Suomen murteiden sanakirja 2. osa, Emaali-havuvasta (ilmestynyt 1988) kertoo, että substantiivi haina merkitsee aavistusta.Tästä päätellen Hainari siis tarkoittaisi aavistelijaa. Sanaa haina on käytetty mm. Kiihtelysvaarassa ja Ilomantsissa. Karjalan kielen verkkosanakirjassa sanalle haina annetaan suomenkieliset vastineet vainu, vihi, aihe ja ajatus sekä sanalle hainata vastineet saada vihiä, aavistella http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=haina&b=1&ha=haina* Tohmajärven Hainarintie lienee saanut nimensä Tohmajärvellä syntyneestä kansanedustaja Oskar Hainarista, joka suomensi sukunimensä Forsström Hainariksi.
http://www.tohmajarvi.fi/merkkihenkilot1
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Hainari
Löytämieni tietojen perusteella Helmi Poukan näkemyksiä nykytutkimus ei tue. Hänen tutkimuksistaan mainitaan mm. Kalevalan kulttuurihistoriasta kertovalla sivustolla: http://www.kalevalaseura.fi/kaku/sivu.php?n=p5a1&s=p5a1s3s2&h=hp5a1&f=f…
Hänet luetaan siinä Wettenhovi-Aspan näennäistieteellisiin hengenheimolaisiin, jotka yhdistivät Kalevalan synnyn etelä-Euroopan/Egyptin muinaisiin kulttuureihin.
Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja (1-3, 1992, 1995, 2000) ei mainitse Helmi Poukkaa lähteenä.
Lähempiä tietoja Helmi Poukasta en valitettavasti löytynyt.
Jos haluatte aiheesta tarkempaa tietoa niin kannattaa kääntyä Kotimaisten kielten keskuksen puoleen, jonka etymologisessa arkistossa varmaankin tiedetään enemmän.…
Sophie Jordanin Liekki-sarjan ensimmäisen osan on julkaissut kustannusosakeyhtiö Nemo. Ikävä kyllä Nemosta kerrottiin, että sarjaan ei ole tulossa jatkoa suomeksi.
Lähde:
Kustannusosakeyhtiö Nemo
Etsimäsi satu on Topeliuksen "Peikkojen joulu", jonka lukija on Ritva-Liisa Elivuo.
CD-levyn on kustantanut Finore, Kerava. Cd-levy kestää 23min ja 3 sekuntia.
Kadonnut kirja lienee Katri Savolaisen Palmikkopäinen tyttö, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1946 ja toinen Tammen Tyttöjen sarjassa 1959. Kustantajan esittelytekstin sanoin "kirja kertoo Anna-Marian, pienen palmikkopäisen tytön vaiheet nuoreksi, kauniiksi morsiameksi". Kirjan ensimmäinen luku on nimeltään Hyvästi, Pyhän Katariinan Tyttöopisto!; sen alussa Anna-Maria pakkaa tavaroitaan seitsemän kouluvuoden jälkeen lähteäkseen Pietarista kotiin Suomeen. Harjunpään "varmuuri" tavataan ainakin luvuissa Anna-Maria viedään 'kasvatettavaksi' (s. 52) ja Harjunpään painajaisuni (s. 56).
Kirjaa löytyy lainattavaksi useista kirjastoista: https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=palmikkop%C3%A4inen+tytt%C3…
Englanninkielisen Wikipedian artikkelissa Mihail (Mikhail) Mininstä, viitataan The Times -lehden 25.tammikuuta vuonna 2008 julkaisemaan artikkeliin
http://www.timesonline.co.uk/tol/comment/obituaries/article3246463.ece
Siinä kerrotaan, että Mikhail Petrovitsh Minin oli Neuvostoliiton sotilas, jonka joukkue valtasi vuonna 1945 Berliininvaltiopäivätalon. Mihail Minin suoritti artikkelin mukaan yhden viimeisistä toisen maailmansodan toimista; sen,joka symboloi puna-armeijan voittoa Wehrmachtista. Muutama tunti sen jälkeen, kun Hitler oli tehnyt itsemurhan lähistöllä sijaitsevassa bunkkerissaan, Minin taisteli neuvostoliittolaisen jalkaväkijoukkueensa kanssa tiensä valtiopäivätalolle yöllä 30. huhtikuuta 1945, ja vähän ennen kello yhtätoista (…
Laulun sanat löytyvät monista joululaulukirjoista. Neljännessä säkeistössä lauletaan "mennä tonttuset voi ilomielin" ja kolmessa ensimmäisessä "tulla tonttuset voi ilomielin".
Helsingin ja Turun pääkirjastojen tiedot löytyvät kyseisten kaupunginkirjastojen sivuilta. Helsingin tilastot löytyvät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/Page/ce176615-bdc9-4516-ab6b-2211390c2d66.aspx ja Turun osoitteesta http://www.turku.fi/Public/default.aspx?nodeid=6838. Vuonna 2009 Helsingissä Pasilan pääkirjaston kokoelmissa oli kirjoja 341 644 (mukaan lukien HelMet-kirjavarasto, 184 212 kirjaa) ja Turun pääkirjastossa 458 424 (mukaan lukien varasto, 101 951 kirjaa). Helsingin aika matalilta tuntuviin lukuihin vaikuttanee se, että Helsingissä on useita isoja kirjastoja, kuten Itäkeskuksen kirjasto 101 248 kirjan kokoelmalla ja entinen pääkirjasto Rikhardinkadun kirjasto 96 856 kirjallaan. HelMet-kirjavarasto on Helsingin, Espoon,…
”Ivan Denisovitšin päivän” arvosteli ”Parnassossa” Kai Laitinen jo vuonna 1963. Olisikohan kyse kuitenkin Marja-Leena Mikkolan Solženitsynia käsittele essee ”Tyrannit, kavaltajat ja vangit”? Se löytyy ”Parnasson” numerosta 5/1971 (s. 293–300).
