Rahan arvosta on usein kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Aiempia kysymyksiä ja vastauksia voi selailla palvelun arkistossa os. http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.asp . Kirjoita hakusanaksi: rahanarvo.
Suomen rahojen arvohintoja voi tarkistaa kirjasta:
Suomen rahat arviohintoineen 2005 : keräilijän opas, 9. p., Suomen numismaattinen yhdistys 2004.
Sen mukaan vuoden 1963 paperimarkan arvo on 0,50 - 12 euroa kuntoluokasta ja numerosarjasta riippuen.
Annika Thor on syntynyt Göteborgissa vuonna 1950. Hän on toiminut kirjalijana, dramaturgina, käsikirjoittajana ja kirjastonhoitajana.
Suomenkielistä tietoa löytyy kirjasta
Koski, Mervi: Ulkomaisia nuortenkirjailijoita: 2
Tässä joitakin nettisivuja englanniksi ja ruotsiksi
http://www.bonniercarlsen.se/writer.asp?id=14015
http://www.literaturfestival.com/bios1_3_6_306.html
http://www.forfattarcentrum.se/view_author.asp?sID=711&pType=5&mID=1&aI…
Annika Thorista on kysytty ennenki tässä palvelussa
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Kirjailija ja toimittaja Elina Karjalainen (1927 – 2006) ei ole muusikko ja lauluntekijä J. Karjalaisen äiti.
Elina Karjalaiselle ja hänen puolisolleen pianotaiteilija ja lakimies Pentti Karjalaiselle syntyi kolme lasta, Jussi (1950), Pertti (1954) ja Outi (1960).
J. Karjalainen (Jukka Tapio Karjalainen) syntyi vuonna 1957. Hänen lähisukulaisistaan on kysytty palvelussamme ennenkin, mutta tietoa ei juuri löydy. Muusikko halua pitää yksityiselämänsä piilossa julkisuudelta. Vanhasta vastauksesta käy kuitenkin ilmi, että J. Karjalaisen isän nimi on Erkki. Äidistä ei ole saatavana tarkempia tietoja.
http://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/7614
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=092f81dd-7de0-410…
Tutkimistani kirjallisista ja verkkolähteistä en onnistunut löytämään vahvistusta tällaiselle teorialle. Ruumiinkielen ja eleiden merkitykset voivat toki ajan myötä muuttua, mutta pystyyn nostetun keskisormen näyttäminen on siinä määrin universaalisti loukkaavaksi tulkittava ele, että ainakin itse yrittäisin osoittaa ihastumista johonkuhun jollakin muulla tavalla kuin keskisormin - ainakin niin kauan kuin alkaa löytyä selviä todisteita laajasta kulttuurisesta yhteisymmärryksestä sen suhteen, että kahden keskisormen näyttämisellä on kysymyksessä kuvaillun kaltainen myönteinen merkityssisältö. Jonkin yksittäisen alakulttuurin piirissä tällainen saattaisi ehkä olla tulla kyseeseen, mutta rohkenisin epäillä, että koko yhteiskunnan…
Löytöretkeilijöiden ruokavalio riippui myös heidän matkakohteestaan ja -tavastaan. Löytöretkien aikakausikin vaikutti. Aikaa myöten, ja esim. kokemusten karttuessa pitkiltä valtameripurjehduksilta, tieto terveellisestä ruokavaliosta ja sairauksien ehkäisystä lisääntyi.
Maitse ja varsinkin asutuilla seuduilla matkaavien varhaisten löytöretkeilijöiden ruokavalio ei liene usein juurikaan poikennut matkaympäristöstä löytyvästä ja sen asukkaiden tavanomaisesta ruokavaliosta. Pitkillä vaikeilla matkoilla ei kannattanut kuljettaa mukana kuin välttämättömimmät tarvikkeet. Metsästys, kalastus ja paikallisten kanssa tehtävä kaupankäynti olivat luontevia keinoja hankkia elintarvikkeita.
Pitkillä valtameripurjehduksilla - ja esim. jäisille napa-…
Kirsti Aapala kirjoittaa Kielikello lehdessä 4/1997 artikkelissa Leivät ja leivonnaiset:
"Kukko on tavallisesti ruistaikinakuoreen leivottu, usein leipämäinen paistos, joka on täytetty esimerkiksi kalalla, lihalla tai lantulla: kalakukko, muikkukukko. Nimitys kukko voi liittyä huippua ja kukkuraa tarkoittavaan sanaan kukku, jonka yhteyteen kuuluu myös kukkula. Nimityksen perusideana olisi kohouma: kukot ovatkin yleensä korkeita mataliin piirakoihin verrattuina. Toisen käsityksen mukaan syötävä kukko olisi samaa lähtöä kuin eläimen nimitys kukko."
