Tässä aiheeseen liittyvää aineistoa.
Tietokirjallisuutta:
Friis, Leila: Lasten ja nuorten mielenterveystyö (WSOY, 2004)
Helposti särkyvää : nuoren kasvun turvaaminen (Kirjapaja, 2007)
Lasten- ja nuorisopsykiatria (Duodecim, 2004)
Mieli maasta : masentuneen nuoren kohtaaminen ja tukeminen (PS-kustannus, 2011)
Mun on paha olla : näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin (PS-kustannus, 2009)
Nuoren aika (WSOY, 2003)
Nuoren psyykkisten ongelmien kohtaaminen (Duodecim, 2006)
Nuorisopsykoterapian erityiskysymyksiä. 9, Itseään viiltelevä nuori (Nuorisopsykoterapia-säätiö, 2007)
Soisalo, Raul: Särkyvä mieli : lasten ja nuorten psyykkinen oireilu (Suomen psykologinen instituuttiyhdistys, 2012)
Kaunokirjallisuutta:
Bell, Julia: Ahmatti…
Maiju on alkuaan ollut Maijan lempinimi, mutta sitä on käytetty virallisenakin etunimenä jo 1800-luvulla. Almanakassa Maiju-nimi on ollut vuodesta 1984 saakka. Maiju onkin ollut erityisen suosittu nimi 1900-luvun loppupuolella. Maiju (ja Maija) on kansanomainen muunnos Maria-nimestä. Maria on alun perin heprealais-aramealainen nimi, jonka merkitystä ei varmasti tiedetä. Nimen on tulkittu tarkoittavan mm. ’toivottua lasta’, ’näkijätärtä’ ja ’herratarta’.
Irene on alkuaan kreikkalainen nimi. Kreikkalaisten mytologiassa Eirénee oli rauhanjumalatar ja kreikan kielessä nimi tarkoittaakin ’rauhaa’ ja ’rauhan edustajaa’. Suomalaisessa almanakassa Irene-nimi on ollut jo 1700-luvulta saakka. Irene on ollut Suomessa hyvin suosittu naisennimi…
HelMet-kirjastoista lainatun aineiston voi palauttaa mihin tahansa toiseen HelMet-kirjastoon. Sinun ei siis tarvitse palauttaa lainaamiasi kirjoja siihen kirjastoon, josta olet ne lainannut.
http://www.helmet.fi/fi-FI
”Suomen kielen perussanakirja” (2. osa; Valtion painatuskeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että sanan ”rahkeet” merkitys on ’aisoja länkiin yhdistävät valjaiden hihnat’. Kuvainnollisessa mielessä ja nykykielessä rahkeilla viitataan taitoihin, voimiin, voimavaroihin tai vastaaviin, joiden avulla voidaan tehdä jotakin. Jos sellaista ei ole tarpeeksi, sanotaan, etteivät rahkeet riitä eli johonkin ei pystytä.
Marjutin päivä 15.8. on tullut almanakkaan vuonna 1964. Alkuaan kyseessä on Marja-nimen hellittelymuoto samoin kuin ovat mm. Marju ja Marjukka. Marjut oli suosiossa etenkin 50-70-luvuilla, 2000-luvun alussa nimen on saanut vuosittain keskimäärin parikymmentä lasta.
(Lähde: Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, Gummerus 2007.)
Ymmärrän, että asia tuntuu harmilliselta. Näin elämässä usein käytännössä käy. Valitettavasti kirjasto ei voi perua aineiston korvausta. Kirjastot eivät kirjanpidollisista syistä johtuen voi toimia kuten kirjakaupat, jotka pystyvät perumaan kaupan kuittia vastaan. Meillä ei ole erillistä tiliä, jolta voisimme maksaa korvauksen peruutuksen. Aineiston korvaus paitsi palauttaa asiakkaan lainausoikeuden myös poistaa aineiston kirjaston kokoelmasta ja muuttaa korvatun aineiston asiakkaan omaisuudeksi. Kirjaston tulisi siis käytännössä ostaa korvattu kirja takaisin, mutta hankintaohjeet yleensä estävät aineiston ostamisen yksityisiltä henkilöiltä. Kirjastot voivat ostaa aineistoa vain kilpailutuksen perusteella valituilta…
Suomen kansallisdiskografian Violan ja äänitetietokannan Fonon mukaan Yksi ruusu on kasvanut laaksossa on suomalainen kansansävelmä. Alkuperäistä säveltäjää ei ole tiedossa, sävelmä on levinnyt kansan keskuudessa eteenpäin. Ilmari Krohn (1867‒1960) oli tunnettu myös innostuksestaan kansansävelmiin. Ensimmäisen keruumatkansa hän oli tehnyt kesällä 1886 Mikkelin seudulle ja julkaissut sovituskokoelman saaliistaan jo seuraavana syksynä. Siitä jäi elämään useita lauluja, niiden joukossa Kreeta Haapasalon Kanteleeni ja Yksi ruusu on kasvanut laaksossa. Kaarle Krohn (1863-1933) on kirjoittanut laulun sanat.
