Latinan kielessä kirjain c äännetään kuten k takavokaalien (a, o ja u) tai konsonaattien edellä. Etuvokaalit (e, i, y, ae, ao) tekevät poikkeuksen, ja c ääntyy kuten s. (Reijo Pitkäranta: Latina medicorum - latinaa lääkäreille. Gaudeamus, 1984.)
Tässä tapauksessa ötökkäsuku ääntyy siis "ktenolepisma".
Tosin on mainittava, että latinaa äännetään varsin monin tavoin. Suomessa käytetään yleensä klassillisen latinan ääntämystä, mutta myös muita suuntauksia on olemassa.
Pia, Piia tulee latinasta ja tarkoittaa pyhää, hurskasta, oikeudenmukaista, lempeää ja uskollista. Kansan keskuudessa Pia on tunnettu myös Zenobian ( kreik. `hän, jolle Zeus on antanut elämän') lyhenteenä.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY; Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava.
Heli on ollut Helena-nimen muunnoksista suosituin 1960-1980-luvuilla, leviämiseen on ehkä vaikuttanut myönteisiä mielikuvia herättänyt nimen äänneasu (viron heli= sävel, sointu, sointi). Helena pohjautuu kreikan kieleen ja tarkoittaa loistavaa. Helena on tullut Suomeen Ruotsin kautta. Heli-nimi on tullut Suomen almanakkaan 1954, mutta Kansanvalistusseuran kalenterissa nimi oli jo 1883.
Tiedot kirjoista: Kustaa Vilkuna: Etunimet ja Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja.
Uuden suomalaisen nimikirjan (Otava 1988) mukaan Vitikka on lähtöisin saksalaisesta miehennimestä Wedecke, Witicha, Witeche. Nimestä on vanhoissa lähteissämme mainintoja jo keskiajalta, esim. Olof Widekasson v. 1384 Hämeessä.
Hei!
Kuvauksia aiheesta löydät mm. seuraavista kirjoista:
Tietokirjoja
•Heberlein, Ann: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää (kaksisuuntainen mielialahäiriö)
•Raitasuo, Ilkka: Kellokosken prinsessa (skitsofrenia, suuruusharha)
•Mieli keinussa : tarinoita masennuksesta ja maniasta
•Kun läheisen mieli murtuu : omaiset kertovat
•Jamison, Kay Redfield: Levoton mieli : maanis-depressiivisen
psykologin muistelmat
•Martin, Philip: Zen - polku depression läpi
•Shields, Brooke:Tuli sade rankka : miten selvisin
synnytyksenjälkeisestä masennuksesta
•Hardwick, Neil: Hullun lailla (masennus)
•Schreiber, Flora Rheta: Sybil
•North, Carol S.:Naislääkärin taistelu ulos psykoosista (skitsofrenia)
•Reed, David: Anna. Tositarina nuoren naisen kamppailusta…
Amalia on naisennimi, joka oli Suomen almanakassa jo 1740-luvulla 10.7., jolla päivällä romalaiskatolisessa kirkossa on kaksi pyhää Amaliaa. Vuonna 1777 nimi tuli uudelleen almanakkaan 20.4.-päivälle, missä se oli vuoteen 1928. Se palautettiin jälleen 1973, josta lähtien nimi on ollut almanakassa 19.5.
Amalia oli muotinimi Suomessa 1800-luvun puolivälissä. Nykyisin vanhojen nimien suosio on lisännyt Amalia-nimenkin suosiota.
Amalia on latinaistettu muoto goottilaisesta nimestä, jonka alkuosalla "amal" on merkitys 'työ, taistelutyö' Sama sana sisältyy mm. itägoottien ruhtinassuvun Amelungien nimeen. Pohjois-Saksassa ja Tanskassa nimi on ollut kuninkaallisten perheiden suosima. Ranskassa nimen muoto on Amélie, Englannissa Amely, Emily, Emmy…
Juonen käännekohdalla tarkoitetaan yleensä kohtaa kirjassa, jossa asiat kääntyvät päähenkilön kannalta selkeästi joka huonompaan tai parempaan suuntaan. Kannattaa lukea kirja tarkkaan ja etsiä tällainen kohta. Kirjaa lukematta sitä on vaikea sanoa.
Runon nimi on Kevätkukkien kilpailu, ja sen on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen. Runo löytyy kokonaisuudessaan teoksesta:
Kaskinen, Anna-Mari: Runometsä : kauneimmat lastenrunot. Kirjapaja 2004 (s. 61)
Jos porkkanoita säilytetään lähellä eteeniä erittäviä kasviksia, kuten omenoita, niihin muodostuu etyleenin vaikutuksesta isokumariinia, ja niihin tulee kitkerä maku.
