Kyseessä voisi olla Janoschin pikku karhusta ja pikku tiikeristä kertovat kirjat: Aarretta etsimässä, Oi ihana Panama, Postia tiikerille, Tule terveeksi, pikku tiikeri, Hyvää päivää, pikku possu ja Pikku tiikerin jymyjuhlat. Kirjat on julkaistu yhteisniteenä nimellä Suuri Panamakirja (WSOY, 2004). Janoschin kirjojen pohjalta on myös tehty 26-osainen animaatiosarja, joka on julkaistu dvd-tallenteina nimellä Janoschin tarinatuokio.
Janosch Kirjasammossa: http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi…
Lisätietoa animaatiosta Eläköön kuvat! -blogissa: http://elakoonkuvat.blogspot.fi/2009/12/janoschin-tarinatuokio.html
Pitkän laina-ajan kirja on Helsingin palvelukeskuskirjaston kokoelmista. Korona-ajan takia nämä kirjastot ovat toistaiseksi suljettuja, ja lainassa olevat kirjat ovat saaneet pitkät laina-ajat. Kirjasta on toinen kappale, jolla on normaali laina-aika. Kirja on juuri nyt menossa ensimmäisenä varausjonossa olevalle asiakkaalle, mutta kovin hitaasti varausjono tietysti yhden kirjan voimin etenee.
Kirjasta on olemassa toinenkin painos, jonka ainoa kirja on lainassa, mutta johon ei ole varauksia. Jos haluat, voit vaihtaa varauksesi tähän painokseen:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Syksin%C3%A4inen%20perhonen…;
Imatralla ilmestyi vuosina 1927-1993 Ylä-Vuoksi niminen sanomalehti, jonka painotus oli paikallisissa uutisissa ja tiedonvälityksessä. Muita yleissanomalehtiä ei tietojeni mukaan Imatralla 1960-luvulla ilmestynyt.
Laite näyttää Ericssonin hakulaitteelta KNH 95x. Englanniksi laite on nimeltään Staff locator panel ja ruotsiksi personsökäre. Ks. Wikipedia: https://sv.wikipedia.org/wiki/Femkl%C3%B6vern_(persons%C3%B6kare)Laite toimi siten, että jokaiselle henkilökuntaan kuuluvalle oli annettu oma yhdistelmä, miten lamput syttyivät. Lamppujen perusteella ihminen tiesi, että häntä tarvittiin.
Vuonna 2008 satavuotiaita tai sitä vanhempia oli yhteensä 514 (77 miestä, 437 naista). Kuluvan vuoden osalta tilastoja ei ole vielä saatavissa.
100-vuotiaita oli yhteensä 242 (miehiä 35, naisia 207), 101-vuotiaita 137 (miehiä 25, naisia 112), 102-vuotiaita 74 (miehiä 11, naisia 63), 103-vuotiaita 28 (miehiä 2, naisia 26), 104-vuotiaita 12 (miehiä 1, naisia 11), 105-vuotiaita 10 (kaikki naisia), 106-vuotiaita 7 (kaikki naisia), 107-vuotiaita 3 (2 miestä, 1 nainen) sekä yksi 111-vuotias mies.
Lähde: http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp
Hei!
Kirja on mahdollista saada lukusalikäyttöön Kansalliskirjastosta. Teos on osa Fennica-kokoelmaa. Kansalliskirjaston sivuilla sanotaan, että kansalliskokoelman aineistoja annetaan ainoastaan lukusalikäyttöön erikoislukusaliin. Aineiston lukusalilaina-aika on neljä viikkoa. Aineisto mahdollista tilata lukusalilainaksi joko eLomakkeella (Tilaus Kansalliskokoelmasta) tai vaihtoehtoisesti lukusalilainojen tilauslomakkeen voi täyttää kirjaston asiakaspalvelupisteessa. Kansalliskirjastoon tarvitsen Helka-kirjastokortin.
https://finna.fi/Record/fennica.290254
Kyseessä on momentaaninen verbijohdos.
Finnlectura: https://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu2723.htm#Momentaan…
Tieteen termipankki: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:momentaaninen
Muutamista Helsingin kirjastoista voi lainata koripallon joko 1 päiväksi tai 14 päiväksi. Näet listan lainattavista esineistä ja niitä lainaavista kirjastoista, kun laitat Helmetin tarkennettuun hakuun hakusanaksi haluamasi välineen (esim. koripallo) ja valitset aineistoksi esineen. Tarkemman esineen laina-ajan saat kysymällä sitä kirjastosta.
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28koripallo%29%20f%3Aq__O…
Rannikkotykistörykmentti 2:sta käytettiin myös kutsumanimeä Keltainen rykmentti. Ehkä paras kyseisestä rykmentistä kertova kirja on Juho Tenhiälän vuonna 1988 toimittama Keltainen rykmentti Kannaksella 1941-1944 : muistojen kirja. Toinen kiinnosta teos, jossa rykmenttiä käsitellään on A. E. Lyytisen 1958 kirjoittama Koivisto ja Viipurinlahti 1939-44. On muitakin kirjallisia lähteitä, joissa rykmentti mainitaan. Lisäksi löytyy mm. Kuvia ja artikkeleita.
Aulikki Rautavaara on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle. Hänen viimeinen leposijansa löytyy
osoitteesta: Vanha-alue, kortteli 26, linja 3, hauta 82.
