Ohjeita perunkirjoitukseen löytyy monestakin paikasta.
Esimerkiksi:
Suomen lakioppaan malli (rtf)
http://www.lakiopas.com/asiakirjamallit/
Makupalat.fi perunkirjoitustietoa ja perukirjamalleja, https://www.makupalat.fi/fi/search/node/perunkirjoitus
Aiheesta löytyy myös kirjallisuutta, kuten Pertti Purosen Näin teet perukirjan itse (2008) ja Tuomo Lindholmin Perintöverokirja (2012). Molempia voi lainata Kymenlaakson kirjastoista.
Seuraavissa asiakirjamallikirjoissa on hyvät esimerkit:
Asiakirjamallit, Petri Järvensivu - Jussi Kalliala - Pekka Kolppanen - Kalle Kyläkallio - Mari Lampenius - Heikki Uotila. Alma Talent 2018 (up) ja
Juridiset asiakirjamallit , Mikko Erkkilä - Johanna Ojala - Päivi Räike. Edita 2010 (3., uudistettu painos)
Valuuttakurssi kysymyksiin löytyy tietoa Suomenpankin verkkosivuilta.
Tilastot välilehdeltä löytyy päiväkohtaiset kurssit useisiin eri valuuttoihin.
https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/valuuttakurssit/taulukot/
Ruotsin kruunun keskikurssi vuosittain markkaan verrattuna oli vuosina,
94 ~0,73496087
95 ~0,705454468
96 ~0,684696825
97 ~0,679943028
98 ~0,672054762
ja vuodesta 99 eteenpäin kurssi on verrattu Euroihin
99 ~8,8075
Kysymykseen, joka liittyy tähän kirjasarjaan on vastattu vuonna 2010 Helsingin kaupunginkirjaston kysy.fi -palstalla seuraavasti:
"Sarjan nimi on ”Suomen rintamamiehet 1939-45”. Osoitteesta https://finna.fi löytyvän Fennica-tietokannan mukaan tuota Etelä-Suomen kustannuksen julkaisemaa sarjaa on ilmestynyt vuosina 1972–80 yhteensä 21 osaa, joista viimeinen on täydennysosa. Vuosina 1983–91 sellaiset kustantajat kuin Eita, Teospiste ja Kirjaveteraanit julkaisivat sarjaan vielä kymmenen täydennysosaa. (Osien divisioonat löytyvät myös Fennicasta..)
Luulisin, että varmaan täydennysosissa on hyödynnetty samaa aineistoa kuin Etelä-Suomen kustannuksen julkaisemissa osissa, vaikka tarkempaa tietoa en aiheesta löytänytkään. Muutenkaan noista…
Suomen puolustusvoimien sivuilta löytyy sähköinen versio oppaasta Sotilasmerkistö ja lyhenteet (SLM) https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258496/PEVIESTOS-Sotilasm…
Suomenkieliset lyhenteet alkavat sivulta 92.
Sanakirjoista en uuveloa löytänyt, mutta tutkailtuani sanan esiintymistä verkkokeskusteluissa ja muissa vastaani tulleissa yhteyksissä, olisin taipuvainen ehdottamaan, että se merkitsee jokseenkin samaa kuin uuno tai uuvatti: tomppeli, ääliö, typerä, tyhmä, hölmö, narutettava, petettävä; ilkeä, ikävä, kelju ihminen (Jari Tammi, Suuri solvaussanakirja : haukkumasanat)
Setelin arvo on paljonkin kiinni mm siitä minkä kuntoinen. Näissä asoissa pitäisi kääntyä rahaliikkeen puolen arviointia varten.
Kirjassa Suomen rahat arviohintoineen 2005 ilmoitetaan että 1000 markan seteli vuodesta 1955 on ilmestynyt neljällä eri vesileimalla ja hintahaarukka on vesileimasta riippuen 5€-1000 €.
Filharmoninen tarkoittaa musiikkia (tai ehkä paremmin harmoniaa) rakastavaa. Sanan taustalla ovat kreikan filo-prefiksi ja adjektiivi harmonikós. Alkujaan sitä käyttivät musiikkiyhdistykset, kuten esimerkiksi vuonna 1543 perustettu Veronan Accademia Filarmonica, mutta myöhemmin sanalla usein viitataan tietynlaiseen orkesteriin.
https://www.tfo.fi/fi/orkesteri-0
Tieliikennelaki 3 §:
"Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet
Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä."