Valitettavasti tietoja ei tuntunut löytyvän selvittelystä huolimatta. Tietokannoistakaan ei löytynyt muita osumia kuin Tynellien levytykset.
Facebookissa on Tiina Tynell -niminen henkilö, jonka profiili löytyy osoitteesta https://fi-fi.facebook.com/tiina.tynell. Kenties hän voisi olla tuo samainen laulaja? Häneltä voisi ainakin asiaa tiedustella, joskin se vaatii Facebookiin kirjautumista.
Voit tarkistaa kirjastokorttisi numeron, kun esität missä tahansa Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston toimipisteessä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. Jos arvelet, että kortti on lopullisesti kadonnut, kannattaa saman tien pyytää uusi kirjastokortti, jolloin kortin numero vaihtuu. Uusi kortti maksaa kolme euroa. Nelinumeroinen pin-koodi pysyy samana, jollet halua sitä erikseen vaihtaa.
BTJ Kirjastopalvelu on määritellyt kaikkien Anna-Leena Härkösen romaanien lajiksi psykologiset romaanit. Kolmelle romaanille on annettu myös muita määritelmiä: Sotilaan tarinalle kehitysromaanit, Akvaariorakkaudelle kehitysromaanit ja rakkausromaanit ja Onnen tunnille perheromaanit. Lisäksi Häräntappoasetta voidaan pitää nuorisokuvauksena. Janna Kantolan kirjassa Kotimaisia nykykertojia 8 sanotaan näin: "Monet Anna-Leena Härkösen romaanit ovat jonkinlaisia rakkausromaanin variaatioita ainakin siinä mielessä, että niiden naispäähenkilöillä on mielikuva täydellisestä rakkaussuhteesta, jota teoksissa pyritään toteuttamaan." (s. 49) Kysymykseen Anna-Leena Härkösen romaanien tyylilajista ei ole siis aivan yksiselitteistä vastausta.
Anna-Leena…
Hei!
Pääsääntö on, että kirjastoon voi palauttaa vain oman kirjaston tai samaan kirjastokimppaan kuuluvien kirjastojen materiaalia, ja tietysti nuo kaukolainat. Ikävä kyllä kirjastoilla ei ole resursseja pakata ja palautella lainoja postin kautta, joten lainaajan on hoidettava asia itse.
"Vastarannan kiiski"-sanontaa on käsitelty Kysy kirjastonhoitajalta-palvelussa 13.9.2007 annetussa vastauksessa. Tässä vastaus uudestaan:
Vastarannan kiiski sanonnan alkuperää ei selvitetä missään etymologisissa sanakirjassa eikä fraasisanankirjoissa, vaikka se niissä mainitaankin. Hyviä lähteitä ovat mm. Nykysuomen sanakirjan etymologinen osa (osa 6) ja Kari, Erkki, Naulan kantaan : nykysuomen idiomisanakirja. Helsingissä : Otava, 1993. Kotimaisen kielen tutkimuskeskuksen tutkijat kertoivat, että sanonnan alkuperää ei ole selvitetty. Suomen murteiden sanakirjassa (osa 7) luetellaan sanalle kiiski vastarannan kiisken lisäksi muitakin vähän vastaavia merkityksiä mm. riidanhaluisesta, äkäisestä, äkkipikaisesta ihmisestä käytetään ilmausta…
Jani on suomalainen vastine nimelle Jan, joka on ruotsinkielinen lyentymä nimestä Johannes.
Johannes on alunperin hepreaa ja tarkoittaa Jahve on osoittanut armon, Jumala on armollinen. Nimi on suosituimpia nimiä. Jani nimisiä on suomessa 25050 miestä ja Johannes-nimisiä miehiä on 232688. Katso lisää
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/nimipalvelu_etunimitop.asp?L=1 .
Suomen kielessä ei taida tälle suhteelle ole omaa nimitystä, serkun lapsi on serkun lapsi ja tälle lapselle ollaan isän tai äidin veli tai sisar. Serkkunimityksiä käytetään vain saman sukupolven ihmisistä siten, että serkut ovat isän tai äidin sisaruksen lapsia, pikkuserkut ovat isän tai äidin serkun lapsia. Wikipediassa on hyvä luettelo meillä käytetyistä sukulaisnimityksistä.
Heikki Poroila
Serkun lapsille ei ole suomen kielessä omaa virallista nimitystä. Sen sijaan serkkujen lapset ovat suhteessa toisiinsa pikkuserkkuja ja pikkuserkkujen lasten ja tätä kaukaisempien sukulaisten suhteita kuvataan esimerkiksi sanoilla "sokeriserkku", "sirpaleserkku" ja "kolmannen polven serkku".
