Nykysuomen sanakirja antaa sanalle laitos monta merkitystä. Ohessa lyhennelmä:
A) käytetään tavallisesti attribuutin määrittämänä tai yhdyssanan jälkiosana
1. teollisuudenharjoituspaikka (kaasulaitos)
2. erilaiset toimintayhtymät (pankkilaitos)
3. julkinen, asianmukaisesti varustettu huoneisto, joka on tarkoitettu terveydenhoitoa, rangaistusta tms. varten (kasvatuslaitos)
4. asianmukaisesti varustettu paikka, joka on tarkoitettu jkn tieteenhaaran tutkimusta tai opetusta varten ( fysiikan laitos)
5. jonkin maan kaikkien samanlaisten, usein yhteiskunnallisten laitosten kokonaisuus (valtion laitokset)
6. tapojen tai lain mukainen yhteiskunnallisen elämän muoto, tapasysteemi ( feodaalilaitos)
B) muuta konkreettista käyttöä
mm.…
Fanni on Suomessa rinnakkainen kirjoitusasu nimelle Fanny, joka on alkuaan Franciscan englantilainen hellittelynimi. Miehennimestä Franciscus johdettu Fransisca (Suomessa myös muodossa Fransiska) merkitsee 'ranskatarta'. - Karjalassa Fanni on ollut lyhentymä 'Jumalan soihtua' merkitsevästä Teofanosta eli Theofaniasta. Kirjoitusasu Fanni on aina ollut Fannya harvinaisempi. Fanny on ollut suosittu etenkin ruotsinkielisten tyttöjen nimenä, ensin 1800- ja 1900-luvun vaihteen tienoilla ja uudelleen 2000-luvun alussa.
Aurora on kreikkalaista alkuperää oleva nimi, joka merkitsee 'aamuruskoa'. Nimeä kantoi roomalaisten aamuruskon jumalatar. Suomessa Aurora-nimeä teki tunnetuksi keisarin hovineito Aurora Karamzin (1808-1902). Suomen almanakassa…
Musiikkikirjastonhoitaja Vantaalta tiesi, että kyseessä on J.H. Erkon runo "Se kolmas" (kirjoitettu 1887-1890 välillä), jonka Oskar Merikanto sävelsi vuonna 1895 (Se kolmas, opus 19).
Aleksander Tugain ja Helene Garschinin, Tulion vanhempien, avioliitto ei kestänyt kauan: kun tuleva elokuvamies syntyi, nämä olivat jo eronneet. Theodor (Teuvo) oli heidän ainoa yhteinen lapsensa. Helene Garschin avioitui kahdesti uudelleen, ensin puolalaisen upseerin Peter Derodzinskyn, sitten suomalaisen Alarik Rönnqvistin kanssa, mutta sisarpuoliakaan Tuliolla ei ainakaan äidin puolelta ole. Tulion äiti "eli useiden ihailijoiden ja aviomiesten palvomana kahta ranskanbulldoggiaan hellien, mutta helli ilmeisesti eniten ainokaista poikaansa."
Tulio ei ollut naimisissa eikä hänellä omien sanojensa mukaan ollut lapsia. Tulio : levottoman veren antologia -kirjaan sisältyvässä kirjoituksessaan 'Fedja, ystävämme' Annikki Suni…
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos Sukunimet (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi Turunen on luultavasti peräisin paikannimistä Turku. Koska nimi on vanhastaan esiintynyt muualla kuin Turun seudulla, Turunen on saatettu antaa lisänimeksi Turun suunnalta muille alueille muuttaneille. Pohjimmiltaan paikannimen taustalla lienee joissakin murteissa tunnettu turku-sanan merkitys ’tori, ’markkinapaikka’.
Toisaalta Mikkosen ja Paikkalan mukaan sukunimellä Turunen voi olla yhteinen alkuperä myös sukunimien Toro ja Toronen kanssa. Se voi perustua joko skandinaaviseen Tor-nimeen tai ortodoksiseen etunimeen Dorofei.
