Meidän talo -lehdestä nro 11 /1989 löytyy pelin teko-ohje, myös peilin kiinnitys kehyksiin neuvotaan. Teko-ohje löytyy myös osoitteessa http://www.bosch-do-it.fi/bosch-do-it.fi/harrastajat/ hakusanalla peili.
Yleistietoa aiheesta saa keräilemällä useammasta julkaisusta, esim. teoksista: Flaceliere, Robert: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa, Talvi, Jussi: Gastronomian historia ja Lilja, Saara: Antiikkia ja myyttejä.
Sivun tai parin verran on tietoa myös Armas J. Pullan Gastronomian vaiheilta -kirjasessa sekä Kultaisessa keittokirjassa (osa 3) ja Antiikin kulttuurihistoriassa. Kirjojen saatavuustiedot Oulun kaupunginkirjastossa löydät osoitteesta: http://www.ouka.fi/kirjasto/intro.
Englanninkielisenä löytyy aiheesta esim. Oulun yliopiston kirjastosta Peter Garnseyn teos Food and society in classical antiquity.
Jouko Turkan tv-sarjan "Seitsemän veljestä" (vuodelta 1989) kaksi ensimmäistä osaa löytyvät ainakin Tampereelta, Oulusta, Hämeenlinnasta ja Mikkelistä. Kaikki ovat maakuntakirjastoja, joten niistä kaukolainoja saa muualle Suomeen varsin näppärästi. Voitte kysyä veljeksiä kaukolainaksi oman kotikirjastonne kautta.
DVD-levylle Turkan metsäläisten temmellystä ei ilmeisestikään ole vielä tallennettu.
Yhtä legendaarinen vastaus: ei mitään. Suomen kieli kyllä antaa mahdollisuuden liittää sanoihin useita päätteitä, mutta mainitsemassasi muodosteessa on paitsi sattumanvaraisesti toisiinsa yhdistettyjä liitepartikkeleita myös (esim. heti alussa) sellaisia merkkijonoja jotka eivät ole mistään suomen kielen sanasta johdettuja.
Sakari Virkkusen Suomalainen fraasisanakirja (Otava 1974) antaa fraasille "Jo otti ohraleipä" seuraavan merkityksen: oik. ohrainen, niukkajyväinen leipä; kun käy huonosti.
Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Anni on esiintynyt Anna-nimen rinnakkaismuotona Suomen almanakassa vuodesta 1950.
Anna on kreikkalainen muoto heprean sanasta Hannah, mikä merkitsee armoa. Anna on kristikunnan käytetyimpiä nimiä. Suosio on peräisin myöhäiskatoliselta ajalta, jolloin Suomessakin palvottiin Pyhää Annaa, Neitsyt Marian äitiä.
Nimestä esiintyy runsaasti muunnelmia ja hellittelymuotoja esim. Saksassa Annele, Anni, Anke, Nanni, Ranskassa Annette, Ninon, Venäjällä Anja, Anuska, Nina, Ninni, Englannissa Ann, Annie, Anne, Nanny, Espanjassa Anita, Anja jne.
Kustaa Vilkunan mukaan vihreäviittaisesta Pyhästä Annasta tuli pian suomalainen Annikki, metsän emäntä, Tapion piika, Päivölän miniä, jonka nimi toistuu vanhoissa…
Sirkka Laurin teoksessa Hoitotyön ydinosaaminen ja oppiminen. WS 2007 käsitellään hoitotyön ja alan koulutuksen historiaa Suomessa. Lisää aineistoa löytyy osoitteesta http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2
Tekijä- ja nimeke-kentät voi muuttaa asiasanakentiksi harmaasta nuolesta ja sitten kirjoittaa kolme asiasanaa: hoitotyö, historia ja koulutus. Näin saa 4 viitettä (joista yksi on yllämainittu teos). Jättämällä koulutus-asiasanan pois tulokseksi saa 20 viitettä, teoksia, joissa käsitellään yleensä hoitotyön historiaa.
Asiasanoilla koulutus ja lähihoitajat tulee 10 viitettä.
Lehtiartikkeleita aiheesta löytyy kirjastojen työasemilla käytössä olevista Aleksi- ja Arto-artikkelitietokannoista.
Tarkoitat varmaankin HelMet-kirjastokorttia? Jos lainaajatiedoissasi on tallennettuna sähköpostiosoite, voit tilata uuden pin-koodin näin:
Avaa sivu http://www.helmet.fi/. Napsauta linkkiä "Omat tietoni". Napsauta linkkiä "Unohditko tunnuslukusi?". Kirjoita kirjastokortin numero sille varattuun kenttään ja napsauta linkkiä "Jatka".
Jos lainaajatiedoissasi ei ole voimassa olevaa sähköpostiosoitetta, saat uuden pin-koodin käymällä jossakin HelMet-kirjastossa. Ota mukaan kirjastokortti ja kuvallinen henkilöllisyystodistus.