Turun yliopiston pitkäaikainen tiedottaja, tietokirjailija Timo Niitemaa vastasi kysymykseen seuraavasti:
"Nimenmuutos tapahtui vuonna 1927, jolloin vietettiin yliopiston ensimmäistä promootiojuhlaa ja samalla virallista vihkiäisjuhlaa. Muodollinen päätös tehtiin 6.5.1927, jolloin tasavallan presidentti hyväksyi "Turun Yliopisto" -nimisen säätiön perustamisen ja samalla Turun Yliopiston järjestysmuodon perussäännökset. Siinä yhteydessä jätettiin yliopiston nimestä pois sana "Suomalainen". Mainittakoon, että kun yliopisto valtiollistettiin vuonna 1974, sen nimen kirjoitusasu muuttui "Turun Yliopistosta" "Turun yliopistoksi" - siis pienellä y:llä.
Lähde: Tauno Perälä, Turun Yliopisto 1920 - 1939, Turku 1970, …
Varastokirjastosta löytyy kirja Veistoa veistäjille. 1, Veistomalleja kansakoulua varten/ Rantakari, Arvi ; Aalto, Pentti. Varastokirjaston aineistoa voi tilata lähikirjastoon oman kirjaston kautta.
Lisäksi vihkoset Kansakoulun veistopiirustuksia salkut 1 ja 2 löytyvät monesta kirjastosta, Vaskista löytyy salkku 2, mutta tuo 1 pitäisi tilata kaukolainana oman kirjaston kautta.
Lisäksi on olemassa sarja Kansakoulun veistomallipiirustuksia, joita on PIKI-kirjastossa eli nekin pitäisi tilata kaukolainana.
Myös Puutyöpiirustuksia löytyy useista kirjastoista.
Valitettavasti kirjojen kuvailutiedoissa ei näy, mitä ohjeita ne sisältävät.
Kuusiosaisen runon 12.9.1973 V osa päättyy: "Kuulen: pimeän näyttämön taakse kohoaa vanha kulissi, / rosoinen, luotien hakkaama, pysty vuorenseinä / Andalusiasta Andeille, minä kuulen / monen runoilijan äänen, kahdentuneet kaiut. / Viime hetkilläsi, Neruda, / se ehti sinunkin taaksesi: / fasismin vahvistin, / tämän vuosisadan / kammottava kaikupohja."Allendea käsitellään runon II, III ja IV osissa, V osan aiheena on Pablo Neruda. Runo sisältyy myös Saaritsan vuonna 1973 julkaistuun kokoelmaan Syksyn runot.
Kyseessä on Joel Lehtosen "Putkinotko", joka on ensimmäisen kerran ruotsinnettu nimellä "Ödemarkens barn". Käännös ilmstyi vuonna 1935 ja ruotsintajana oli Bertel Gripenberg. Teos on käännetty toisen kerran ruotsiksi 1970-luvulla N.B.Stormbomin toimesta nimellä "Putkinotko : berättelsen om en lat spritlangare och en dum herreman" (Söderström, 1973).
Tietolähde:
SKS-käännöstietokanta http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php
Radio- ja televisioarkisto RITVAn mukaan Sub Juniori -kanavalla on tosiaan esitetty Punapää-sarjaa. "Punapää on rohkea ja eloisa 10-vuotias poika, joka katsoo maailmaa hymyssä suin vaikka aina ei olekaan helppoa. Punapää ei oikein tiedä miten tulla toimeen äitipuolensa kanssa, mikä johtaakin monenlaisiin hankaliin tilanteisiin, mutta hyvällä tahdolla asiat järjestyvät parhain päin."Sarjan alkuperäinen nimi on arkiston tietojen mukaan "Carrot Top". https://www.rtva.kavi.fi/program/details/program/6063330
Yhtyneiden kuvalehtien Tuntemattoman sotilaan sivumäärä selittyy nimenomaan kirjan pienellä koolla: vaikka siinä käytetty kirjasinkokokin on tavallista pienempi, ei yhdelle sivulle ole kuitenkaan mahtunut niin paljon tekstiä kuin standardi-Tuntemattomassa. WSOY:n kustantamissa Tuntemattomissa sotilaissa sivuja on tavallisimmin 443 (+1) tai 477, vuoden 2010 juhlapainos päättyy jo sivulle 474. Kaikissa näissä, kuten myös Yhtyneiden itsenäisyyden 60-vuotisjuhlan erikoispainoksessa, ensimmäinen luku alkaa sivulta 5. 443 sivun versiossa toinen luku alkaa sivulla 38, 474- ja 477-sivuisissa laitoksissa sivulla 41 ja Yhtyneiden painoksessa vasta sivulla 47. Kaikki kirjat sisältävät kuitenkin lyhentämättömänä saman tekstin (…
E. N. Setälä ei ollut ainoa suomen kielen oppikirjojen tekijä, mutta käytetyin kyllä – ainakin tamperelaisissa kouluissa. Varsinkin oppikoulut nojautuivat vahvasti Setälään, kansakouluissa hajontaa oli enemmän. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka "Setälän kielioppi" on nimenä saavuttanut miltei käsitteen aseman, Setälä oli tosi asiassa tehnyt useita paljon käytettyjä äidinkielen oppikirjoja – Suomen kielioppi oli vain yksi monesta.Tamperelaisissa kansakouluissa 1920- ja 30-luvuilla tavallisimmat lukukirjat olivat Valistuksen lukukirja ja Kansakoulun lukukirja. Kansakoululaisten Setälä oli Lyhyt äidinkielen oppikirja. Sille rinnakkaisia tai vaihtoehtoisia kirjoja olivat esimerkiksi A. Kannisen Äidinkielen opas, K. Merikosken Omin voimin…
Göran Schildt kertoo muistelmateoksessaan Epäilyn lahja (Otava, 2000), että adoptiolapsia oli hänen vaimonsa Christinen veljillä. Schildtillä itsellään ei ollut adoptio- eikä biologisia lapsia.