Lakia tulkitsee poliisi ja viimekädessä tuomioistuin.
Liikenneturva on tässä asiantuntijaorganisaatio. Kysymyksen heille voi lähettää sivulla https://www.liikenneturva.fi/fi/kysymykset-ja-vastaukset
Suomen eläinlääkäreiden nimikirjan (2000) mukaan Mikael Ilves on syntynyt v. 1938 ja hänen isänsä on Väinö Armas Ilves ja äitinsä Margit Alexandra Fagerlund.
Katarina Ilves (1903-1984) on Jean Sibeliuksen tytär. Hän meni naimisiin 30.8.1924 varatuomari Eero Ilmari Ilveksen (v:een 1906 Nyman) kanssa. Vuoden 1954 Kuka kukin on mukaan Eero ja Katarina Ilveksen lapset ovat Merike (synt. 1925) ja Jan (synt.1927).
Näiden lähdeteosten perusteella ei voi sanoa mitään varmaa Mikael Ilveksen yhteydestä Sibelius-sukuun.
Oheisessa Sibelius-sivustossa on tietoa Katarinasta
http://www.sibelius.fi/suomi/ainola/ainolan_asukkaat_katarina_ilves.html
Ohessa tietoa mm. Merike Ilveksestä
http://www.sibelius.fi/suomi/ainola/muistoja_puolisoita_lastenlapsia.ht……
Arto Sotavallan (7.1.1950-6.2.1990) levy "20 suosikkia: Päivät kuin unta" sisältyy kuuden kirjaston kokoelmiin pääkaupunkiseudulla. Saatavuustiedot saat HelMet-aineistohakuohjelmasta osoitteesta http://www.helmet.fi.
Runokuvaelma Kymmenen pientä kynttilää ilmestyi Koitto-lehden joulunumerossa vuonna 1932 ilman tekijätietoja. Runo lienee alunperin tarkoitettu juhlaohjelmistoksi kouluihin, sillä kuvaelman oheen on liitetty esitysohjeet kymmenelle tytölle. Se on julkaistu (ohjeineen) myös Eero Salolan kokoamassa kirjassa Satunäyttämö : vanhoja ja uusia lastennäytelmiä (Valistus, 1936).
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan "lelu"-sanalla on vastineita joissakin lähisukukielissämme. Inkeroisen kielessä ovat sanat "lilla" tai "lillo", karjalan kielessä on sana "lilu" ja vatjan kielessä sana "lello". Näitä vastaavia lelua merkitseviä sanoja ("lelo", "lilu") tavataan suomen kielen murteissa.
"Lelu" kuuluu samaan sanapesyeeseen kuin hoivakielenhemmottelemista merkitsevät sanat "lelliä" ja "lellitellä".
"Lelu"-sanaa on käyttänyt suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Abraham Poppius runossaan vuonna 1820.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2 : L-P (päätoim. Ulla-Maija Kulonen, SKS, 1995)
Kysytty laulu on siis Petri Virtasen säveltämä ja sanoittama "Minun ystäväni".
Koulun musiikkikirjojen laulusisältö vaihtelee eri painoksissa, joten kaikissa Musiikin mestarit 3-4 painoksista tätä laulua ei välttämättä ole.
Tarkistetusti laulu löytyy ainakin näistä teoksista:
- Suuri toivelaulukirja, osa 22, sivu 242 (2013 painos) sekä
- Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään, sivu 13 (2009 painos).
Ensinnäkin: Karjalan lääniä ei ole olemassa, on Pohjois-Karjalan maakunta ja Itä-Suomen lääni. Joensuun seudulla puhutaan Pohjois-Karjalan murretta.
