Viimeisin Katajamäki-sarjan kirja on vuonna 2022 ilmestynyt Katajamäki kukoistaa. Katajamäki-sarjaa julkaisee Karisto. Ainakaan kevään 2024 julkaisuluettelossa ei ole uutta Katajamäki-kirjaa.
Sanaa reporankana käytetään yleensä verbien kanssa: maata, olla reporankana. Murteissa on voitu myös sanoa, että joku (tai jokin) makaa rankana. Ihmisen lisäksi myös esimerkiksi puu voi ”maata rankana”. Sana ranka tarkoittaa sekä karsittua puunrunkoa että ihmisen selkärankaa.
Repo- on alkuliite, joka vahvistaa sanaa kuten esimerkiksi ilmaisuissa putipuhdas, typötyhjä. Alkuliitteellä ei todennäköisesti siis ole tekemistä ketun kanssa.
Lisää aiheesta voit lukea alla olevista linkeistä.
Reporankana suomen etymologisessa sanakirjassa
Mistä tulee sanonta ”maata reporankana”?
Sirje on vanha virolainen nimi, joka on saatu kansanrunon sanonnan "sinisirje linnukene", sinisulkainen lintu, pohjalta. Samasta sanonnasta on peräisin rinnakkaismuoto Sirja, joka löytyy myös suomalaisesta almanakasta 30.9. (lähde: Lempiäinen, Pertti: Suuri etunimikirja. WSOY, 1999)
Ateneumin sivuilla kerrotaan:
" Nimi Ateneum viittaa kreikkalaiseen Pallas Atheneen, joka oli viisauden ja sodankäynnin jumalatar. Hänet tunnettiin myös kaupunkien ja valtioelämän vaalijana. Ateneum tarkoittaa Athenen temppeliä tai pyhäkköä."
Vaikka taide-elämä on joskus riitaisaa, on Pallas Athene antanut nimensä rakennukselle varmaankin Viisauden, eikä Sodankäynnin jumalattarena.
Tässä muutamia hyviä tietokirjoja, joista voit aloittaa:
Venturo, Piero & Ceserani Cian Paolo: Kreeta, tarukuningas Minoksen saari. WSOY 1985. ISBN 951-0-13394-9.
Levanto, Marjatta: Taivaallinen tungos - kuvia muinaisista myyteistä. Teksti Marjatta Levanto, kuvitus Julia Vuori. Otava 2001, ISBN 951-1-17296-4
Laine, Vesa: Hermes -- antiikin lukemisto. WSOY 1988.
ISBN 9510216763 |
Gibson, Michael: Jumalia ja sankareita. WSOY 1984 (sarja: Maailman taruaarteet - Kreikka) : ISBN 951-0-12748-5
Bellingham, David: Kreikan mytologia. Gummerus 1990. ISBN 951-20-3599-5
Hauska satukirja aiheesta on Elina Karjalaisen Uppo-Nalle ja merikarhun tytär. WSOY 1990 : ISBN 951-0-16407-0.
Nuortenkirjan aiheesta on kirjoittanut Liisa…
Alkuperäisellä tekijällä tai hänen oikeuksiensa haltijalla (kuten Disney-yhtiöllä) on oikeus tiettyyn taiteelliseen lopputulokseen, joka ilmenee kaikkien tunnistettavissa olevana muumina tai mikkihiirenä. Rajanveto on hankalaa, mutta esimerkiksi Kaj Stenvall on Suomessa tehnyt suuren määrän itsenäisiä maalauksia, joiden hahmossa joku voi nähdä Aku Ankan. Hän on käyttänyt ideaa, mutta ei kopioinut sellaisenaan. Se on sallittua, vaikka usein tulkinnanvaraista.
Suuret kansainväliset viihdeyhtiöt valvovat oikeuksiaan tiukasti, joten en suosittele kokeilemaan rajoja. Ainakin Yhdysvalloissa Disney & Co suojelevat näitä asioita tekijänoikeuden lisäksi myös tavaramerkkioikeudella, joka saattaa kattaa fontteja ja hahmoja.
Olennaista on myös se…
Vikke on sekä Viktorin että Ludvigin kutsumamuoto, minkä lisäksi sitä on käytetty ainakin Vilhelmistä johdettujen Vilhon ja Villen lempinimenä. Vikke-nimelle on siis mahdollista esittää monta vaihtoehtoista taustaa ja monta potentiaalista nimipäivää.
Viktor on yleinen muunnelma latinan nimestä Victor, joka tarkoittaa 'voittajaa'. Viktor oli Suomen almanakassa 1700-luvulta alkaen, ja nykyisin se on ruotsinkielisessä almanakassa. Suomenkielisessä almanakassa sitä edustaa Vihtori. Vikke voisi siis viettää nimipäiväänsä Vihtorin päivänä 22. maaliskuuta.
