Kustaa Vilkunan kirjan Etunimet (Otava 2005) mukaan nimi Tuula on nuori nimi. Sen alkuperä on selitetty osittain Larin-Kyöstin tutuksi tulleesta sanoituksesta lauluun Tuulan tei. Kirjan mukaan suosioon ovat vaikuttaneet sanat tuuli ja tuulonen sekä nimi Tuulikki. Tuula tuli etunimenä käyttöön 1900- luvun vauhteessa.
Pentti Lempiäisen kirjan Suuri etunimikirja (WSOY 1999)mukaan Larin-Kyöstin laulu Tuulan tei on saattanut myötävaikuttaa Tuulan yleistymiseen etunimenä, mutta se liittynee taustaltaan myös luontonimiin. Sopivia esikuvia ovat olleet Tuuli, Tuulia ja varsinkin Tuulikki, jonka kutsumamuodoista Tuula on tavallisin.
Naula on ollut aikoinaan painomitta. Yksi naula oli 1600-luvulla 128 kvintiiniä, joka puolestaan oli ¼ luotia eli 3,34 gramaa. Vuodesta 1638 naula on ollut 421,3 gr. Apteekinmittana naula oli 356,28 gr. Vuodesta 1855 naula oli desimaalijakoisen painojärjestelmän yksikkö, joka oli 425,076 gr ja 100 naulaa oli puolestaan yksi sentneri. Suurempi yksikkö puolestaan oli leiviskä, joka oli 20 naulaa.
Tavallisimmat naulatyypit ovat lankanaula, uppokantanaula eli dyckertnaula, bitumihuopanaula ja listanaula. Naulojen mitat ilmoitetaan millimetreissä. Usein puhutaan tuumista, kuten kahden tuuman naula, kun tarkoitetaan 50 millimetrin naulaa. Naulat ovat joko käsittelemättömiä eli kirkkaita tai sähkösinkittyjä tai kuumasinkittyjä. Kuumasinkitetty…
Kaikkein äänekkäimmin ja sinnikkäimmin natsismin uhkaa vastaan lienee kampanjoinut kansallissosialistisen liikkeen pääkaupungissa Münchenissä ilmestynyt sosialidemokraattinen sanomalehti Münchener Post. Sen kirjoittajat ennakoivat jo varhain natsi-ideologiaan ja liikkeen mahdolliseen valtaanpääsyyn liittyvät vaarat. Hitler pitikin sitä yhtenä hankalimmista poliittisista vastustajistaan. Jo vuodesta 1920 aina siihen saakka kun Hitler lopetti sen toiminnan 1933 Münchener Post kampanjoi aktiivisesti ja sanoja säästelemättä Hitleriä ja kansallissosialisteja vastaan. Tässä vaiheessa monikaan ei ottanut Hitleriä niin vakavasti, että olisi pitänyt häntä ja hänen liikettään todellisena uhkana, niin kuin Münchener Post teki. Siitä syystä…
Iso Raamatun Tietosanakirja kertoo, että "sammakot olivat yksi niistä vitsauksista, joilla Jumala rankaisi Egyptiä". Vitsauksista kerrotaan Vanhassa Testamentissa, 2 Moos 8:2-14. Toisena vitsauksena Jumala nosti sammakoita Niilistä, joita vilisi kaikkialla. Yritin etsiä myös Kustannusosakeyhtiö Koivuniemen Raamattuhaulla muita Raamatun kohtia, joissa puhutaan sammakoista, mutta kaikissa viitattiin ymmärtääkseni tähän tapaukseen http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=kr&hakuehto=sammak . Olisiko niin, että tämä toinen vitsaus on sekoittunut seitsemänteen vitsaukseen, joka oli Egyptiä piiskaava raesade 2. Moos. 9:22-35?
Kyseessä lienee Edith Södergranin runo 'Tähdet' kokoelmasta 'Runoja' vuodelta 1916. Runossa kuvaamanne kohta on muodossa: 'älä astu ruohikolle paljain jaloin: puutarhani on sirpaleita täynnä.'
Kun ihminen oppii uusia asioita tai viestii muiden kanssa hän usein hyödyntää sitä, että jokin aisteista on vahvempi kuin muut. Puhutaan visuaalisista, auditiivisista ja kinesteettisesti oppivista ihmisistä. Eri lähteiden mukaan näköaistin kautta oppiminen lienee yleisintä, auditiivinen ja kinesteettinen oppijatyyppi ovat hiukan harvinaisempia.
Ei löytynyt tietoa niiden ihmisten määrästä, joilta jonkin aistikanavan käyttö puuttuisi kokonaan.
Eri aistien kautta oppimisen tavoista löytyy tietoa ja mahdollisuuksia testata aistimistapojaan mm. näiden linkkien kautta:
http://kielikompassi.jyu.fi/opioppimaan/oppimistyylit.htm
http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/oppi/Members/lrl/TIES461/Oppiminen/
http://www.arfcon.fi/aiku/index.php?option=…
Elokuva perustuu tositarinaan isäntäänsä asemalla odottavasta japanilaisesta koirasta. Samaan tarinaan tai aiheeseen liittyviä englanninkielisiä kirjoja ovat julkaisseet ainakin Pamela S. Turner (Hachiko: The True Story of a Loyal Dog), Lesléa Newman (Hachiko Waits), Julie Chrystyn (Hachiko: The True Story of The Royal Dogs of Japan and One Faithful Akita)ja Shizuko O. Koster (Hachi-Ko: The Samurai Dog) Kirjoja ei ole suomennettu.