Kysymyksesi oli hieman kinkkinen, mitään painettua, virallista tietoa, emme onnistuneet löytämään, joten lähetimme kysymyksesi Suomen Lentopalloliitto ry:lle. Sieltä vastattiin näin:
"Tällainen on ainakin yksi versio satasen historiasta:
Nykyisen naisten maajoukkueen joukkueenjohtajan ja kaikkien aikojen eniten naisten maaotteluita pelanneen Mariliisa Salmen yliopistossa Brigham Youngissa pelattiin 1990-luvulla kuviota "hundred"-nimellä, josta Maikin mukaan termi suomentui helposti sataseksi."
Harrastajanahkurin käsikirjassa (1, 1999, tekijä Jouko Eskelinen) on tietoa aiheesta. Turkka Aaltosen kirjassa Vanhat hyvät erätaidot on luku saaliseläinten nahan parkitsemisesta, ja siinä yhdeydessä puhutaan hyvin lyhyesti myös kalannahasta.
Aiheesta on myös artikkeleita:
- Anton Kalland, Kalansaaliista käyttöesineeksi (Kalannahan käsittely ja kalannahka käsityömateriaalina), Erä 27(2008):3, s. 62—65
- Pirkko Niemistö, Kalastajan tytär pitää kalasta (Haastattelussa kalannahkataiteilija Liisa Saarni), Taitaja 2004:4, s. 62—63
- Eija-Liisa Kasesniemi, Villi kalannahka : uusvanha ekotuote (Haastateltavana kalannahkakäsityöläinen Liisa Saarni), Taito 90(1997):1, s. 40-41
- Antti Kähönen, Kalannahan parkitsija (Kalannahan parkitsemisen taitava…
Jos raha on virheetön ja täysin leimakiiltoinen (kuntoluokka 0), arviohinta on 5 euroa.
Jos rahassa ei ole kulumisen jälkiä ja sen pinta on ehjä ja leimakiiltoinen, mutta toisinaan lievästi tummunut (kuntoluokka 01), arviohinta on 2 euroa.
Huonompikuntoisten keräilyarvo on vähäinen, jää alle 0,50 euroa.
Lähde: Suomen Numismaattisen yhdistyksen julkaisema Suomen rahat arviohintoineen 2005.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet (Otava, 2000) selvittää Lukka-sukunimen taustaa seuraavasti:
"Raamatun Luukas-nimestä on johtunut joukko suomalaisia sukunimiä, joista yksi on karjalainen Lukka. Se on esiintynyt Hiitolassa, Kurkijoella, Suistamolla ja Kontiolahdella. Vaikka talonnimi Lukkala on karjalainen, on sillä vahva edustus myös Länsi-Suomen vanhimmilla asutusalueilla, missä on vakiintunut sukunimi Lukkala. 1500-luvun lähteissä ei ole vielä pidetty erossa Luukas-nimestä polveutuneita erimuotoisia sukunimiä [Lukka ja Luukka, Lukkala ja Luukkala]."
Karjalan nimistöä perusteellisimmin tutkinut Viljo Nissilä (Suomen Karjalan nimistö. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1975) ei käsittele Lukka-nimeä erikseen, mutta…
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimineuvonnasta kerrottiin, että Mirella viettää nimipäiväänsä Miran päivänä 30.4., vaikkei Mirella-nimeä olekaan ainakaan vielä suomalaisessa nimipäiväkalenterissa.
Mira ja Mirella pohjautuvat Mirabella-nimeen. Tämä Italiasta muuallekin levinnyt naisennimi tarkoittaa latinaksi ihailtavaa, ihastuttavan kaunista.
Justiinan nimipäivää on vietetty 16.6., mutta nimi on poistunut Suomen almanakasta vuonna 1928. Muistopäivä 16.6. viittaa hunnien Mainzissa Saksassa 400-luvulla surmaamaan sikäläisen piispa Aureuksen Justina-sisareen.
Suomen ortodoksisessa kalenterissa Nikomedeian Justinan (rinnakkaismuoto Justiina) muistopäivä on 2.10.