Ludvigin kantanimi on muinaissaksan Chlodowehc, jonka merkitys on 'ylistetty taistelija'. Kansainvälisiä vastineita ovat muun muassa saksan Ludwig, englannin Lewis, ranskan Louis, espanjan…
Selvyys epäilemättä vaatii, että artikkeleiden nimet jotenkin erotetaan muusta tekstistä. Oikeaoppisin tapa on käyttää lainausmerkkejä " - ", siis ...Pynnönen artikkelissaan "Kielioppien pedagogisia sovelluksia" kyseenalaistaa..., ...Korhonen artikkelissaan "Kielioppia kouluun - pedagogisen ja deskriptiivisen kieliopin rajoja venyttämässä" sekä Kaija Parko artikkelissaan "Kielestä, kieliopista ja opetuksesta" kritisoivat...
Toinen mahdollisuus on käyttää artikkeleiden nimissä selvästi erottuvaa kirjasinlajia.
Lainausmerkkien asemesta näkyy joskus myös käytettävän puolilainausmerkkejäkin ' - '.
KIRJALLISUUTTA:
Uusi kieliopas / Terho Itkonen, Sari Maamies. - 3. tark. p. - 2007.
Karjalaisen nuorisoliiton sivuilta löytyy vähän tietoa sekä leikin alkuperästä että tekstin käännöksistä. Hura hura häitä on Suomen levinnein laululeikki, joka kuuluu porttileikkien ryhmään. Porttileikkejä on leikitty kaikkialla Suomessa. Porttileikki Bro bro bröllop on saapunut Ruotsista ja se on saanut Suomessa monia eri käännöksiä. Se tunnetaan mm. nimillä Hura hura heijaa, Hura hura häitä, Huuda huuda häitä, Bro bro brella ja Rump rump rellaa. Hura hura heijaan sanat ovat Lavansaarelta ja lähteenä on käytetty Karjalaisen nuorisoliiton Hiiren virs, katin tarina -julkaisua.
Hura hura häitä, kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan.
Niin musta kuin multa, niin valkea kuin lunta. Mitä varten sotamies on parempi kuin herra?
Se…
Maiju on alkuaan ollut Maijan lempinimi, mutta sitä on käytetty virallisenakin etunimenä jo 1800-luvulla. Almanakassa Maiju-nimi on ollut vuodesta 1984 saakka. Maiju onkin ollut erityisen suosittu nimi 1900-luvun loppupuolella. Maiju (ja Maija) on kansanomainen muunnos Maria-nimestä. Maria on alun perin heprealais-aramealainen nimi, jonka merkitystä ei varmasti tiedetä. Nimen on tulkittu tarkoittavan mm. ’toivottua lasta’, ’näkijätärtä’ ja ’herratarta’.
Irene on alkuaan kreikkalainen nimi. Kreikkalaisten mytologiassa Eirénee oli rauhanjumalatar ja kreikan kielessä nimi tarkoittaakin ’rauhaa’ ja ’rauhan edustajaa’. Suomalaisessa almanakassa Irene-nimi on ollut jo 1700-luvulta saakka. Irene on ollut Suomessa hyvin suosittu naisennimi…
”Suomalainen paikannimikirja” (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus , 2007) kertoo, että Nastolassa sijaitsevan kylän nimellä ”Villähde” on kaksi mahdollista alkuperää. Se perustunee ruotsinkieliseen nimeen ”Villähtis”. Alkuosa saattaisi olla viitata sanaan ”villi” merkityksessä ’rajusti pulppuava, aina vuotava’. Toisaalta vanhojen lähteiden mukaan nimi on saattanut olla alun perin ”Viljonlähde”. ”Viljo” taas merkitsisi ’kylmää, koleaa’. Nimen loppuosan kuvaamaa lähdettä ei ole pystytty paikallistamaan, mutta ehkä siellä on tosiaan joskus sijainnut rajusti pulppuava tai kylmä lähde.
Sana decus tarkoittaa kaunistusta, koristetta, kunniaa, arvoa tai urotyötä. Tutament/um merkitsee puolestaan suojaa, turvaa. (Pitkäranta, Reijo: Suomi-latina-suomi sanakirja, WSOY 2001). Ennen kolikoiden koneellista valmistusta väärän rahan vaihtajat pystyivät leikkaamaan kolikoiden reunat
irti ja saamaan huomattavia voittoja. (Money / ed. Joe Cribb, 1986, s. 150).
Kolikon syrjään kaiverrettu teksti "decus et tutamen" l. englanniksi ornament and a safeguard teki väärentämisen hankalammaksi. (http://www.bexleycoinclubb.org.uk/gothic.htm ). Sanat ovat
Vergiliuksen Aeneis teoksesta ja niitä käytettiin ensimmäisen kerran Kaarle II hallituskaudella.
