Voisiko kyseessä olla teos: KOHONEN, Anja, 1962- : Nerokas nolla / Anja Kohonen. - Helsinki : Kirjapaja, 1998 (Jyväskylä : Gummerus). - 218 s. ; 22 cm. - ISBN 951-625-521-3 (sid.). – Asiasanat: muistelmat, aivovauriot, aivovammaiset.
Tässä pätkä takakannen esitteestä: …jo koulussa tulkkina toiminut Anja on päässyt unelmiensa ammattiin kustannuslaskijaksi Euroopan neuvostoon, mutta silti hän näkee usein television uutistenlukijan pään lähtevän lentoon. Anja menee Ranskassa silmälääkäriin hankkiakseen ajokortin, mutta saakin tietää olevansa lääketieteellinen ihme…Niin uskomatonta ja ihmeellistä voi elämä olla, kun näkee koko maailman toisin kuin muut.
Kyseisestä tekstistä on linkki englanninkieliseen selitystekstiin : Purple Prose: How to Know If Your Prose Is Purple. Tekstissä todetaan, että purppuraproosa on tarpeettoman monisanaista, (teko)runollista ja jäykkää tekstiä, joka keskittää huomion tekstiin eikä siihen, mistä se kertoo. Käsite on peräisin kreikkalaiselta runoilijalta Horatiukselta, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Teivas Oksala ja Ernst Palmén ovat suomentaneet Horatiuksen Ars poetica - Runotaide -teoksen (Gaudeamus, 1977). Kirjassa todetaan " On varsin tavallista, että mahtipontisiin ja suura lupaileviin alkusanoihin ommellaan jatkoksi yksi ja toinen purppuratilkku, jonka tarkoituksena on näkyä kauas ..." Kirjoittaja ilmeisesti tarkoitta…
Turun kaupunginkirjastosta ei voi lainata verenpainemittaria. Vaski-alueella verenpainemittarin voi lainata Ruskon, Vahdon sekä Maskun kirjastoista. Vaskin kirjastohaulla voi hakea myös palveluita. Hakemalla palvelut-kohdasta sanalla verenpainemittari saa tulokseksi nämä 3 kirjastoa https://vaski.finna.fi/Content/kirjastot
Kirjastot ottavat lahjoituksina vastaan pääasiassa korkeintaan viisi vuotta vanhoja hyväkuntoisia teoksia. Muita itselle tarpeettomia kirjoja voi viedä pieniä määriä kirjastojen kierrätyskärryihin. Kannattaa tarkistaa oman lähikirjastonsa kierrätyspisteen tilanne ja säännöt ennen kirjojen vientiä kirjastoon.
Etsitty laulaja saattaisi olla Jukka Törmä, ja laulu Rakastan tätä päivää Törmän ja hänen Omuna-yhtyeensä vuonna 1981 julkaistulta ensilevyltä Jukka Törmä & Omuna. Sen kertosäe on seuraavanlainen: "Tätä päivää rakastan / niin paljon / niin paljon kuin rakastaa voi".
Laihian ja laihialaisten nuukuudesta kertovat vitsit ovat yhä osa elävää perintöä, ja tämä suullinen perintö on päässyt myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Perintöä pitää yllä myös Laihialla vuonna 1992 perustettu Nuukuuren museo. Varmuudella ei tiedetä tämän Laihian maineen syntyhistoriaa, mutta yleisin selitys johtaa nimenomaan 1860-luvun nälkävuosiin, jolloin laihialaisten kerrottiin auttaneen omien kylien köyhiä muttei muualta tulleita kerjäläisiä. Todennäköisesti laihialaisten nuukuusmaine ulottuu kuitenkin vielä pidemmälle historiaan, sillä heidän säästäväisestä elämäntavastaan löytyy tietoa jo 1700-luvulta. Lisää tietoa ja kattavamman selityksen Laihian nuukuusmaineelle löydät esimerkiksi…
Tässä neljä nykyvenäläistä kirjailijaa, joiden tuotantoa on käännetty myös suomeksi:
Boris Akunin, jonka sarjasta "Erast Fandorinin tutkimuksia" on suomennettu osat: "Asaselin salaliitto", "Turkkilainen gambiitti" ja "Leviatanin purjehdus". Akuninin kirjat ovat historiallisia dekkareita, joissa on myös parodisia piirteitä.