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?id=55769b1f-91…
On mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta kysymykseen mikä on paras puumateriaali ja rakenne leikkuulaudalle. Mielipiteitä löytyy monia. Yleensä suositellaan jotakin kestävimmistä puulajeista (esim. tammi tai pyökki). Usein myös sanotaan, että poikkisyin leikatusta puusta valmistettu lauta kestää parhaiten kulutusta.
Lisäksi luulisi leikkuulaudan käyttötarkoituksen (ts. mitä sen päällä on tarkoitus leikata) ainakin jossakin määrin määrittävän myös sen valmistusmateriaalin.
Mutta joka tapauksessa leikkuulaudoista löytyy tietoa puutyö-aiheisista käsikirjoista, kuin myös kirjoista joiden aiheena ovat keittiön työvälineet. Aiheesta löytyy tietoa ainakin seuraavista Vaski-kirjastojen kokoelmiin kuuluvista teoksista:
Wass, Gösta: "Nikkarin…
Informaatikko on kirjasto- ja tietopalvelualan virallinen ammattinimeke niin yleisissä kirjastoissa, yliopisto- ja korkeakoulukirjastoissa kuin yrityskirjastoissakin. Informaatikon pätevyysvaatimuksena on yleensä ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on informaatiotutkimuksen aineopintoja vähintään 35 ov. Informaatiotutkimusta voi opiskella pääaineena Oulun ja Tampereen yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Myös Oulun, Seinäjoen ja Turun ammattikorkeakouluissa voi opiskella kirjasto- ja tietopalvelualaa.
Kirjastoammattilaiset toimivat useilla eri nimikkeillä riippuen koulutuksesta ja työstä esim. informaatikko, kirjastonhoitaja, erikoiskirjastonhoitaja (korkeakouluopinnot suorittaneet), kirjastovirkailija,…
Tarkkaa lukua ei tiedetä, koska veteraaneja ei ole erikseen luetteloitu sotien mukaan. Joulukuussa 2019 Suomen Sotaveteraaniliiton tiedottoja Ariela Säkkinen on arvioinut talvisodan veteraanien määräksi noin 1300. Yhteensä rintamalisän saajia oli tuolloin 8500. Vuoden 2021 alussa veteraanien määrä oli enää 6000.
Talvisodan veteraaneihin sisältyvät arviossa myös myöhemmässä vaiheessa palvelukseen astuneet. Luku riippuu myös siitä miten alusta asti mukana ollut määritellään.
Lähteitä:
https://veteraanit.fi/ukk/
https://www.mantsalanuutiset.fi/paikalliset/1212395
https://www.verkkouutiset.fi/veteraaneja-on-taas-2500-vahemman-kosketta…
Paanasista on tietoja ainakin 1500-luvulta alkaen Savosta ja muualta Keski-Suomesta.
Sukunimen alkuperälle on useita selityksiä. Sen taustalla voi olla etunimi Urbanus, joka on kansankielellä muuntunut mm. muotoihin Orpana, Paanus ja Panu. Nimi on yhdistetty myös lapin hammasta tarkoittavaan sanaan. Nimellä voi olla yhteys myös nimiin Paanulainen, Paana ja Panne. (Lähde: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala, Sukunimet, 2000)
Kirjassa Suuri etunimikirja, kirjoittanut Pentti Lempiäinen antaa seuraan selityksen: Tilda on lyhentymä Matilda-nimestä. Matilda on muunnos germaanisesta nimestä Mechthild, joka tarkoittaa voimakas taistelija. Hilda ja Hilde ovat myös yleisiä lyhentymiä.
Katso myös lisää:
http://www.behindthename.com/name/matilda
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) kertoo, että sanan ”lava” merkitys on ollut vanhastaan ’saunan tai riihen lauteet, makuusija, kärryn tai reen lava, pyyntilava, uunin puusalvos’. Vastaavia merkityksiä on myös suomen sukukielissä. Alkuperäksi on epäilty balttilaista lainaa, josta on peräisin esimerkiksi liettuan kielen sana ”lóva” (’makuusija’) tai slaavilaista lainaa, josta on tullut esimerkiksi venäjän ”láva” (’tuvan seinänvieruspenkki, lautta, silta, pyyntilava’). Molemmat alkuperät ovat kuitenkin epävarmoja.
En pitäisi itse mahdottomana, että sanalla voisi olla jokin yhteys sanaan ”lavea” (’laaja, avara, leveä’), joka juontuu sanasta ”laaja”, joka puolestaan…