Nimi Vänskä tulee ruotsalaista tarkoittavasta sanasta 'svenske'. Muoto Suaenska on löytynyt asiakirjoista v. 1422 Saltvikissä ja muoto Swenske v. 1462 Inkoossa. Muita muotoja: mm. Suenske, Svänskä, Swänsk, Swensk, Wänskä (asiakirjoissa v. 1645), Swänskätär, Vänskätär, Wänskejnen eli Wändskässon. Nimi muuttui suomalaisalueilla muotoon Vänskä.
Lähteet:
Mikkonen: Sukunimet (2000)
Nissilä: Suomen Karjalan nimistö (1975)
Esimerkiksi Vapaudenristien ja -mitalien myöntökirjat tilattiin sota-aikana Ab F. Tilgmann Oy:lta Helsingissä. Mannerheimin allekirjoitus oli painettu omistuskirjoihin valmiiksi. Palkitun nimi ja päiväys lisättiin käsin. Talvi- ja jatkosodassa myönnettiin yhteensä 572 981 Vapaudenristiä- ja mitalia, joten myöntökirjojen allekirjoittaminen käsin olisi ollut hyvin työlästä.
Sotamuseolta kerrottiin että heidän kokoelmissaan olevien Mannerheim-ristien, Vapaudenristien ja esimerkiksi Talvisodan muistomitalien myöntökirjojen allekirjoitukset ovat kaikki painettuja.
Mannerheim hyväksyi allekirjoituksellaan päiväkäskyt joissa palkitut listattiin.
Palkitsemisesta ja mitaleista kerrotaan enemmän teoksessa Vapaudenristin ritarikunta : isänmaan…
Runo on nimeltään Eriskummalinen kantele ja se kuuluu Elias Lönnrotin kokoamaan Kantelettareen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamasta teoksesta Kanteletar, elikkä, Suomen kansan vanhoja lauluja ja virsiä (toim. Elias Lönnrot) on ilmestynyt useita painoksia, viimeisin eli 16. painos vuonna 2005.
Mitä polttohautauksessa jää jäljelle on pääasiassa tuhkausarkun rakenteista syntynyttä puutuhkaa ja vainajan tukirangan kalsiumtuhkaa. Tuhkan määrä vaihtelee vainajan koosta riippuen 2-3 kg välillä. Tilavuutta aikuisen vainajan tuhkalla on 3-4 litraa.
Tuhka käsitellään erityisessä laitteessa joka hienontaa tuhkan ja seuloo sen seasta palamatta jääneet ainekset. Sellaisia ovat esimerkiksi tekonivelet, metalliset hammastäytteet ja muut metalliset proteesit jotka eivät pala täydellisesti. Nämä samoin kuin esimerkiksi arkun kantokahvat tai sen kokoamisessa käytetyt ruuvit, naulat tai kiinnikkeet seulotaan pois tuhkan seasta. Lopuksi tuhka hienonnetaan jauhinkivillä tasalaatuiseksi ja kerätään uurnaan.
Vainajasta syntynyt tuhka on olomuodoltaan…
Tässä joitakin ompelukirjoja:
- Otavan suuri ompelukirja
- Elliot: Enemmän irti ompelukoneesta
- Knight: Kaikki ompelusta
- Sleigh-Johnson: Helppoja tekstiilitöitä
- Saramäki: Joka tyypin kaavakirja (sisältää kaavoja)
- Saramäki: Joka tyypin kaavakirja 2 (sisältää kaavoja)
- Smith: Ompelun abc
- Knight: Ompele, saumaa, sovita: opi ompelemaan vaatteita
- Singer: Kotiompelijan käsikirja
- Gummeruksen suuri ompelukirja
Lasse Erolan mukaan sanoituksen pohjana on ollut rekilaulu, joka sisältyy Erkki Ala-Könnin kokoamaan ”Härmän laulukirjaan”. Laulu on laulukirjassa nimellä ”Eihän se oo kumma : Kujanpään Kaappoo-kräätärin laulu”. Laulu alkaa: ”Eihän se oo kumma, kun poika on tumma”. Erolan mukaan Rautavaara muokkasi sanoitusta pitkään. Alkuperäisestä sanoituksesta on jäljellä hieman muunneltuna säe: ”Juokse sä humma, kun taivas on niin tumma, ja kotia on pitkänlainen matka.” Myös Pekka Nissilän mukaan Rautavaara ”keräsi ja muokkasi kansanperinnetekstiä pitkään”.