Lähteet:
http://www.fono.fi/
https://finna.fi
Suomen kansan sävelmiä. SKS, 2017.
Kalevalaseuran vuosikirjassa 45 (1965) kerrotaan Jyväskylän paikannimistä. Tourula oli yksi Jyväskylän alkuperäisistä jakokunnista ja saanut nimensä Touru-nimisestä suvusta. Tourujoki on saanut nimensä vanhan Tourun talon mukaan.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet (2000) kerrotaan, että sukunimet Touru, Tourula, Tourunen saattavat olla samaa perua kuin nimi Toura. Tähän nimeen saattaisi sisältyä skandinaavisen Thor-alkuisen miehennimen mukaelma ja se voisi kertoa skandinaavisista vaikutuksista (Thor, ukkosenjumala).
Ihaan surullisuutta ruotii valaisevasti John Tyerman Williams kirjansa Nalle Puh ja psykologit (WSOY, 2000) luvussa Ihaan kliininen depressio. Williamsin seikkaperäinen psykologinen analyysi kannattaa lukea kokonaisuudessaan. Hänen esittämiensä huomioiden joukosta löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia syitä aasin alavireiseen mielialaan:
" -- saamme lukea, että hän ajatteli 'surullisena'. Kaikki hänen surulliset ajatuksensa olivat kysymyksiä. Vastauksia hän ei harkitse lainkaan. Se, että mieli on tulvillaan vastaamattomia kysymyksiä on jo sinänsä syvästi masentava tilanne. Kun tutkimme Ihaan kysymyksiä huomaamme, että ne on muotoiltu niin epämääräisesti, ettei niihin voi mitenkään vastata. - Toisin sanoen Ihaa masentaa itsensä väärillä…
Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjassa kerrotaan, että Piia ja sen ruotsinkielinen asu Pia on sisarnimi 1700-luvun Piukselle, latinalaisperäiselle nimelle, jonka merkitys on 'hurskas'. Kansanomaisena Piaa on tavattu myös lyhenteenä nimestä Zenobia, joka taas tarkoittaa suunnilleen 'hän, jolle Zeus on antanut elämän'.
Markoissa oli hopeaa vain vuosina 1964-1968. Silloinkin pitoisuus oli vain 35%. https://www.matinmarkka.com/Suomalaiset-kolikot-ja-setelit/Suomalaiset-kolikot-1963-2001/1-markka-1964-2001
Lehtikuusen siemenet kypsyvät syksyllä ja alkavat varista seuraavan vuoden maaliskuulla. Variseminen keskittyy touko-kesäkuulle, mutta voi jatkua syksyyn asti.
Siemenet voi kylvää joko syksyllä tai keväällä, mutta keväällä kylvetyt tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen. Lehtikuusen lisääminen kylvämällä on epävarmempi tapa kuin sen lisääminen istuttamalla taimia.
Siementen kypsyminen: https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/metsanjalostus/metsanjalostus-puulajeittain
Lehtikuusen kylväminen: https://www.meillakotona.fi/kysymykset/lehtikuusen-siemenlisays
Lisää tietoa lehtikuusen kylvämisestä ja siemenistä: https://siemenforelia.fi/siemenet/lehtikuusi/
Katso myös:
Rantala, Satu: Lehtikuusen kasvatus ja…
Kirjallisuudessa erilaisia pultteja kutsutaan yleensä ruuveiksi. Ruuvien avulla kiinnitetään työkappaleita toisiinsa. Merkityksellistä näissä liitoksissa on se, että ne ovat avattavia. Sekä pinnapultti että vaarnaruuvi ovat erikoisruuveja. Kummassakaan ruuvimuodossa ei ole kantaa, ja sekä pinnapultti että vaarnaruuvi ovat kierteytetyt molemmista päistään. Vaarnaruuvissa kuitenkin toiseen kiinnitettävään kappaleeseen tuleva pää on teroitettu, tai viistetty, jotta se estäisi pinnapulttia paremmin sivusuuntaista liikettä. Friedrich Bendixin Metallialan perustyöt (WSOY 1974) -oppikirjassa kerrotaan vaarnaruuvista seuraavasti sivulla 105: "Vaarnaruuveissa on kierreosa kummassakin päässä ja näiden välillä kierteetön osa.…
Suunna tarkoittanee isoäitiä. Kaakkois-Suomessa termistä on kuultu versiot suuma ja suuna. Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kuviokudinmallia on yksi malleista nimeltään suunankirjat ja kotkalainen kollegani kertoi, että silloin hänen äitinsä (jonka sukua on kotoisin mm. Haapasaaresta ja Vehkalahden suunnalta) selitti sen tarkoittavan isoäitiä, suurnannaa/suurmammaa.