Perinnönjakokirjassa luetellaan perinnönsaajat ja se, mitä on jaettu ja mitä kukin perillinen on saanut. Sen laatimiseen on ohjeita Vero.fi:ssä ja esimerkiksi Testamenttiopas-sivustolla. Perinnönjakosopimusmalli löytyy teoksesta Asiakirjamallit / Petri Järvensivu - Jussi Kalliala - Pekka Kolppanen - Kalle Kyläkallio - Mari Lampenius - Heikki Uotila sekä Kuolinpesän osakkaan oppaassa / Juha Koponen. Molempia on kirjastoissa. Verkossa on ilmaiseksi saatavilla Lakioppaan Osittainen ositus ja perinnönjako. Veronmaksajain keskusliiton tietoa perinnönjaosta.
Teoksen "Suomen rahahinnasto 2005" mukaan yhden markan kolikoita vuodelta 1865 on useitakin tyyppejä. Luettelossa on seuraava kuntoluokitus: 0=raha on virheetön ja täysin leimakiiltoinen; 01=rahassa ei ole kulumisen jälkiä ja sen pinta on ehjä ja leimakiiltoinen, mutta toisinaan lievästi tummunut; 1+=rahan korkeimmissa kohdissa on hyvin pieniä käsittelyn jälkiä, muuten yksityiskohdat ovat teräviä, leimakiiltoa ei enää ole; 1=raha on tasaisesti kulunut korkeimmista kohdista, mutta lähes kaikki yksityiskohdat ovat selviä, yleisvaikutelma on vielä miellyttävä; 1?=raha on kulunut, sen yksityiskohdat ovat epäselviä; 2=raha on huomattavan kulunut, mutta sen teksti on vielä luettavissa.
Vuoden 1865 markan kolikon eri tyypeille mainittu luettelo…
Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, vaan se riippuu aina yksilöstä. Varsinkin Nälkäpelin viimeinen kirja minulle aikuislukijalle varsin ahdistava, mutta riippuu erittäin paljon lukijasta, mihin kukakin keskittyy. Lapsi ja nuori lukijana suojelee yleensä itseään asioilta, joita hän ei ymmärrä. Liikkuvan kuvan katsotaan olevan paljon vaikuttavampaa kuin tekstin, josta syystä kirjoilla ei ole ikärajoja.
Twilight-kirjoja en itse suosittelisi, syynä lähinnä se, että niissä kuvattava "rakkaussuhde" ei ole tasapainoinen (Edward vaanii ja kontrolloi Bellaa) ja loppupuolella suhdekuviot menevät varsin oudoiksi. Nälkäpelit ovat parempia! Ikäryhmälle löytyy kuitenkin paljon sopivampaakin luettavaa ja suosittelisinkin ennemmin…
Suomen Urheilukirjastosta kerrottiin, että heidän kokoelmistaan löytyy tietoa asiasta. "The Oxford Companion to Sports & Games" kirjan mukaan ensimmäinen maininta tulosmaininta on Oxfordissa vuonna 1850 juostusta kisasta. Kisa juostiin maastojuoksuna, joten on mahdollista, että radalla on ollut vesieste aivan samoin kuin hevosten maastoradoilla. Suomen Urheilukirjaston yhteystiedot löydät osoitteesta:
http://www.urheilumuseo.org/museo_suomi/kirjasto_suo_main.htm
Karoliina on polveutunut latinan- ja ranskankielisestä nimestä Carolina, Caroline. Carolina tarkoittaa "Carolukselle (Karlille) kuuluva" tai "pieni naisellinen". Karoliina on suomalainen versio näistä nimistä. Saman nimen muunnoksia ovat mm. englantilaiset nimet Carrie, Carol, Lina ja Charleen ja saksalaisten käyttämä Karla. Suomalaisia muunnoksia nimestä ovat Karuliina, Karu, Karukka, Karliina, Liina ja Liinu. Vanhahtavuutensa ansiosta Karoliina on kuulunut 1900-luvun lopulta alkaen muodikkaisiin nimiin. Sitä on käytetty paljon toisena etunimenä.
Lisätietoja nimestä löytyy mm. kirjastoista saatavilla olevista nimikirjoista.
PIN-koodi eli tunnusluku ei ole kirjastokortissa valmiina vaan se annetaan erikseen.