Varsinaisesti murteella kirjoitettuja uusia romaaneja ei ole, mutta pohjoiskarjalaiselta Hannu Pitkäseltä on äskettäin ilmestynyt kaksi Iliaksen julkaisemaa puoliksi omakustannetta: Elekee ennee. 1999 ; Tulukee tänne. 2000. Näissä puheosuudet on kirjoitettu täkäläisellä murteella. Myös Simo Hämäläinen ja Heikki Turunen käyttävät Pohjois-Karjalaan sijoitettujen romaaniensa repliikeissä Pohjois-Karjalan murretta. Myös tänä vuonna esikoisensa Eurotarinoita julkaissut Leena Leskinen käyttää jonkin verran täkäläistä nykymurretta. Internetistä Pohjois-Karjalan nykykirjailijoiden matrikkelista…
Suomen kansallisdiskografia Violan mukaan englantilaisen kansanlaulun suomenkieliset sanat on kirjoittanut R. R. Ryynänen. Suomeksi laulu on nimeltään Vanha veikko. Sanat löytyvät ainakin Suuri toivelaulukirja 3 -kirjasta.
Laulun sanat löytyvät nuottikokoelmista 20 suosittua valssia (Hakunilan, Sellon ja Tikkurilan kirjastot ja Kirjasto Omena) ja Karjalaisia kansanlauluja Suojärven seudulta (toimittanut Ahti Sonninen, Sellon, Tapiolan ja Tikkurilan kirjastot).
Nimi Hilla on useiden Hil-alkuisten nimien (esim. Hilda, Hilja, Hilkka, Hilma) hellittelymuoto. Suomessa se voidaan käsittää myös luontoaiheiseksi nimeksi (hilla=suomuurain,lakka).
Nimi Helmiina on lyhennös nimestä Vilhelmiina. Nimien Vilhelmiina ja Helmiina kautta on myös päästy nimeen Helmi, joka itsenäisenä nimenä kuuluu alkavaan suomalaisuuskauteen. Hohtavan puhdas, kaunis, täydellinen kuin helmi simpukassa tai kastehelmi, nämä 1800-luvun lopulle ominaiset vertaukset ovat synnyttäneet Helmi-nimen.
Lähteet: Lempiäinen,Pentti: Suuri etunimikirja, sekä
Uusi suomalainen nimikirja.
Lisää tietoa etunimistä voit etsiä esimerkiksi Kustaa Vilkunan kirjasta Etunimet.
Taika
Suomen sanaan "taika" pohjautuva etunimi, jolloin lähinnä tulevat kysymykseen tämän sanan merkitykset kiehtova, salaperäinen voima, lumous.
Tinka
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä. Äänneasultaan viittaisi Inka-nimeen.
Sinna
Sisällöltään epäselvä nimi, mahdollisesti lähtökohtana on 'Sini(kka)' tai 'Sina', 'Siina'. Toisena mahdollisuutena on Signen kansanomaisiin muuntumiin kuuluva 'Sinne'.
Sinja
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä.
Suomalainen Senja-nimi on alkuaan kreikkalaisen Ksenia-nimen muunnos. Venäjällä nimestä on useita muunnoksia, kuten Kseneja, Aksinja, Ksenja... Voisi siis olla muunnos Senjasta.
Piitu
Naisen nimi, luultavasti 'Beatan' muunnos. Beata on johdettu latinan sanasta beatus 'onnellinen, autuas', ja siitä on…
Helli on vaihtoehtoinen muoto sanalle hella – samaan nimisanapesyeeseen kuuluvat myös hellä ja hällä. Nämä pohjautuvat ruotsinkieliseen häll-sanaan ('hella; paasi'). Sanan tavallinen merkitys on 'liesi, tulen sija takassa', mutta sitä tavataan myös alkuperäisen ruotsinkielisen sanan merkityksessä 'paasi': Suomenlahden saarien nimissä Kymenlaakson rannikolla sana tarkoittaa 'vedenalaista t. merestä kohoavaa paljasta kalliota'.
Etunimeä Helli voidaan pitää useiden nimien lyhentymänä, sillä se on voinut syntyä esimerkiksi Helenan, Hellevin tai Hellinin pohjalta. Nimi voidaan yhdistää myös sanoihin hellä ja helliä.
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 1, A-K
Anne Saarikalle & Johanna…
Vastaavaa on kysytty aikaisemmin myös Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi-palvelussa: http://www.kysy.fi/kysymys/mista-loydan-vastauksen-taiteilijanimi-kysym…
Kannattaa siis ottaa yhteyttä suoraan Patentti- ja rekisterihallituksen asiakaspalveluun ja kysyä sieltä neuvoa ja tarkempia ohjeita: https://www.prh.fi/fi/index.html
