Palkalla ja palkkiolla on eroa. "Palkkaa saat, kun olet työ- tai virkasuhteessa. Palkka on henkilökohtaista ansiotuloa, joka maksetaan työntekijän tilille, ennakonpidätys verottajalle maksettuna.
Rahallista korvausta voidaan kutsua myös nimikkeillä palkkio, korvaus tai etuus. Kuitenkin varsinainen palkkio eli työkorvaus verottajan näkökulmasta on korvaus, joka ei ole palkkaa, eli et ole työ- tai virkasuhteessa, mutta saat korvauksen tehdystä palvelusta, työstä tai tehtävästä.
Palkkiolla viitataan myös useimmiten elinkeinon harjoittamisesta saatuun tuloon. Jos elinkeinon harjoittaminen on todella pienimuotoista, sitä ei lasketa varsinaiseksi yritystoiminnan harjoittamiseksi eikä työsuhteeksi työn teettäjän kanssa. Verohallinnon linjauksen…
Myyrä kirjoja on julkaistu suomeksi useita. Kirjoista osaa on vielä saatavilla kirjakaupan kautta, osaa loppuunmyytynä kannattaa kysellä suoraan kirjastosta. Ensimmäinen Myyrä -kirja on vuonna 1959 suomennettu Kuinka Myyrä sai housut (uusintapainoksena nimellä Myyrän housut). Muita Myyrä kirjoja ovat: Myyrä ja kotka, Myyrä ja sateenvarjo, Myyrä kaupungissa, Myyrä parantaa hiiren, Myyrä puhemiehenä, Myyrän auto, Myyrän raketti, Myyrän seitsemäs talvi, Myyrän taivas, Myyrä ja Vihreä täti.
Myyrä -kirjojat ovaat Milerin kuvaittamia ja tekstit ovat osaksi hänen käsialaansa, osaksi muiden esim. Hana Doskocilovan.
Olisikohan kyseessä kenties Meg Cabotin Sydämeni lunnaat? Kirjan juoni kokonaisuudessaan on mutkikkaampi kuin kysymyksessä on kuvailtu, mutta kaikki siinä luetellut "johtolangat" kyllä siitä löytyvät.
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan sivulla kerrotaan, että kirkon itäpäädyssä on pyhää kolminaisuutta symboloiva kolmio ja sen sisällä heprealaisin kirjaimin sana Jahve eli Jumala. https://helsingintuomiokirkko.fi/index/kirkontarina.html
Kirjoitusasuun voi tutustua esimerkiksi kirjassa Helsingin tuomiokirkko (1971) sivulla 62 olevan kuvan avulla. Tekstiin on merkitty myös vokaalit. Eri puolilla Suomea viime vuosien aikana kiertäneessä Jumalan nimi -näyttelyssä on käsitelty myös Helsingin tuomiokirkon tekstiä. Esimerkiksi Akaan Seutu -lehden verkkojutussa 9.11.2015 on kuva aiheesta: https://akaanseutu.fi/2015/11/09/jumalalla-on-myos-eturivi/. Lisätietoa näyttelystä: https://sites.google.com/view/…
Tarkoitat luultavasti Eva Illoisen kirjoittamaa Perri-sarjaa, jossa tapahtumat ajoittuvat toisen maailmansodan ja sen jälkeiseen aikaan Turussa. Sarjan osat ovat Perri lähtee sotaa pakoon ; Perri elää pula-aikaa ; Perri tulee ylioppilaaksi (Tammi, 1981 -1983) Ensimmäisessä osassa Perrin koulu suljetaan pommitusten takia ja hänet lähetetään Savonlinnaan. Toisessa ja kolmannessa osassa kuvataan Turkua nuoren näkökulmasta ; koulunkäynti ja vapaa-ajanvietto, mm. teatteri, kahviloissa käynnit yms. kuvataan eloisasti.
Hienoa lähihistorian kuvausta.