Etyleeni- eli eteenikaasua syntyy kasvien aineenvaihdunnassa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Runsaasti etyleeniä tuottavat esimerkiksi tomaatti, avokado, banaani ja omenat. Kolhiintuneet ja muuten vaurioituneet kohdat tuottavat etyleeniä erityisen paljon. Etyleenille herkkiä ovat etenkin sellaiset lajit, jotka eivät itse juurikaan tuota sitä, kuten kaalit, herneet, pavut, lehtivihannekset ja juurekset.
Porkkanat kannattaa siis säilyttää erillään etyleeniä tuottavista kasveista.
(Lähde: Iiris Kalliola, Ruokakasvit)
Kaikki valtimot, laskimot ja pienimmät hiussuonetkin mukaan lukien ihmisen verisuonten kokonaispituus on suuruusluokaltaan 100 000 kilometriä! Tämä tieto löytyy Kuopion kaupunginkirjastossakin olevasta teoksesta: ”Tunne itsesi – Hämmästyttäviä havaintoja ja tosiasioita elimistöstämme” sivulta 21. Kyseinen teos on Valittujen palojen kustantama ja julkaistu suomeksi 1998. Sama tieto on mainittu myös useilla internet-sivuilla, muun muassa amerikkalaisen Indianan yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sivustolla osoitteessa http://soundmedicine.iu.edu/segment.php4?seg=189
Haipakka-sana esiintyy samanmerkityksisenä murteissa eri puolilla Suomea, mutta sen alkuperän selvittäminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Suomen murteista löytyy nimittäin useita haipakkaa muistuttavia tai sitä lähellä olevia sanoja, joita käytetään
samassa tai ainakin hyvin samankaltaisessa merkityksessä: esimerkiksi hailakka, hajakka, hatakka ja hotakka. Kaikki nämä sanat liittyvät vauhtiin, nopeaan liikkeeseen, kovaan kyytiin, kiireeseen ja niin edelleen.
On todennäköistä, että jokin monista hailakka/hajakka/haipakka/hatakka/hotakka-sanaperheen edustajista on sanan aito ja alkuperäinen muoto; muut ovat sitten tästä kehkeytyneitä muunnelmia. Mitä sanan etymologiaan tulee, näistä monista variaatioista johtuen yksiselitteistä…
Inarinjärvi (Enare sjö) löytyy ruotsiksi ainakin Maamme kirjasta (Boken om vårt land). Maamme kirjasta ja oletettavasti myös kyseisestä runosta on olemassa useita erilaisia käännöksiä. Teoksen ensimmäinen suomentaja (v. 1876) oli Johan Bäckvall, avustajina mm. Elias Lönnrot, August Ahlqvist ja Kaarlo Slöör. V. 1878 suomennoksen tarkisti Paavo Cajander, joka korjasi teoksen 7. painoksen tekstin myöhemmin (v. 1886) kokonaan uudelleen. Seuraava huomattavampi uudistus teoksen sisältöön tehtiin v. 1915, jolloin Otto Manninen korjasi teoksen 21. painoksen tekstin. Teosta uudistettiin myös myöhemmin useaan otteeseen, mikä johti lopulta siihen, että lukijan on vaikea erottaa Topeliuksen kirjoittamaa ja Topeliuksen kirjoittamaksi väitettyä tekstiä…
Suomen sanojen alkuperä (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) kertoo, että naaras voisi kytkeytyä sanaan nainen, jonka kummankin taustalla saattaisi olla jo uralilaiseen kantakielestä periytyvä rekonstruoitu sanavartalo näxi. Kaisa Häkkinen toteaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (WSOY, 2004), että nainen voisi olla myös indoiranilainen laina muinaisintian ’vaimoa’ merkitsevästä sanasta.
Sanan uros alkuperä katoaa historian hämäriin. Suomen sanojen alkuperä (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) yhdistää sen mahdollisesti sanaan ukko, jolla saattaa olla uroksen kanssa yhteinen kanta. Häkkinenkin pitää sitä omaperäisenä sanana, koska muuta…
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet (Otava, 2000) selvittää Lukka-sukunimen taustaa seuraavasti:
"Raamatun Luukas-nimestä on johtunut joukko suomalaisia sukunimiä, joista yksi on karjalainen Lukka. Se on esiintynyt Hiitolassa, Kurkijoella, Suistamolla ja Kontiolahdella. Vaikka talonnimi Lukkala on karjalainen, on sillä vahva edustus myös Länsi-Suomen vanhimmilla asutusalueilla, missä on vakiintunut sukunimi Lukkala. 1500-luvun lähteissä ei ole vielä pidetty erossa Luukas-nimestä polveutuneita erimuotoisia sukunimiä [Lukka ja Luukka, Lukkala ja Luukkala]."
