Suomalaisia fraasisanakirjoja löytyy useitakin. Osa niistä keskittyy enemmän sanontojen merkitykseen kuin alkuperään, mutta toki niiden syntyäkin käsitteleviä kirjoja löytyy.
Tässä joitakin esimerkkejä:
- Outi Lauhakangas, Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset
- Pirkko Muikku-Werner, Jarmo Harri Jantunen, Ossi Kokko, Suurella sydämellä ihan sikana : suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja
- Jukka Parkkinen, Aasinsilta ajan hermolla : 500 sanontaa ja niiden alkuperä
- Erkki Kari, Naulan kantaan : nykysuomen idiomisanakirja
- Päivä pulkassa, pyy pivossa : [suomalaisten sanontojen juurilla]
- Suomalainen fraasisanakirja
- Lentävien lauseiden käsikirja
Etsitty kirja on mitä todennäköisimmin Karttakeskuksen Suomen 100 -sarjassa vuonna 2008 julkaistu Aimo Kejosen Kansantarinat. Se esittelee maakunnittain sata kansantarinoiden paikkaa. Kustakin paikasta kerrotaan siihen liittyvä tarina ja listataan muita samantyyppisiä kertomuksia. Mukaan mahtuu kertomuksia tontuista ja haltioista, kummituksista ja jättiläisistä, noidista ja eläimistä, mutta myös elävistä ihmisistä.
Moni pääsiäisperinne on sekoitus kristillisiä sekä esikristillisiä kevääseen ja kevään juhlimiseen liittyviä tapoja. Kristillisessä merkityksessä muna on kristuksen ylösnousemuksen vertauskuva, tiput symboloivat haudasta nousevaa Kristusta ja rikkoutunut kuori tyhjää hautaa. Rairuoho sen sijaan symboloi elinvoimaa ja uutta kasvua.Rairuoho kasvattaminen yleistyi suomessa 1960-luvulla, mutta jo sitä ennen löytyy mainintoja rairuohon kasvattamisesta pääsiäiskoriteeksi. Keski-Euroopassa tunnetaan uskomus, jonka mukaan pääsiäisjänis kiertelee pihoissa ja puutarhoissa munakoppa selässään. Munat ja muut pääsiäislahjat se kätkee ruohikkoon tai varta vasten tehtyihin pääsiäispesiin.Monissa maissa pääsiäisperinteisiin kuuluvat pääsiäiskorit.…
Kyse lienee suomalaisesta vastineesta vanhalle latinankieliselle fraasille rara avis, joka tarkoittaa kirjaimellisesti harvinaista tai erikoista lintua, ja jolla on perinteisesti viitattu poikkeukselliseen tai erikoislaatuiseen ihmiseen. Ilmaus esiintyy latinankielisessä muodossaan Horatiuksen ja Juvenaliksen kirjoituksissa, ja sillä on vastineensa monissa eurooppalaisissa kielissä (esim. englannin "rare bird").
Siihen on vaikeampi antaa vastausta, miksi suomen kieleen on vakiintunut nimenomaan sanapari "outo lintu". Merkitykseltään se kuitenkin tuntuisi vastaavan rara avis -fraasia: Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan "outo lintu" on "harvinainen, poikkeuksellinen ihminen" ja Erkki Karin Naulan…
Turkulaiseen Rettig-yhtymään kuuluva Strengberg osti oululaisen Merijalin vuonna 1970. Merijalin toiminta jatkui Oulussa itsenäisenä toimintayksikkönä. Rettig puolestaan myi makeistuotantonsa Huhtamäelle vuonna 1992 ja Merijal Oy fuusioitiin Huhtamäen omistamaan Leafiin (vuoteen 1989 Hellas). Merijalin tehdas Oulussa suljettiin vuonna 1996, kun Leaf keskitti makeistuotantonsa Turun ja Auran tehtaisiinsa.
