri melodioilla. Esimerkiksi Eila Kostamon Pienkanteleopas lapsille -nuottikirjassa on versio suurin piirtein noilla sanoilla ("Huomenta hyvää, nukkuvan sydän"), siinä on merkitty ainoastaan säveltäjä Sergei Stangrit. Sanat lienevät siis perinteiset. Lisätietoa: https://www.kirjastot.fi/kysy/aitini-synt-1916-kertoi-luokkansa
Tamperelainen Campanella-kuoro on tehnyt seuraavat levyt:
Campanella 1983
Siveltimeen tartun 1985
Oskar 1989
Campanellan joulu 1993
Joulumme vuosisadat 1996
Kulkija 2006
Eli levyjä on yhteensä kuusi kappaletta.
Kuoro on lopettanut toimintansa. Nettisivuja ei enää ole. http://www.archive.org/index.php sivuston kautta löysin sivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
ja sieltä Historiaa käsittelevän alasivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
Nämä sivut on kopioitu Web Archivesiin 29.8.2005.
Marco Casagrande kirjoitti vuonna 1997 salanimellä Luca Moconesi teoksen nimeltä Mostarin tien liftarit - suomalainen palkkasoturi Bosnian sodassa. Teoksesta otettu painos on loppuunmyyty, joten kirjakaupoista sitä voi olla vaikea saada. Pääkaupunkiseudun kirjastoista se kuitenkin on lainattavissa.
Tekijästä ja teoksesta kirjoitettiin vuonna 1997 lehdissä jonkin verran. Artikkeleita on Helsingin sanomissa 2.4. ja 12.11. 1997, Turun sanomissa 14.3. ja 15.3., Aamulehdessä 13.3., Etelä-Suomen sanomissa 14.3., Suomen kuvalehdessä n:o 11, s. 26-31 ja Kaltiossa n:o 2 s. 73.
Helsingin kaupunginkirjastosta löytyvät näistä lehdistä Helsingin sanomat (mikrofilmattuna), Kaltio ja Suomen kuvalehti. Halutessasi voit tehdä muista lehdistä…
Englanniksi sitaatin tavallisin muoto on "If this is coffee, please bring me some tea. But if this is tea, please bring me some coffee".
Quote Investigator -sivuston mukaan Madison Courier -sanomalehti uutisoi vuonna 1840 erään yläluokkaisen (distinguished) pohjoiscarolinalaisen henkilön lausahtaneen näin, kun hänelle tarjottiin kelvotonta juomaa, josta ei tunnistanut oliko se kahvia vai teetä. Tarina julkaistiin samana vuonna kahdessa muussakin lehdessä.
Vuosikymmenien mittaan sanonta levisi kaskun tavoin ja sen alkuperä yhdistettin eri henkilöihin. Abraham Lincolniin se yhdistettin vasta 1900-luvun alussa, mutta Lincoln-elämäkerroista ei löydy tukea sille, että Lincoln olisi lausunut noin. Siihen aikaan nokkelat sanonnat helposti…
Tämä onkin mielenkiintoinen. Merkki ei esiinny käsillä olevassa alan kirjallisuudessa:
Kaipainen, L. (1995). Vapaa Suomi: Suojeluskunta- ja lottamerkit kertovat. Kustannusosakeyhtiö Ajatus.
Mäkitalo, J. (1995). Puolustusvoimien kurssi- ja suoritusmerkit. [kustantaja tuntematon].
Tetri, J. E. (1998). Kunniamerkkikirja (2. täyd. p.). Ajatus.
Tiainen, J. (2010). Suomen kunniamerkit: The orders, decorations and medals of Finland. Apali.
Merkin päiväys voisi tosiaan viitata johonkin kesän 1935 sota- tai kertausharjoitukseen. Merkittäviä sotaharjoituksia ei kyseisenä vuonna järjestetty rahoituksen puutteen vuoksi. Suomen kuvalehden 13.4.1935 uutisen perusteella mitalin kääntöpuolen päivämäärät 11.6-10.7.1935…
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaiseman Suomen rahahinnaston (2005) mukaan vuoden 1918 50 pennisen setelin arvo on setelin kunnosta riippuen 1-4 euroa.
Helmikuun pituus, ja koko gregoriaaninen kalenteri, perustuu roomalaisten ajanlaskuun. Varhaisella ajalla roomalaisilla oli noin kymmenen vaihtelevan pituista kuukautta, ja kalenterivuoden pituus oli vain 304 päivää - loppuvuodella ei niinkään ollut merkitystä, sillä se ei ollut viljelykautta.
Vuoden 700 eKr Rooman toinen kuningas Numa Pompilius antoi tarkemman muodon kalenterille: vuoden pituudeksi tuli 355 vuorokautta, ja kuukausia oli 12, joiden pituudet olivat joko 29 tai 31 päivää. Roomalaiset nimittäin pitivät parittomia numeroita onnekkaampina kuin parillisia. 355 vuorokauden pituinen vuosi noudatti suunnilleen kuun oikeita vaiheita, mutta se ei pysynyt vuodenaikojen vaihtumisen perässä. Siksi noin 450 eKr alettiin joka…
Erinomaisia lähteitä Suomen toisen maailmansodan aikaisista ihmisluovutuksista ovat Hannu Rautkallion Ne kahdeksan ja Suomen omatunto : Suomesta 1942 luovutetut juutalaispakolaiset (W+G, 1985) ja Elina Sanan Luovutetut : Suomen ihmisluovutukset Gestapolle (WSOY, 2003).
Ainuttakaan Suomen juutalaista ei luovutettu Gestapon käsiin. Meiltä kuitenkin luovutettiin Viron Gestapolle marraskuussa 1942 kahdeksan maahamme 1930-luvun puolivälin jälkeen Keski-Euroopasta siirtynyttä juutalaispakolaista osana ryhmää, jossa oli myös venäläisiä ja virolaisia sotavankeja. Juutalaispakolaiset päätyivät Auschwitzin keskitysleirille, jossa he yhtä lukuun ottamatta menehtyivät.
Kun ulkomaalaisten luovutuksia myöhemmin selvitettiin Valpon…