(Lähde: Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY 1999)
Kyseessä on laulu nimeltä ”Polkupyörä”, joka on ilmeisesti alun perin yhdysvaltalainen kansanlaulu. Suomentaja lienee Kari Tuomisaari, joskin suomentajasta liikkuu erilaisia tietoja.
Jos haluat laulun sanat ja nuotit, ne löytyvät esimerkiksi teoksista ”Suuri lastenlaulukirja” (Musiikki Fazer, 1984) ja ”Suuri toivelaulukirja: Lastenlauluja” (Warner/Chappell Music Finland, 2000).
Kappale on levytetty useasti. Se löytyy esimerkiksi seuraavilta CD-levyiltä:
”Aja hiljaa, isi” (2000)
Mieskuoro Weljet: ”Mä kuljen metsätiellä” (2003)
”Muksuboksi” 3 (1997)
”Pienten suosikit” (1991)
A-kirjain nimen lopussa on feminiinisuvun tunnus venäjän kielessä, joten naisten nimet pääsääntöisesti päättyvät siihen. Miehen nimeä Jevgeni vastaa naisen nimi Jevgenia.
Ljubov (Любов, suomeksi rakkaus) on poikkeus tästä säännöstä. Lisäksi englannin kielestä on lainattu Nelly (Не́лли). Siitäkin tosin käytetään usein venäläistettyä muotoa Nelja (Нэля).
Vastaavasti venäläiset miesten nimet aniharvoin päättyvät a-kirjaimeen, poikkeuksena Nikita.
Ohjeita löytyy Karen Jomppasen kirjasta Lapin käsityöt, ja Ella Sarren diasarjasta ja oheisvihkosta Inarinsaamelainen puvusto, sen käyttö ja käsityöperinne. - Helena Ahopelto: Tuulahdus pohjoisesta: lasten neuleet Lapin henkeen: revontulipusero ja neljäntuulen myssy, Suuri käsityölehti 2004:3, s.37, 68-69
Myöhästymismaksut vanhenevat kolmessa vuodessa, mikäli ne eivät ole menneet perintään. Kirjastokortti ei vanhene ja uuden kortin kadonneen tilalle saa kahdella eurolla.
Maija-nimen rinnakkaismuoto Maiju on alkuaan ollut Maijan lempinimi, mutta virallisena etunimenä sitä on tavattu jo 1800-luvulla. Maija ja Maiju ovat Maria-nimen kansanomaisia muunnoksia. Meiju-nimen alkuperä ei ole selvillä. Se voi olla muunnos nimestä Maiju, mutta se saattaa olla muidenkin m-kirjaimella alkavien naisennimien hellittelymuoto. Ensimmäinen Meiju nimettiin 1940-luvulla, mutta se oli harvinainen 80-luvulle saakka.
Senni on karjalainen muoto kreikkalaisesta nimestä Eugenia, joka merkitsee "korkeasukuista". Lisäksi Senniä on käytetty Senjan kutsumamuotona. Senja on karjalainen muunnos 'vierasta' merkitsevästä kreikkalaisperäisestä nimestä Ksenia.
Selma juontaa juurensa kelttiläisestä paikannimestä Shelma. Se esiintyy…
Saksalaisten, Suomessakin aikanaan suosittujen marssilaulujen (Erika, Lili-Marlene, Rosemarie, Lebe wohl du kleine Monica, Wenn die Soldaten.. ym) sanoja ja nuotteja on "Sun kanssas Liisa pien--Laulumuistoja sotavuosilta" -laulukirjassa, joka on saatavilla useissa pääkaupunkiseudun kirjastoissa (mm. Helsingin pääkirjastossa). Die Fahne hoch -marssin sanat löytyvät Suomen lääkäriliiton julkaisemasta "Serpens musicus: Lääkäriliiton laulukirja 1 vol.2", joka todennäköisesti löytyy ainakin Terveystieteiden keskuskirjastosta. Kaikista voimaikkaimmin aatteellisia marsseja, kuten Siegfried-Linie voi olla työlästä löytää. Sota-ajan laulukirjoista saattaa jotain löytyä ja niitä voi yrittää jäljittää Helsingin Yliopiston kirjastosta tai Sotamuseosta…