Sana tikistää on verbi, joka tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan "puristaa, ponnistaa jotakin ulos, irti".
Lähde: Nykysuomen sanakirja 3, osat 5-6, S-Ö (6. p. 1978)
Kiinteistön omistajatiedot on mahdollista saada Maanmittauslaitokselta, jos tiedot on tallennettu rekisteriin. Omistajatietoihin sisältyvät kiinteistötunnus, kiinteistön nimi, omistajan nimi ja osoite. Mutta, kiinteistön omistajatietoja ei luovuteta, jos haluat ottaa yhteyttä omistajaan ostotarkoituksessa.
"Kiinteistön omistajatiedot näkyvät lainhuutotodistuksesta. Niitä on kahdenlaisia: ensimmäinen sisältää omistajan nimen, henkilötunnuksen ja osoitteen ja toinen suppeampi vaihtoehto pelkästään nimen ja syntymäajan.
Suppeampi todistusvaihtoehto voidaan luovuttaa asiakkaalle käyttötarkoitusta kysymättä. Tämä otemalli riittää usein asiakkaan tarpeisiin.
Henkilötunnuksen ja osoitteen sisältävä ote voidaan luovuttaa kiinteistön omistajalle…
Anne Saarikalle, Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007, s. 691
"Petri on alkuaan Pietarin ja useiden muiden Petruksesta (kallio) juontuvien nimien itäsuomalainen muunnos. Sen ruotsin- ja englanninkielinen vastine on Peter. Petri on ollut almanakassa vuodesta 1953 lähtien.
Nimi yleistyi koko Suomessa 1960-luvulla eli hiukan sen jälkeen, kun Peter oli saavuttanut suosiota suomenruotsalaisten keskuudessa. Peterin lisäksi sen yleistymiseen 1960-luvun alussa saattoi vaikuttaa samaan aikaan suosionsa huipulla ollut Pekka, joka niin ikään on Petruksen muunnelmia. 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun loppuun saakka Petri kuului kymmenen suosituimman pojannimen joukkoon, mutta sen suosio laski nopeasti 1980-luvulta…
Voice-overiksi kutsuttua audiovisuaalisten ohjelmien kääntämisen menetelmää, jossa alkuperäinen puhe on jätetty dubbauksen alle, käytetään yleisesti Puolassa, Baltian maissa ja joissain muissa Itä-Euroopan maissa.
Lähde:
Maija Heikkilä, Tekstitysten laatu av-kääntäjien keskusteluissa ja blogeissa
Helmet-kirjastojen kirjastojärjestelmä toimii tällä hetkellä siten, että jos tietystä teoksesta on yksikin varaus, niin lainojen uusiminen ei onnistu ennen kuin tämä varaus on käsitelty ja lähetetty matkaan varaajan kirjastoon. Varaukset käsitellään kirjastossa niin nopeasti kuin mahdollista ja uusimisen estyminen on yleensä hyvin lyhytaikainen haitta. Sinun kannattaa kokeilla uusimista jonkin ajan kuluttua uudelleen.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Yleisten kirjastojen kirjastotilastot löytyvät sivulta http://tilastot.kirjastot.fi/fi-FI/vuositilastot.aspx . Vuonna 2010 oli pääkirjastoja 312, sivukirjastoja 486, laitoskirjastoja 44 ja kirjastoautoja 154. Kokoelmien suuruus oli 39654678 kappaletta, joista kirjoja 34740021. Kokonaislainaus oli 96228025. Lainaajakorttiaan oli vuonna 2010 käyttänyt 2089096 lainaajaa.
Ainoa toistaiseksi löytämäni tulikettu-aiheinen satu on Tuliketun metsästys teoksessa Suomalaiset kansansadut 4--Hölmöläissadut--Valhesadut , SKS, 1993. Satu on kuitenkin hyvin lyhyt. Kari Kailan kirjassa Revontulet : kansankäsityksistä tutkimukseen (Helsinki : Ursa, 1998) kerrotaan kansanuskomusten tuliketusta revontulien synnyn selittäjänä. Tulikettu esiintyy myös Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijassa.
Ilmatieteen laitoksen www-sivuilla osoitteessa http://www.fmi.fi/tutkimus_avaruus/avaruus_30.html on artikkeli revontulista. Artikkelissa mainitaan myös tulikettu-teoria.
Viola-tietokanta osoitteessa https://finna.fi kertoo, että sanoittaja olisi Michael Rosing. Ainakin yhdessä viittauksessa sanoittajaksi mainitaan Rosingin ohella Heikki Klemetti, joten hän on saattanut suomentaa sanat. Mainittu Rosing on ehkä tanskalainen runoilija, josta löytyy artikkeli ruotsinkielisestä Wikipediasta osoitteesta https://sv.wikipedia.org/wiki/Michael_Rosing_(diktare).