Valitettavasti emme pysty selvittämään ko. tekstin tarkkaa alkuperää. Kysymyksessähän on tietysti eräänlainen papin huoneentaulu, jolle oli esikuvia mm. Lutherin Vähässä katekismuksessa, oikeastaan jo Uudessa testamentissa (Kol. 3: 18-25). Tekstissä voi tietenkin helposti todeta muistumia eri lähteistä: Raamatusta, kirkkojärjestyksistä ja -laeista (saarnaajan ja papin velvollisuudet), postilloista (saarnakokoelmista) ja niiden esipuheista sekä papeille suunnatuista pastoraaliteologian oppikirjoista, joita julkaistiin uskonpuhdistuksen jälkeen ensin latinaksi ja sitten ainakin ruotsiksi. Esittämänne tekstimuoto on sinänsä melko uutta kieltä, mutta sillä on epäilemättä vanhempia esikuvia, todennäköisesti ruotsinkielisiä.
Laulu Aamulla varhain on kansansävelmä, vaikka joissakin lähteissä sen tekijöiksi on tarjottu eri henkilöitä. Yleisradion Fono-tietokannassa mainitaan, että joidenkin lähteiden mukaan säveltäjä olisi Lauri Hämäläinen (1832-1888). Kansansävelmiä on aikoinaan paremman tiedon puutteessa merkitty nuotintajan nimiin.
Monet säveltäjät ovat muokanneet tätä haikean kaunista melodiaa erilaisille esiityskokoonpanoille: mm. Armas Järnefelt, Ahti Sonninen, Armas Maasalo ja Jorma Panula. Heidät on mainittu teostiedoissa, mutta tekijäroolia (sovittaja) ei aina ole ilmaistu selkeästi. Toisaalta Järnefeltin orkesterisovitus laajensi alkuperäistä laulua uudella materiaalilla niin, että sen alaotsikko onkin osuvasti "suomalainen kansanlaulufantasia".
Myös…
101-numerosarjan käyttäminen kuvaamaan jonkun asian perusteiden opettamista on peräisin Yhdysvaltain korkeakoulujen tavasta numeroida kurssit. Yhdysvalloissa yliopistot alkoivat 1920-luvulla käyttää järjestelmää, jossa eri kursseille annettiin nimi joka koostui aineen nimestä ja kolminumeroisesta luvusta. Luvun ensimmäinen numero tarkoittaa sitä, monentenako opiskeluvuonna se yleensä suoritetaan ja kaksi muuta kuvastaa ainetta ja kurssien keskinäistä numerointia. Jonkin aineen kurssi "101" on siis yleensä ensimmäinen koko aiheesta uusille opiskelijoille. Tiettävästi ensimmäisen kerran tätä järjestelmää käytti Buffalon yliopisto vuonna 1929 ja ajan kuluessa ilmaisu on tullut yleiskieleen.
Lähde: https://slate.com/news-and-politics/2006/09/…
Espanjalainen diplomaatti García de Silva Figueroa löysi 1618 muinaisen Persian pääkaupungin Persepoliksen rauniot. Kaupungista löytyi lukuisia tauluja, joissa oli nuolenpääkirjoitusta. Aluksi näitä merkkejä ei osattu pitää lainkaan kirjoituksena ja kesti pitkään ennen kuin nuolenpääkirjoitusta opittiin tulkitsemaan.
1700-luvulla vaikuttanut tutkimusmatkailija Carsten Niebuhr teki ensimmäisenä kopiot nuolenpääkirjoitusta sisältävistä tauluista. Hän myös selvitti, että tekstien kirjoitussuunta oli vasemmalta oikealle. 1800-luvun alussa Georg Grotefend onnistui tulkitsemaan teksteistä muutaman persialaisen kuninkaan nimen (Kserkses, Dareios).
Merkittävä löytö oli Behistunin kaupungista löytynyt piirtokirjoitus, jossa on sama…
Tästä teoksesta voisi olla hyötyä Hatkoff, Amy, The inner lives of farm animals : their amazing social, emotional, and intellectual capacities. Stewart, Tabori & Chang 2009. Tämä löytyy mm. PIKI-kirjastoista eli se täytyisi tilata kaukolainana, https://www.finna.fi/Record/lukki.58583.