Karjalan nimistöä perusteellisimmin tutkinut Viljo Nissilä (Suomen Karjalan nimistö. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1975) ei käsittele Lukka-nimeä erikseen, mutta…
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sana känni on todennäköisesti laina ruotsin sanasta känning.
Sanaa känning on käytetty merkityksessä 'lievä humala, hutikka'. Alunperin känning on merkinnyt tuntoa, tunnetta, tai tuntemusta.
Sanaa känni on alettu käyttää kirjakielessä 1900-luvulla, mutta puhekielessä se on esiintynty jo 1800-kvulla.
Lähteet
- Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen käsikirja
- Suomen sanojen alkuperä, toim. Erkki Itkonen
Sanonnan alkuperää on selvitellyt myös YLEn Jari Flink jutussaan 7.12.2010.Nykykielessä selvä pyy -sanonta ymmärretään hyvin pitkälti niin, että jokin asia on selvä tai ok. Juttuun haastateltu professori Pekka Laaksonen kertoo, että sanontaan liittyy myös tarina. "- Monesti tämäntyyppisten sanontojen taustalla on tarina. Selvän pyyn takana on varmasti tarina siitä, että miehet ovat olleet ampumassa varmaankin juuri pyytä. Ampuvat sitten väärää lintua, varista tai jotain muuta ja toteavat kaukaa katsoen kuitenkin, että sehän on selvä pyy. Tietyissä yhteyksissä se tarkoittaa sitä, että jotakin asiaa yritetään todistaa toiseksi, Laaksonen kertoo.Sanontaan liittyy vielä jatko: "selvä pyy, sanoi Manninen varista" , jolloin merkitys hieman…
Fanni on Suomessa rinnakkainen kirjoitusasu nimelle Fanny, joka on alkuaan Franciscan englantilainen hellittelynimi. Miehennimestä Franciscus johdettu Fransisca (Suomessa myös muodossa Fransiska) merkitsee 'ranskatarta'. - Karjalassa Fanni on ollut lyhentymä 'Jumalan soihtua' merkitsevästä Teofanosta eli Theofaniasta. Kirjoitusasu Fanni on aina ollut Fannya harvinaisempi. Fanny on ollut suosittu etenkin ruotsinkielisten tyttöjen nimenä, ensin 1800- ja 1900-luvun vaihteen tienoilla ja uudelleen 2000-luvun alussa.
Aurora on kreikkalaista alkuperää oleva nimi, joka merkitsee 'aamuruskoa'. Nimeä kantoi roomalaisten aamuruskon jumalatar. Suomessa Aurora-nimeä teki tunnetuksi keisarin hovineito Aurora Karamzin (1808-1902). Suomen almanakassa…
Justiinan nimipäivää on vietetty 16.6., mutta nimi on poistunut Suomen almanakasta vuonna 1928. Muistopäivä 16.6. viittaa hunnien Mainzissa Saksassa 400-luvulla surmaamaan sikäläisen piispa Aureuksen Justina-sisareen.
Suomen ortodoksisessa kalenterissa Nikomedeian Justinan (rinnakkaismuoto Justiina) muistopäivä on 2.10.
(Lähde: Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY 1999)
Ruotsin skänka-verbistä johdettu kenkkääminen tarkoittaa lahjoittamista, antamista. Vastaava lahjaa tarkoittava sana on 'kenkki'.
Lähde:
Vanhan kirjasuomen sanakirja. Toinen osa, J-K
Hei!
Sellaisia nuottikokoelmia pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen kokoelmasta ei löydy, joissa olisi pelkästään jomman kumman artistin esittämiä laluja nuotinnettuina, mutta tässä muutamia nuottikirjoja, joissa on yksittäisiä tai muutamia kappaleita joko Laila Kinnuselta tai Carolalta:
Uutta kotimaista 6 sisältää Carolan kappaleet Lokki ja laiva, Siellä vielä on se maa ja Kuolleen toiveen maa; Hitit - 60-luku sisältää Carolan kappaleen Maailmain; Keinu kanssani - latinalaisamerikkalaisia rytmejä sisltää Laila Kinnusen kappaleen Epävireiset sydämet; 20 suomalaista ikivihreätä 1 sisältää Laila Kinnusen kappaleen Rantamökissä. Suuri toivelaulukirja-sarjasta löytyy mm. seuraavia kappaleita:
Laila Kinnunen: Lazzarella (osa 8), Pieni…