Aleksandra Marininan "Anastasija Kamensakaja" - kirjoista on suomennettu vasta yksi eli "Irina tietää liikaa". Kyseessä on nyky-Moskovaan sijoittuva dekkarisarja, joiden tunnelma on nähdäkseni hyvin aito.
Ljudmila Ulitskajalta on niinikään suomennettu vasta yksi teos, pienoisromaani "Iloiset hautajaiset". Tämä kuvaa lämpimällä tavalla New Yorkiin 1970-luvulla emigroituneita Venäjän juutalaisia taiteilijoita,…
Nimipäiväperinteen hakuteokset eivät sisällä mitään Vinski-nimestä, joten käytännössä se lienee ollut monenkin nimen kutsumamuoto. Mainitsemanne Vincent olisi yksi hyvin luonteva lähtökohta. Se on ranskalainen muoto latinan 'voittaa' merkitsevän vincere-sanan aktiivisesta partisiipista vincens ('voittava'). Ranskan kirjoituksen c-kirjain ääntyy Vincent-nimessä kuten s. Tällöin nimi tarkoittaa samaa kuin meikäläisissäkin kalentereissa oleva niin ikään samasta latinalaisesta lähteestä syntynyt Vihtori (Viktor, Victor), jonka nimipäivä on 22.3.
Nimen yleisyydestä löytyy tietoa Väestörekisterin nimipalvelusta https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1.
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 4. p. - Helsinki, 2005.
Olemme pahoillamme, että asiakaspalvelussa ollut henkilö ei ole osannut ohjata asiakasta aikuisten osaston tietopalveluun. Osaava ja ystävällinen asiakaspalvelu ja sen jatkuva parantaminen on kirjastotyön ydintä ja siten erityisen tärkeää.
Jotkin kustantamot merkitsevät ns. arvostelukappaleet leimoilla, joissa lukee esim. "arvosteltavaksi" tai "arvostelukappale".
Arvostelu- ja lehdistökappaleita kustantamot (ja kirjailijat) lähettävät medialle, eli esim. kirja-arvosteluiden kirjoittajille, kriitikoille ja kirjabloggaajille.
Tässä esimerkkinä Otavan ohjeistus: https://otava.fi/medialle/mediainfo/ Ja Harper Collinsin: https://harpercollins.fi/tilaa-arvostelukappale/
Suomen laki (2001) puhuu aviottomasta tai avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta. Esim. Kodin lakitieto -teoksessa (1999) käytetään myös sanaa au-lapsi.
Sorjasen teoksen Suomen kieli, käyttäjän käsikirja (1998)lyhenneluettelosta löytyy au -lyhenne sekä aliupseerin että avioliiton ulkopuolella syntyneen lyhenteenä.
Kansanomaisempia sanojakin löytyy. Nykysuomen sanakirjassa (1978)lehtolapsi = avioton lapsi, äpärä, huorilapsi. Suomen kielen perussanakirja (1990-1994) mainitsee sanat avioton = joka ei ole avioliitossa; lehtolapsi (vanh.) = avioton lapsi; äpärä (halv.) = avioton lapsi. Suomen kielen etymologinen sanakirja (1978) löytää äpärä -sanalle mm. merkityksen avioton tai liian varhain syntynyt lapsi.
Suomen kieltä koskevia…
Ian Rankinin Rebus-sarjan 25. kirja Midnight and blue julkaistaan ennakkotietojen mukaan Iso-Britanniassa lokakuussa. Viimeisimmät Rebus-suomennokset ovat ilmestyneet aikaisintaan alkukielisen laitoksen julkaisua seuraavana vuonna, joten mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, seuraavaa suomennettua Rebusta saa odotella vuoteen 2025.
Mannonen kuuluu samaan nimiperheeseen Mannin, Mannilan ja Mannisen kanssa. Näiden taustalla voisi olla man-aineksen sisältävä sotilasnimi. (Ruots. man ja saksaksi Mann) Nimiä on voinut kulkeutua tänne myös suoraan germaaniselta taholta.(Mann, Manne, Manno, Manck, Mancke) Mannosten lähtösijat ovat Suomenlahden perukassa: Koivistolla, Uudellakirkolla ja Lavansaarella.Nimeä on vanhastaan esiintynyt muuallakin Mannisen rinnalla. Mietoisissa on kylä nimeltään Mannoinen ja Taivassalosta löytyy kantatalo joka on myös ollut nimeltään Mannoinen. (Pirjo Mikkonen: Sukunimet, 2000.)