Nuotissa ”Karjalaisia kansanlauluja Rautjärveltä” on laulu ”Elon polun taittaja”, joka alkaa: ”Juokse sinä humma, kun taival on niin tumma ja varjot ne vierellä kulkee”. Laulun kertosäkeessä…
Raskas Patteristo 12 (Rask. Psto 12) perustettiin jatkosodan aattona kesäkuussa 1941 Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin toimesta Messukylässä. Patteristoa ei alistettu heti sodan alusssa millekään divisioonalle, mutta varsin pian se toimi ensin IV Armeijakunnan sekä sittemmin 15. Divisioonan alaisuudessa Karjalan Kannaksen takaisinvaltauksessa sekä myöhemmin asemasodan aikana Kannaksella Raudun pitäjän lähistöllä.
Patteristosta ei ole tiettävästi kirjoitettu minkäänlaista historiikkia. Patteriston sotapäiväkirjoja sekä muita virallisia asiakirjoja säilytetään kuitenkin Kansallisarkistossa Helsingissä, jossa niitä on mahdollista tutkia(www.arkisto.fi). Tämän arkistoaineiston yhteydessä saattaa olla jonkinlaisia nimilistoja.
Kannattaa…
Runo on Eino Leinon, mutta sitä ei ilmeisestikään ole julkaistu missään kokoelmassa. Se löytyy Sunnuntai-lehdestä 19.8.1917. Lehti löytyy Helsingin kaupunginkirjastosta, Pasilan kirjavarastosta:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Juttu…
Kyllä laulu on tämänhetkisen tietämyksen mukaan todellakin Modest Tabatšnikovin (1913-1977)käsialaa. Laulun alkuperäinen nimi on sen sijaan hiukan epävarma. Monissa venäjänkielisissä lähteissä nimenä on Ах, Одесса, жемчужина у моря eli Ah, Odessa, žemtšužina u morja (suunnilleen Oi Odessa, meren helmi), mutta myös muotoa ilman tuota Ah-alkua näkee (siis pelkästään Žemtšužina u morja). Ilmeisesti Martti Jäppilän suomenkielinen versio (Dallapén ja A. Aimon levytys vuodelta 1962 lienee varhaisin suomenkielinen tulkinta) näyttäisi olevan melko suora käännös alkukielisistä sanoista. - On toki mahdollista, että Tabatšnikov on laulua tehdessään hyödyntänyt jotain perinteistä melodiaa, mutta siitä ei ole tarkempia tietoja.
Pakina 'Arvonimi' löytyy esimerkiksi kaikki Ollin mustapartaispakinat yhteen kokoavasta kirjasta Mustapartainen mies herättää pahennusta (Otava, 1975). On hyvä huomata, että samannimiseen vuonna 1921 julkaistuun pakinakokoelmaan se ei sisälly. Sen sijaan se on mukana kirjassa Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1438326?lang=fin
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1935344?lang=fin
Nimi V. Kulla Lisbeth Salanderin ovessa viitannee Astrid Lindgrenin toisen tunnetun hahmon Peppi Pitkätossun kotitalon nimeen Huvikumpuun. Huvikumpu on ruotsiksi Villa Villekulla.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Villa_Villekulla
Valtakunnan lippua tulee käsitellä kunnioittavasti ja arvokkaasti. Lipun epäasianmukainen käsittely on lipun ja sen symboloimien arvojen häpäisemistä. Helsingin lipputehtaan julkaisema liputusopas selittää asian näin: "Suomen lippu on Suomen kansan vertauskuva ja lippua häpäisemällä häpäistään Suomen kansaa. Näin ollen lippu ei saa koskettaa maata."
Kyseessä on Einon Leinon runo Aleksis Kivi. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1901 Leinon runokokoelmassa Pyhä kevät. Runo lausuttiin Kaunokirjailijaliiton Kivi-iltamassa 23. päivä maaliskuuta 1901.
Runo alkaa säkeellä
Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vihasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
näyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.