Vuonna 1999 Leaf-makeisryhmä myytiin hollantilaiselle CSM-konsernille. Pääomasijoitusyhtiöt CVC Capital Partners ja Nordic Capital ostivat CSM:n makeisdivisioonan vuonna 2005 ja sen nimeksi tuli Leaf International. Leaf ja ruotsalainen Cloetta fuusioituivat 2012, ja seuraavana vuonna Leaf Suomi Oy vaihtoi nimensä Cloetta Suomi Oy:ksi.…
Vaikka lukemistutkimuksia on Suomessa tehty runsaasti, ei kysyjän haluamaa tilastoa ainakaan pikaisella tutkimuksella löydy. Suomalaisesta kirjallisuudesta sen sijaan on tehty laaja tutkimus: Niemi, Suomalaisten suosikkikirjat (1997). Useimmat tutkimukset lukuharrastuksista ja vapaa-ajan vietosta kertovat vain esim. mielikirjojen lajityypeistä. Kuitenkin Pirkko Saarisen kirjassa Peruskoululaiset lukijoina kerrotaan 80-luvulla tehdystä tutkimuksesta, jossa Burroughs sijoittuu kolmanneksi ylivoimaisesti suosituimpien kirjailijoiden joukossa 11-12 v. poikien keskuudessa. Myös vielä 90-luvun alussa Saarisen ja Korkiakangaan kirjassa Ihanaa vai pitkäveteistä -Lukeminen nuorten harrastuksena, Burroughs ja Tarzan on suosituimpien joukossa 11-12 v…
Mannerheim osasi kuutta kieltä: ruotsia, suomea, venäjää, ranskaa, saksaa, englantia.
Ruotsi oli Mannerheimin äidinkieli, ja suomea hänen kerrotaan oppineen jo lapsena palvelusväeltä ja muilta lapsilta. Suomea ja muita kieliä hän opiskeli koulussa sekä Suomessa että sotilaskoulutusaikana Venäjällä. Mannerheimin sotilasura Venäjällä kesti suurin piirtein 30 vuotta. Kieliä hän käytti myös hoitaessaan kansainvälisiä suhteita.
https://www.hbl.fi/artikel/mannerheim-var-inte-bara-sprakbegavad-utan-o…
Kyllä voi. Kopiointi on maksullista ja hinnat ovat:
Kopiot ja tulosteet
A4-kokoinen arkki, mustav. 0,50 euroa
A3-kokoinen arkki, mustav. 1,00 euroa
A4-kokoinen arkki, värikopio 1,20 euroa
A3-kokoinen arkki, värikopio 2,20 euroa
Korhonen kuuluu Suomen yleisimpiin sukunimiin. Se on lähtöisin Itä-Suomesta: Savossa Korhosia esiintyi paljon jo 1500-luvun puolivälissä. Muuttoliikkeen myötä nimi levisi, ja Korhosia tavataan 1500-luvun jälkipuoliskolla Rautalammilta, Ruovedeltä ja Pohjois-Pohjanmaalta ja 1600-luvun alusta alkaen Peräpohjolasta ja Kainuustakin. Toisaalta nimellä on sekä etelä- että pohjoiskarjalaisia juuria. Korho tai Korhoin(nen) esiintyy esim. Viipurissa jo 1550-luvulla.
Periytyvät sukunimet vakiintuivat Suomessa käyttöön pikkuhiljaa, Itä-Suomessa aiemmin ja Länsi-Suomessa myöhemmin. Niitä ennen käytössä oli usein etunimeen liitettäviä lisänimiä, jotka saattoivat viitata esimerkiksi ihmisen koti- tai asuinpaikkaan (Hämäläinen, Ahokas) tai ominaisuuksiin…
Papalla on tainnut olla mielessään Reino Helismaan sanoittama laulu Voi kun olis' viulu! Siinä tukkisavotalle saapuu uusi mies, joka aina iltaisin kämpällä huokailee: "Voi, kun olis' viulu!" Muut tähän vähitellen hermostuvat ja päättävät porukalla hankkia huokailijalle tämän himoitseman soittimen. Kun mies sitten saa yllätyslahjan käsiinsä, hän sanoo: "Voi, kun osais soittaa!".