Sukunimistä Viuhko ja Viuhkonen löytyy viitteitä Karjalasta 1500-luvulta lähtien. Samaa juurta oleva Viuhkola on esiintynyt myös talonnimenä sekä kylännimenä Luumäellä, jossa asuu myös Viuhkoja. Nykyisin sukunimeä Viuhko esiintyy pääasiassa kaakkoisessa Suomessa.
Erityisesti Karjalassa esiintyneen viuhko-sanan alkuperäksi on epäilty merkitystä ”vauhko, humu railakka”. Sanan merkitystä ei ole kuitenkaan pystytty täysin vahvistamaan.
Lähde: Mikkonen, Pirjo: Sukunimet. Otava: 2000. s. 759.
Nita (ja myös Nitta) on lyhentymä -nita-loppuisista nimistä, esim. Anitasta. Nette on lyhentymä joistakin -nete-loppuisista nimistä, mm. Agnetesta. (Lähde: Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja, 1999) Neta-nimelle ei köytynyt selitystä.
Muuttaisin seuraavat kohdat:
"Eri eläimillä, mukaan lukien ihmiset, on samat sosiaalisen käyttäytymisen tyypit: ryhmään kuuluminen ja aggressio [pilkku pois] sekä hierarkian ja alueellisuuden luominen".
Jos "ryhmään kuuluminen" ja "aggressio" kuuluvat samaan pakettiin, voi niiden väliin laittaa pilkun "ja"-sanan sijaan.
Fyysinen kirjastokortti on edelleen käytössä. Saadaksesi uuden HelMet-kirjastokortin sinun pitää käydä jossakin HelMet-kirjastojen toimipisteessä. Varaa mukaasi voimassa oleva henkilötodistus. Saat uuden kortin odottaessa.
Jos tietosi ovat vielä kirjaston käyttäjärekisterissä, uusi kortti maksaa kolme euroa (lapsilta kaksi euroa). Jos tietojasi ei löydy rekisteristä, saat kortin ikään kuin uutena käyttäjänä ilmaiseksi.
http://www.helmet.fi/fi-FI
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_j…
Ryhmän tarkkaa perustamispäivämäärää en onnistunut löytämään, mutta Talouselämä-lehdessä, joka on ilmestynyt 16.6.2006, sanotaan:
"Kari Puron johtama ryhmä on neuvotellut 15 vuotta kaikki Suomen työeläkejärjestelmän uudistukset. Ryhmällä on legendaarinen maine."
Puron itsensä kerrotaan sanoneen näin:
"1990-luvun alussa työmarkkinoiden keskusjärjestöt pyysivät minua hoitamaan kokoonkutsumista."
Näiden tekstien perusteella näyttäisi siis siltä, että ryhmä olisi perustettu vuonna 1991.
Metsämiehen laulu englanniksi (Hunter's Song) löytyy teoksesta Kivi, Aleksis: Odes, 1994. Kääntäjä on Keith Bosley. Hänellä on tekijänoikeus käännökseen.
Vanhempaa käännöstä en löytänyt.
En voi antaa mitään laillisesti päteviä vastauksia lipun käytöstä, mutta tässä on mitä löysin lipun käyttöä koskien Suomen laista.
Laki Suomen lipusta (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1978/19780380) 2 §:ssä Suomen lippu määritellään abstraktisti, eli mikä tahansa kuvia, joka täyttää mittasuhteista ja väreistä annetut määräykset, luetaan Suomen lipuksi. Teoriassa myös matto voisi siis olla Suomen lippu.
8 §:ssä kuitenkin määritellään mahdollinen sakkorangaistus Suomen lipun epäkunnioittavasta käytöstä, johon lipun pitäminen massa tai lattialla (esim. mattona) lähes varmasti kuuluisi, varsinkin jos lipun yli kävellään tai se muuten likaantuisi lattialla ollessaan. Tähän pykälään vedoten en siis pitäisi lippua lattialla…
Suomenruotsalaisten lippu, keltainen risti punaisella pohjalla, on epävirallinen lippu. Ahvenanmaan suomenruotsalaiset käyttävät Ahvenanmaan omaa lippua. Suomenruotsalaisten oman lipun käyttö on vähäistä. Lähtökohtaisesti suomenruotsalaiset nostavat salkoon Suomen lipun, sillä harva suomenruotsalainen edes tietää suomenruotsalaisten lipusta. Sen sijaan isännänviirien käyttäminen kesämökeillä on hyvin tavallista suomenruotsalaisille. Tämän tavan ovat omaksuneet myös monet suomenkieliset suomalaiset.
Kaikenlainen lukeminen on kehittävää. Tietokirjoista saa tietoa eri aiheista. Fantasiakirjoja lukemalla mielikuvitus kehittyy ja lukija voi uppoutua kirjailijan luomaan fantasiamaailmaan.
"Nykyisin venäläisestä käytetty ilmaus ryssä koetaan hyvin tunneperäiseksi ja loukkaavaksi, mutta 1950-luvulla ilmestynyt Nykysuomen sanakirja pitää sanaa vain kansanomaisena ja puhekielisenä", kirjoittaa Tiina Aalto Hiidenkivi-lehden numerossa 1/2002. Satu Tervosen kansallisuutta tai muuta ihmisen taustaa ilmaisevien nimitysten sävyjä ja sivumerkityksiä käsittelevä tutkimus nostaakin 'ryssän' yhdessä 'mannen' kanssa kaikkein loukkaavimmaksi koetuksi etnonyymiksi.Toisaalta, niin kuin sotamies Honkajoen "puskaryssän" korjaaminen "pensasneuvostoliittolaiseksi" sotatoimien päätyttyä Tuntemattomassa sotilaassa osoittaa, Nykysuomen sanakirjan 'ryssälle' osoittamat määreet kansanomaisuus ja puhekielisyys eivät sulje pois samanaikaista…