Suomeksi sikojen älykkyydestä löytyy artikkeleita,
Vierto, Jutta, Sika oppii ja muistaa löytyy julkaisusta: Sika 33 (2003) : 2, s. 58-59, https://www.finna.fi/Record/arto.012899216. Tämä julkaisu on Suomen kotieläinjalostusyhdistyksen jäsenjulkaisu ja löytyy useammasta yliopistokirjastosta, https://www.finna.fi/Record/helka.993000313506253
Kupari, Ritva, Siat ovat oppivia, älykkäitä ja toimeliaita. https://www.finna.…
Diplomi on oppimäärän suorittamisesta saatu todistus. "Polyteknillinen Opisto muutettiin yliopiston tasoiseksi Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi huhtikuun 2. päivänä 1908. Nimenmuutoksen myötä opiskelijat saivat ylioppilaan oikeudet, vakituiset opettajat professorin tittelin, tutkintosäännössä määriteltiin teknillinen tohtorin tutkinto ja oppilaitoksessa otettiin käyttöön entisen koulumaisen opetusmuodon sijaan rajoitettu opiskeluvapaus. Koko oppilaitoksen kurssin läpäisseet opiskelijat saivat valmistuessaan saksalaisella kielialueella 1800-luvun loppupuolella totuttuun tapaan päästötodistuksen eli diplomin. Vastaavasti korkeakoulusta valmistuvat tohtorit saivat tohtoridiplomin." Linkki Aalto yliopiston historiikkiinYlemmän…
Itkuvirsiperinteestä löytyy runsaasti tietoa. Uusimpia tutkimuksia on Anna-Liisa TENHUSEN väitöskirja Itkuvirren kolme elämää, 2006. Kirjassa on myös esitelty itkijöitä, kuten Matjoi Plattonen ja Martta Kuikka.
Aino RÄTY-HÄMÄLÄISEN Raja-Karjalan kunnailta -kirjassa vuodelta 2002 on itkuvirsiperinteestä artikkelissa Mielikuvituksen hurjat laukat, s.77-100. Hyviä lähteitä aiheesta ovat myös:
RUNON ja rajan teillä. Kalevalaseuran vuosikirja 68, 1989.
KONKKA, Unelma: Ikuinen ikävä : karjalaiset riitti-itkut, 1985.
Martta Kuikasta on tehty dokumenttielokuva:
AITO itkijä - Martta Kuikka [Videotallenne], 2001.
Seuraavat CD-levyt löytyvät kirjastosta:
ECHOS de Finlande, 2003. - sisältää mm. Martta Kuikan esityksiä.
ITKUJA Karjalasta, Inkeristä,…
Vuoden 1964 kansakoululaki suositti vieraan kielen opetusta. Suuremmissa kaupungeissa opetus oli alkanut vapaaehtoisesti jo sitä ennen. Mutta kattavasti pakolliseksi vieraan kielen opetus tuli vasta peruskoulu-uudistuksen mukana. Tämä kouluopetuksen yhtenäistänyt uudistus toteutettiin vaiheittain vuosina 1972-77. Eli 1960-luvulla syntyneiden joukossa voi olla henkilöitä, jotka ovat jääneet vaille vieraan opetusta koulussaan.
Aleksandr Puškinin runo Rakastin teitä on tunnettu laulusuomennoksena. A. D. Šeremetjevin säveltämän laulun on suomentanut nimimerkki Paul Holm, joka on Harri Hirven ja Viihdemusiikin Ystävien Seura ry:n verkkosivuilla olevan Musiikin salanimiä ja nimimerkkejä mukaan Paavo Helistön salanimi. Laulun esittää Matti Salminen lp-levyllä Ei kiirettä kyytimies. Samasta laulusta on myös myös Pertti Reposen suomennos mm. Suuressa toivelaulukirjassa osassa 18, s. 116-117, 2005.