Suomalaisessa kirjallisuudessa on todellakin runsaasti luontoa. Proosan puolella kannattaa kääntyä mm. Aleksis Kiven, Joel Lehtosen, F.E. Sillanpään, Eila Pennasen puoleen. Runoudesta voin sensijaan antaa yksityiskohtaisempiakin vinkkejä. Ensinnäkin seuraavissa kokoomateoksissa on luonto, erityisesti suomalainen kirjallisuus ja luonto, teemana: Tule kanssani kesään (toim. S.Saure), Runoja luonnosta (toim.S. Jaatinen), Runo kukkii (toim. A-L Härkönen, J. Laine), Suviyön hymyilyä (toim. S. Saure), Runo puhuu luonnosta, Maanpäällinen paratiisi -- puutarhatunnelmia suomalaisessa kirjallisuudessa, Liljojen aikaan - kukkarunoja. Ongelmana on se, että runoissa monesti kasveista ja kukista puhutaan kovin yleisellä tai peräti ylevällä tasolla.…
Otmen-sanaa esiintyy tosiaankin Joensuun alueella muutaman järven (Keski-Otmen, Ala-Otmen ja Otmenenjärvi) sekä vaaran (Otmenvaara) nimissä. Nämä kaikki sijaitsevat lähellä toisiaan. Muualta Suomesta en vastaavaa nimeä löytänyt.
Otmen-sanaa ei löytynyt mistään tarkistamistani lähteistä. Tutkimieni lähteiden joukossa ovat Suomen etymologisen sanakirjan verkkoversio (Kotus), Suomen sanojen alkuperä - Etymologinen sanakirja, L-P (SKS, 1995) sekä Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus, 2007, saatavilla myös verkossa: https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63/SuomalainenPaikannimi…).
Tutkin myös murresanakirjoja, saamen kielien sanakirjoja sekä karjalan kielen sanakirjaa. Venäjän kielen sanakirjan avulla pääsin kenties lähimmäksi.…
Kirjassa Tiedon tuolla puolen : kertomuksia yliluonnollisista tapahtumista kautta aikojen (Valitut palat, 1997) kerrotaan kahdesta englantilaisesta akateemisesta naisesta, jotka Ranskan-matkallaan 1900-luvun alussa tekivät selittämättömän aikamatkan 1700-luvun aikaiseen Versailles'n palatsin puistoon.
Charlotte Anne Moberly ja Elinor Jourdain julkaisivat kokemuksistaan kymmenisen vuotta matkansa jälkeen salanimillä Morison ja Lamont kirjan An adventure. Sitä on edelleen saatavissa kirjakaupoista; nykyisen - oikein tekijänimin varustetun - laitoksen nimi on Ghosts of the Trianon. Kirjan pohjalta on 1980-luvun alussa tehty elokuva Miss Morison's ghosts [http://www.imdb.com/title/tt0124008/].
Lisätietoa The Museum of Hoaxes -verkkosivulla:…
Yleiset kirjastot Suomessa hankkivat suurimman osan kirja-aineistoistaan hankintapalveluyritysten kautta. Tällaisia ovat esimerkiksi Suomen Kirjastopalvelu oy ja Storia oy (ent. Kirjavälitys). Ohjeet aineiston tarjoamiseksi löytyvät välittäjien verkkosivustoilta.Oman paikkakunnan tai lähialueen kirjastoihin kannattaa olla suoraan yhteydessä henkilökohtaisesti ja antaa näytekappale hankinnasta vastaavalle henkilölle. Omakustanteita hankitaan kirjaston kokoelmalinjausten mukaisesti aivan kuten kustantajien tarjoamaa aineistoakin. Esimerkiksi Vaski-kirjastojen kokoelmalinjauksessa keskeistä on kirjallisuuden monipuolinen tarjonta eri aihealueista, laatu ja menekin arviointi. Kaikkea tarjottua kirjallisuutta ei hankita kirjastoihin. Usean…
Kirjan
Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala. - Uud.laitos, 2000.