Alla olevasta linkistä voit lukea koko runon:
http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/leino/leino_1901_pyha_rdf.x…
Runo löytyy esimerkiksi teoksista:
Leino, Eino: Runot II (Otava)
Leino: Jumalien keinu : valikoima runoja (toim Hannu Mäkelä, Otava, 2006)
Suomen runotar. 1 (toim. Hannu Kankaanpää, Satu Marttila, Mirjam Polkunen, Kirjayhtymä 1990)
Leino: Sata kauneinta laulua : valikoima…
Nimi on latinaa, alkuaan se on äännetty suurinpiirtein luuna eli pitkä u. Paitsi kuuta ja kuutamoa sillä on nimitetty roomalaisten tarustossa kuun jumalatartakin, "Kuutarta". Tämä jumaluus on lainattu kreikkalaisilta, joilla oli Selene (Σελήνη, merkitys myös kuu). Luna oli myös kaupungin nimenä Italian luoteisosissa meren rannalla. Venäjän kielessä kuun nimenä on Luna (луна, paino päätteellä eli lunaa), minkä vuoksi useita neuvostoliittolaisia avaruusaluksia nimitettiin tällä sanalla. Tunnettuja Luna-nimisiä en löydä. Ulottuvillani olevista pyhimyskalentereista (http://www.heiligenlexikon.de/, http://kirchensite.de/index.php?cat_id=8157, http://www.catholic.org/saints/stindex.php?lst=L, http://www.ortodoksi.net/tietopankki/nimet/…
Suomen lainsäädäntö ei ota suoranaisesta kantaa antropofagiaan eli ihmissyöntiin, ei myöskään kannibalismiin eli samaa lajia olevan yksilön syömiseen. Rikoslain 17. luvun 12§ on kuitenkin ns hautarauhaa käsittelevä kohta, jonka toinen momentti kuuluu seuraavasti:
"2) [joka] käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla (...) on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."
Tämä lainkohta antaa ainakin mahdollisuuden syyttää ihmissyönnistä. Koska laissa ei kuitenkaan puhuta suoraan syömisestä ja mukana on suhteellinen ilmaisu "pahennusta herättävällä tavalla", on mahdotonta arvioida, mihin oikeusistuin konkreettisessa tilanteessa päätyisi. Todennäköisesti esimerkiksi tilanne,…
Ulla-Lena Lundbergin kirja Jää kertoo kuvitteellisesta saaristolaisyhteisöstä nimeltä Luodot. Tapahtumapaikassa on samoja piirteitä kuin Kökarin Hamnössä ja Ulla-Lena Lundbergin varhaislapsuuden maisemissa. Alueelle on jopa järjestetty patikointiretkiä http://www.visitaland.com/fi/tietoa/artikkelit?articleid=2942 .
Japanin kielessä käytetään runsaasti ilmaisuja, jotka määrittelevät puhujan ja kuulijan välisiä kunnioitus- ja kohteliaisuussuhteita, ja näistä jälkiliite -san on varmasti yksi yleisimmistä. Wikipedia kertoo, että jälkiliite -san voidaan lisätä lähes aina henkilön nimeen tai titteliin häntä puhuteltaessa.
Ylen artikkeli Hauska tutustua - Hajimemashite kertoo, että suomen kielen vastine jälkiliitteelle -san voisi olla esimerkiksi herra, rouva, tai neiti kun halutaan puhuteltaessa ilmaista kunnioitusta.
Päätettä -san ei käytetä oman eikä omien perheenjäsenten nimien perässä.
Useassa eurooppalaisessa kielessä perhettä merkitsevä sana pohjautuu latinan sanaan "familia".
Familia oli alunperin huomattavasti nykyistä perhettä laajempi käsite: se tarkoitti päämiehen alaista taloutta kaikkine väkineen ja omaisuuksineen. Familiaan kuuluivat vaimon ja lasten lisäksi mahdolliset muut sukulaiset, suojatit, palvelijat, vapautetut ja orjat. Lähimmäksi perheentapaista yksikköä tuli se joukko, joka eli isännän kera domuksessa, isännän talossa.
Suomen perhe sitä vastoin on vanhaa itämerensuomalaista perua, mitä ilmeisimmin johdos ikivanhasta perä-sanasta. Johdoksen alkuperäinen asu on ollut *pereš, josta myöhemmin on syntynyt pereh. Tällaisena sana esiintyy vielä Agricolan kirjakielessä, joskin yleiskielessä sananloppuinen -h…
Kysymys on varmaankin seuraavasta Syyslaulu nimisestä runosta, joka löytyy "Kansanopiston laulukirjasta" vuodelta 1947 (Otava). Tekijästä siinä ei kuitenkaan ole mainintaa, mutta sama laulu löytyy myös ruotsinkielisestä laulukirjasta Gröna visboken (saatavana monista Helsingin kaupunginkirjastoista), ja tekijäksi on merkitty Carl Fredric Dahlgren ja laulun nimi on Hösten är kommen. Kansanopiston laulukirjaa on saatavana Helsingin yliopiston (Unioninkatu 36, puh. (09) 191 23196) Fennica kokoelmasta. Tässä kuitenkin kyseisen runon sanat:
Syksy on tullut ja myrskyelee,
joutsen ja pääsky jo pois pakenee,
kukka on vaipunut sammalehen,
aalto se kuohuvi loiskuttaen.
Ahti se kantelons' kaikua suo,
luonnotar vihreän vaippansa luo.
Päivä on…