Suomen kansallisdiskografia Violasta ja äänitetietokanta Fonosta löytyy hakusanoilla Puškin Rakastin teitä useita äänitteitä, joihin tämä laulu sisältyy jompana kumpana suomennoksena.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Search/Result…
http://www.fono.…
Runo on Lauri Pohjanpään kirjoittama. Mainitsemasi kohta löytyy "Eriskummainen uni merikäärmeestä" runoelman prologista. Kyseinen runoelma on julkaistu alunperin kokoelmassa "Sininen hämärä" (Werner Söderström, 1933).
Laulu ei varmaankaan ole saanut nimeään Harjanteen Minttu-kirjojen mukaan.
Sen sijaan 1970-luvulla ilmestyneet Minttu-kirjat ovat näköjään inspiroineet vanhempia antamaan lapsilleen nimeksi Minttu tai Ville.
Nimien buumia elettiin 1980-luvulla, kuten väestörekisterikeskuksen etunimihausta ilmenee.
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Siksi nimet ovat varmaan tulleet lauluntekijänkin mieleen 1984.
Laulu "Antti laskee tähtiä" alkaa: "Antti katsoo tähtiin, on huivi kaulassaan". Laulun alkuperäinen nimi on "Anton räknar stjärnor". Sen on säveltänyt ja sanoittanut Finn Zetterholm. Suomenkieliset sanat on tehnyt Kari Tuomisaari. Laulu sisältyy nuottiin "Musica : oppilaan kirja. 1-2" (Warner/Chappell Music Finland, 1995). Sen ovat toimittaneet Anne Lindeberg-Piiroinen ja Juha Tynninen.
Affiksit -odon, -odont, -odonto- viittaavat kreikan kielen hammasta tarkoittavaan sanaan ὀδούς (odoús). Näin ollen suurihammashai megalodonin nimi tarkoittaa nimenomaan suurta hammasta (kre. megálo- "suuri" + odónt-, odoús "hammas". Sapelihammaskissojen smilodon-suvun nimi taas tarkoittaa "lihaveitsihammasta" (kre. smíle "lihaveitsi" + odónt-, odoús "hammas".
Kysyttyä tietoa ei löytynyt historiikeista Maanpuolustuskorkeakoululta tai Rajavartiolaitokselta. Näissä puhuttiin ainoastaan merivartiostoista, mutta ei juurikaan yksittäisistä merivartioasemista. Kotkan merivartiomuseosta lähetettiin seuraavat tiedot
Tervehdys Merivartiomuseosta,
Kiitos kiinnostavasta kysymyksestä! Pahoittelen, että vastaukseni venyi tämän päivän puolelle.
Museon arkistosta ei valitettavasti löydy kootusti kattavaa tietoa koko maan merivartioasemien toiminnasta. Asemien luonne ja sijainti on vuokymmenien aikana vaihdellut toiminnan tarpeiden ja kehityksen mukaan paljon, ja käänteistä on meiltä löytyvään aineistoon tallentunut tietoa vaihtelevasti. Taustana vuoden 1948 tilanteelle on edellisenä vuonna tapahtunut…
Maria Vaara syntyi Kuhmossa 29.12.1931 ja kuoli Oulussa 23.6.1992. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Käpylän yhteiskoulusta 1953 ja toimi kirjastonhoitajana ja opettajana Kainuussa 1953-1970. Oulussa hän asui vuodesta 1977 lähtien. Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon hän sai 1976. Vaara kirjoitti romaaneja, runoja ja kuunnelmia. Hänen teosluettelonsa löydät helpoiten sivulta http://www.ouka.fi/kirjasto/itsenkir.htm#VaaraM
SKS:n julkaisemassa teoksessa Suomen kirjailijat 1945-1980 löytyy Vaarasta lisää henkilötietoja, teosluettelo (ei kattava) sekä arvosteluosasto (kirja-arvosteluluettelo).
Suomalaisia naiskirjailijoita käsittelevässä teoksessa Sain roolin johon en mahdu (SKS 1989) on myös käsitelty Maria Vaaraa ja hänen tuotantoaan.