mukaan 'rainiolla' on mainitsemanne 'hylätyn peltomaan' ohella merkityksiä 'raivattu alue' (Hartola, Lappee), 'raunio, kivikasa' (Kuopio). Tilannimenä Rainio tunnetaan mm. Ylä-Satakunnasta, Hämeestä, Itä-Uudeltamaalta ja Etelä-Karjalasta ja tämä onkin monen sukunimen alkuperä. Suomalaistamisen myötä tämän nimen ovat ottaneet mm. Nygren (Turku 1902), Johansson (Helsinki 1899, 1901), Andrejeff (Joensuu 1902), Roos (Pori 1906), Fabrell (Kiikala), Lilius (Laukaa ja Saarijärvi 1906).
Helpoimmalla pääsee, kun etsii alalla mahdollisimman pitkään toimineen kampaajan ja pyytää häntä tekemään permanentin. Käytettävät aineet ovat saattaneet muuttua, mutta ammattitaitoinen kampaaja osaa tehdä 1980-luvun tyylisen permanentin. Hiuksia on permanentin teon jälkeen olennaista hoitaa oikein kampaajan ohjeiden mukaan, jotta lopputulos pysyy hyvänä.Kotipermanentin tekoa en voi suositella kenellekään, ellei todella tiedä, mitä on tekemässä. Jos siihen kuitenkin haluaa ruveta, 80-luvun permanenttiin käytettiin suhteellisen kapeita rullia, joilla saa melko tiukat kiharat. Tässä on kuvallinen ohje kotipermanentin teosta englanniksi: https://www.wikihow.com/Perm-Your-HairVarsinaisen permanentin lisäksi 80-luvun kampaukseen käytettiin…
Puotinharjun sivukirjasto aloitti toimintansa syksyllä 1984 vastavalmistuneessa Itäkeskuksen monitoimitalossa, nykyisessä Stoassa. Kirjaston nimi muutettiin Itäkeskuksen kirjastoksi vuonna 1989.
Laakso, Mikko: Kansanvalistajasta kansalaisten olohuoneeksi. Helsingin kaupunginkirjasto 1940 – 2005. (2010)
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Itakeskuksen_kirjasto/Juttuja_kirjastosta/Kirjaston_historiaa(1925)
Nimi Elena on Italiasta ja Espanjasta saatu muunnos Helenasta, jonka lähtökohtana lienee kreikan sana helios, aurinko, jolloin Helenan merkitykseksi saadaan aurinkoinen loistava. Tämä tieto löytyy teoksesta Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. Kirjasta löytyy myös tarkempaa tietoa nimestä Helena. Internetistä löytyy nimitietoa osoitteesta www.etunimet.net. Tämä sivu ei kylläkään ole virallisen tahon ylläpitämä. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun vastausten arkistosta kannattaa käydä etsimässä tietoa etunimistä.
Tämä lause on Dostojevskin romaanista Idiootti, sen kolmannesta osasta sivulta 524 (vuoden 2004 painoksessa). Siinä Ippolit Terentjev sanoo näin:
"Mistä hän puhui? Onko totta, ruhtinas, että te olette kerran sanonut, että "kauneus pelastaa maailman"? Hyvät herrat, hän huusi lujaa kaikille, - ruhtinas vakuuttaa, että kauneus pelastaa maailman! Mutta minä olen varma, että tuollaiset leikkisät ajatukset johtuvat siitä, että hän on rakastunut."
Idiootti on suomennettu useita kertoja. Ensimmäinen suomennos on vuodelta 1929. Suomentaja oli V. K. Trast. Muita suomentajia ovat olleet Juhani Konkka, Lea Pyykkö ja Olli Kuukasjärvi. Yllä oleva on Lea Pyykön suomennoksesta.