Tunnusluvun saadaksesi sinun täytyy käydä kirjastossa. Ota mukaan kirjastokorttisi lisäksi virallinen henkilöllisyystodistus (ajokortti, henkilötodistus, passi tai kuvallinen Kela-kortti)
Kirjassa Kivijalka: lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirja määritellään teema seuraavalla tavalla: "Teema on teoksen abstrakti johtoajatus, joka sitoo tapahtumat toisiinsa ja määrää juonenkulun. Teema on yleensä jokin käsite, ilmiö tai moraalis-eettinen kysymys (esimerkiksi ystävyys, hyvän ja pahan ongelma, vanheneminen). Teemaa ei tavallisesti sanota teoksessa suoraan, vaan lukijan on itse pääteltävä se konkreettisten asioiden ja tapahtumien pohjalta. Tulkinta vaikuttaa siihen, millaisia teemoja eri tulkitsijat samastakin tekstistä löytävät."
Teema selviää siis vain lukemalla kirja ja päättelemällä, mikä on sen johtava ajatus. Kirjan arvosteluista voi tietenkin saada tähän ideoita tai vastauksia. Ahernin kirjasta on jonkinlainen…
Neela nimeä näkyy annetun Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Suomessa 52 nimeä. 1980 - 1999 8 nimeä ja 2000 - 2005 43 nimeä.
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/
Tilastoissa ovat mukana ensimmäisten etunimien lisäksi muut annetut etunimet.
Nimen alkuperästä ei löydy tietoja Suomesta, mutta tv-sarjassa Teho-osasto on roolihenkilö nimeltään Neela.
Käsitteellä ”sukupuoli” on monia eri merkityksiä erityisesti arkikielessä; samalla käsitteellä voidaankin viitata niin biologiseen, juridiseen kuin koettuun sukupuoleen. Suomessa on juridisesti kaksi sukupuolta (mies ja nainen), mutta joissakin maissa on käytössä myös kolmas juridinen sukupuoli.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005951595.html
Ihminen lisääntyy suvullisesti. Näin ollen lisääntymisbiologisessa mielessä sukupuolia on kaksi, mies ja nainen. Miten biologinen sukupuoli sitten määritellään? Blackless et al. (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11534012/) määrittelevät biologisen miehen seuraavalla tavalla:
We define the typical male as someone with an XY chromosomal composition, and testes located within the scrotal sac.…
Jatta on lyhenne Marjatta –nimestä, yleistynyt etunimenä 1960-luvun loppupuolelta lähtien. Marjatta on Kalevalassa esiintyvä nimi. Se on sekamuoto Marketasta ja Mariasta. Kansanrunossa Luojan virsi Marjatta esiintyy Neitsyt Marian asemasta. Karoliina tulee latinalaisesta nimestä Carolina, joka merkitsee ’Carolukselle (Karlille) kuuluva’. Viola on latinaa ja tarkoittaa ’orvokki’. Lilia on Lilja –nimen kutsumamuoto. Lilja on luontoaiheinen nimi, joka on on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1929. Se on tullut etunimeksi saksalais-englantilaisesta nimiryhmästä Lilian, Lillian, Lily, jotka ovat Elisabetin hellittelymuotoja. Lisää etunimistä löytyy kirjoista Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja ja Vilkuna, Kustaa: Etunimet.
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Marja” on muunnos nimestä ”Maria”. ”Maria” puolestaan pohjautuu kreikkalaisperäiseen nimeen ”Mariam”. Nimen alkuperää ei varmuudella tiedetä, mutta sen on esitetty tarkoittavan ’toivottua lasta’, ’näkijätärtä’ tai ’herratarta’. Nimellä ”Marja” on myös yleiskielen kasvin marjaan viittaava merkitys.
Edellä mainitun lähteen mukaan etunimen ”Tuire” alkuperä on epäselvä. Se saattaisi liittyä ”Kalevalassa” käytettyyn ilmaisuun ”tuiretuinen”, jonka merkitys on ’älytön, ymmärtämätön’, mutta eipä sillä perusteella annettu nimi kuulosta kovin houkuttelevalta. Varmempaa tietoa nimen alkuperästä ei siis kuitenkaan ole.
Alla suomalaisten kirjailijoiden lyhyitä kaunokirjallisia kirjoja. Ne ovat kaikki proosaa, runojen ja näytelmien joukosta löytyy runsaasti lisää. Kirjaluettelo on syntynyt Helsingin kaupunginkirjaston Pasilan kirjaston hyllyjä selaamalla, eli monia muitakin kirjoja tietysti löytyy. Joiltakin listan kirjailijoilta, esimerkiksi Sinikka Nopolalta ja Petri Tammiselta, löytyy useitakin lyhyitä romaaneja, mutta listassa on vain yksi.
- Yksin / Juhani Aho
- Eihän elämälle mitään voi : kertomuksia / Helena Anhava
- Syyspurjehdus / Johan Bargum
- Herra Darwinin puutarhuri / Kristina Carlson
- Köyhää kansaa / Minna Canth
- Traumbach / Joel Haahtela
- Noitaympyrä : romaani pohjoisesta / Pentti Haanpää
- Kansalliskirja / Turkka Hautala
- Iloinen…