Kannattaa ehkä tällaisten laskelmien kohdalla muistaa, että kukaan ei pysty tällaisia oikeasti mittaamaan, vaan kyse on aina karkeista arvioista. Arviot puolestaan riippuvat kokonaan siitä, mitä käsitteellä "tieto" tarkoitetaan.
Wikipedian artikkelissa Data (http://fi.wikipedia.org/wiki/Data) mainitaan hyvin yleisesti käytetty kolmijako dataan, informaatioon ja tietoon, jossa ihmisen mieltämä merkityssisältö koko ajan kasvaa. Näistä käytännössä vain datan määrää voidaan kunnolla arvioida, koska siinä voidaan käyttää apuna tietoverkoissa liikkuvien bittien ja jatkuvasti tarvittavan lisätilan tarvetta.
Esimerkiksi tämän linkin http://www.tivi.fi/kaikki_uutiset/maailman+tiedon+maara+selvitettiin/a5… takana on esitetty arvio, jonka mukaan…
Toimittajat ilman rajoja -järjestön 2.5.2022 julkaistun tiedotteen mukaan Suomi sai kärkimaata Norjaa selvästi huonommat pisteet sekä journalismin laillisten puitteiden että taloudellisten toimintaedellytysten osalta.
Lailliset toimintaedellytykset viittaavat ainakin Helsingin Sanomain kolmen toimittajan saamiin syytteisiin viime syksynä. Toimittajat kirjoittivat Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta kertovan jutun ja julkaisivat sen, mistä rapsahti syyte.
Suomalainen lehdistö - ja media muutenkin - on hyvin keskittynyttä, mikä sekin rajoittaa sananvapautta. On helppo myös palautella mieliin, miten Suomessa on vähän kerrassaan lakkautettu ns. maakuntien kakkoslehdet. Vain sitoutumattomat porvarilliset…
Kiitos Facebookin Kehrääjät-ryhmän pääsin tutkimuksen jäljille. Sulo Haltsonen on tutkinut suomalaisia kehruulauluja. Hänen Suomalaisista kehruulauluista -artikkelinsa löytyy teoksesta: Kalevalaseuran vuosikirja 15 (1932) s. 22-37. Valitettavasti en saanut itse teosta nyt käsiini, mutta voit tiedustella ko. teosta omasta kirjastostasi.
Kehrääjät-ryhmässä mm. niin kehräyksen opettajat kuin etnomusikologitkin pohtivat kysymystä. Työtä tehdessä on yleensä laulettu, joten luultavasti myös kehrätessä on jotakin rallateltu. Kommenteissa tuumailtiin, että jonkin (muutaman) tietyn kehruulaulun laulaminen olisi voinut käydä äkkiä aika tylsäksi. Luultavimmin kehrätessä siis yleensä laulettiin niitä lauluja, joita osattiin.
Kommenttien mukaan…
Siviilipalvelus on ollut Suomessa lain takaama vaihtoehto vuodesta 1931. Helmikuun 27. päivänä 1931 P. E. Svinhufvudin hallitus jätti eduskunnalle ehdotuksen uudeksi laiksi niille asevelvollisille, joita omantunnon syyt estävät suorittamasta sotapalvelusta. Hallituksen esityksen oli laatinut yhden miehen komiteatyönä hallitusneuvos Heikki Aarnio. Laki hyväksyttiin yksimielisesti huhtikuussa ja astui voimaan 29.5.1931. Lain aikaansaamiseen oli vaikuttanut vahvasti Arndt Pekurisen aseistakieltäytyminen kaikkine julkisuusvaiheineen, eikä vähiten tapauksen saama kansainvälinen kohu. Sen vuoksi lakia ruvettiin nimittämään "Lex Pekuriseksi".
Uusi laki oli tosiasiassa vain väliaikaisratkaisu. Kieltäytymisen syiksi kelpasivat uskonnolliseen tai…