Kaari Utrio itse vastaa, että "Sana suunna tarkoittaa isoäitiä, mummoa. Oma isoäitini käytti sanaa omasta isoäidistään. Minulla on lapsesta lähtien ollut sellainen käsitys, että sana kuuluu itäisen Suomenlahden rannikon - Virolahden, Vehkalahden - kansankieleen, eräänlainen hellittelysana."
Junnu Vainion sanoittama kappale "viimeisestä karhusta" on nimeltään Ihminen on tehnyt sen. Tämän Hans van Hemertin Elephant song -nimisen sävelmän ovat suomeksi levyttäneet ainakin Tapio Heinonen ja Pasi Kaunisto. Suomenkielinen versio alkaa sanoin "Karhu, melkein viimeinen / kulkee seuraa etsien".
Tapio Heinosen vuonna 1976 tekemä levytys on saatavissa vastikään julkaistulla kokoelma-CD:llä Kaunein aamuisin : kaikki levytykset 1974-1979 (Rocket, 2009). Pasi Kauniston tulkitsemana kappale löytyy CD-muodossa ainakin laulajan albumeilta Parhaat (Finnlevy, 1989) ja Luonnonlapsi (Fazer, 2001) - nämä kaksi lienevät tosin jo loppuunmyytyjä - sekä kokoelmilta Muistojen 70-luku (Valitut Palat, 2002) ja Tupla Finnhits 3 & 4 (Warner, 2003).
Turun pääkirjastossa voi todellakin skannata ja tulostaa. Skannaus esimerkiksi omaan sähköpostiin on maksutonta, mutta tulosteista veloitetaan 20 senttiä per tulostesivu. Kaksipuolinen tuloste maksaa siis 40 senttiä.
Uuden kirjastotalon alakerrassa oleva Uutistori on erikoistunut näihin palveluihin. Omatoimiskannaus toki onnistuu muillakin osastoilla.
Radioteatterin 1990-luvulla tuottama Linnunradan käsikirja liftareille -kuunnelmasarja on julkaistu tallenteina cd-levyillä ja lainattavissa monista kirjastoista. Sarja on julkaistu viidessä osassa, jotka on nimetty alkuperäisen kirjasarjan osien mukaan: Linnunradan käsikirja liftareille (jaksot 1-4), Maailmanlopun ravintola (5-12), Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki (13-18), Terve ja kiitos kaloista (19-21) ja Enimmäkseen harmiton (22-25).
Ei ole mahdollista aivan suoraan sanoa, minkä ikäisille Erin Hunterin Soturikissa-kirjat sopivat. Lapset kehittyvät eri aikaan, joten vastaanottokyky vaihtelee. Neuvoisin, että jos sinusta tuntuu epämukavan hurjalta, älä lue – vielä. Voit ehkä lukea niitä hieman vanhempana. Jos tuntuu mukavan kutkuttavasti jännittävältä, voit lukea.
Koskenniemen neljäs runokokoelma Sydän ja kuolema ilmestyi vuonna 1919. Sitä edelsi runoilijan tulevan puolison Vieno Pohjanpalon kohtaaminen Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa saman vuoden toukokuussa. Koskenniemi tapasi Pohjanpalon ensimmäisen kerran keväällä 1917. Seurustelu ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa virinnyt - eikä vielä seuraavanakaan vuonna, vaikka syksyllä 1918 Koskenniemi Vienon muutaman kerran osakunnan tilaisuuksista kotiin saattelikin.
Toisaalta Sydän ja kuolema -kokoelman kirjoittaminen ja viimeistely ajoittuu Koskenniemen ja Anna-Maria Tallgrenin "ystävyyden vuosiin", niin kuin Tallgren-tutkija Tellervo Krogerus ajanjaksoa 1917-24 nimittää. Kriitikon ja runoilijan suhde oli alkanut…