(http://www.bbc.co.uk/radio4/sceptred_isle/page/246.shtml?question=246 ).
Aiemmin Cromwellin…
Nykysuomen sanakirja vuodelta 1980 (WSOY) määrittelee sanat pikkupiika, piika ja emäntäpiika seuraavasti:
Pikkupiika on palvelustyttönä (tav. vanhemman palvelijan ohella) toimiva keskenkasvuinen tyttö. Emäntäpiika taas
emännän tehtäviä hoitava palvelija, emännöitsijä, esimerkiksi kartanon, piispan emäntäpiika. Piika viittaa
nykyään varsinkin maalaistaloissa, aikaisemmin yleisemmin naispalvelijaan, -palkolliseen, palvelustyttöön, kotipiikaan, talousapulaiseen, mutta sanalla on nykyään hieman halventava sävy.
Ainakin Kaari Utrio on käsitellyt naishistoriaa ja piikoja kirjoissaan Kalevan tyttäret ja Suomen naisen vuosisadat, osat 1-4. Viimeksi mainitun moniosaisen teoksen 1-osan nimi on Piikasesta maisteriksi.
Yleensä metrot tehdään rautateiden kanssa samalle raideleveydelle. Myös Suomessa on päädytty samaan ratkaisuun. Suomessa rautateiden ja Helsingin metron raideleveys on 1524 mm. Se ei kuitenkaan merkitse, että metro ja rautatiet olisivat yhteensopivia. Rautatiekalusto ei sovi metroradalle kaluston poikkileikkausten erojen vuoksi.
Lisätietoja metrosta ja kiskoliikenteestä löytyy esimerkiksi seuraavilta internetsivuilta:
http://www.kaupunkiliikenne.net/mikametro.htm
http://www.saunalahti.fi/rautatie/faq/
Voit palauttaa Turun kaupunginkirjaston lainan mihin tahansa Turun lähikirjastoon maksutta.
Kuljetusmaksu 2 € peritään Vaski-kirjastojen kuntarajat ylittävistä lainojen palautuksista silloin, kun lainat palautetaan johonkin muuhun kirjastoon kuin siihen, josta ne on lainattu tai jonka kokoelmiin niteet kuuluvat.
HelMet-kirjastoista lainatun aineiston voi palauttaa mihin tahansa toiseen HelMet-kirjastoon. Sinun ei siis tarvitse palauttaa lainaamiasi kirjoja siihen kirjastoon, josta olet ne lainannut.
http://www.helmet.fi/fi-FI
”Suomen kielen perussanakirja” (2. osa; Valtion painatuskeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että sanan ”rahkeet” merkitys on ’aisoja länkiin yhdistävät valjaiden hihnat’. Kuvainnollisessa mielessä ja nykykielessä rahkeilla viitataan taitoihin, voimiin, voimavaroihin tai vastaaviin, joiden avulla voidaan tehdä jotakin. Jos sellaista ei ole tarpeeksi, sanotaan, etteivät rahkeet riitä eli johonkin ei pystytä.
Kyseessä on kuvauksen perusteella Urho Kekkosen juhlaraha vuodelta 1975. Suomen rahapajan sivulta löytyy tieto, että hopeisen kolikon on suunnitellut Heikki Häiväoja ja sitä on lyöty 1 000 000 kappaletta. https://www.rahapaja.fi/palvelut-kerailijoille/suomalaiset-juhlarahat-listaus/
Kolikon arvoon vaikuttavat monet seikat, etenkin sen kunto. Netin myyntipalstoja selaamalla voi saada suuntaa rahan arvosta. Tällä hetkellä löytämissäni myynti-ilmoituksissa siitä pyydetään noin 5-15 euroa.
T.S. Eliotin runoelma "The Hollow Men" on suomennettu nimellä "Ontot miehet" ja kokonaisuudessaan se sisältyy teokseen "Autio maa : neljä kvartettia ja muita runoja" (Otava, 1949 ja 1988).
Runon viimeiset säkeet kuuluvat suomennoksessa näin:
"Tällä tavoin maailma loppuu
ei paukahtaen vaan kitisten."
(suom. Kai Mäkinen)
Lähteet:
https://finna.fi
https://www.helmet.fi/
16.6.1950 Suomi maksoi takaisin Yhdysvalloille ensimmäisen maailmansodan aikaista lainaansa 159 619 US $. (Vuosisatamme kronikka, s 710 )
Tämä ei ollut sotakorvaus.
Katso myös http://www.compuline.fi/ComDocs/Suomi/uushlp/html/fin-9n78.htm
