Voit palauttaa lainaamasi teokset mihin tahansa HelMet-kirjastoon. HelMet-kirjastoja ovat Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kaupunginkirjastojen toimipisteet.
Suomessa raipparangaistukset kuuluivat rikoslakiin 1890-luvun alkupuolelle asti. Yksi pari raippoja tarkoitti kolmea lyöntiä. Pahimmillaan rangaistukseksi saattoi tulla 40 paria raippoja. eli 120 lyöntiä. Rangaistus saattoi tulla esimerkiksi varkaudesta tai taposta. Kovan raipparangaistuksen seurauksena moni myös kuoli. Raipparangaistus annettiin paljaaseen selkään, joten epäilemättä ainakin iho meni rikki ja vuosi verta. Varakkaat saattoivat päästä raipparangaistuksesta maksamalla sakkorahoja, mutta köyhillä sitä mahdollisuutta ei ollut. Siitä tulee sanonta: "Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan". Raippa saattoi olla rottinkikeppi, vedessä liotetut pitkät pajunvitsakimput tai lakisääteisesti määrätty kaksimetrinen,…
Nelli on lyhentymä Eleonorasta, joka puolestaan tulee arabialaisesta nimestä Ellinor, Jumala on valoni.
Olivia (lat. oliivipuun lehvä) on Oliverin naispuolinen vastine. (Oliverin kohdalla nimen alkuperästä on kaksi vaihtoehtoa: lat. oliivipuun istuttaja tai muinaissaksan Alfher, keijuvihollinen) Lähde: Lempiäinen: Suuri etunimikirja. WSOY, 1999.
Etsimänne laulu "Viipuri, Tammisuo, Kärstilä" sisältyy esimerkiksi nuottijulkaisuun Karjalaisia kansanlauluja Rautjärveltä (toim. Marja-Leena Helin-Strebel, Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1988).
Teos on lainattavissa Lappeenrannan maakuntakirjastossa ja Imatran kaupunginkirjastossa, joista voitte tilata sen omaan lähikirjastoonne.
http://www.heilikirjastot.fi/web/arena/results?p_p_state=normal&p_p_lif…
http://www.rautjarvi.fi/fi/Palvelut/Vapaa-aika/Kirjasto
Asemasodan aikana kesällä 1942 Jalkaväkirykmentti 1 sijaitsi Karjalan kannaksella ja oli sijoitettuna Lempaalanjärven ympäristöön. Vastaavasti 40. Kenttäsairaala siirrettiin helmikuussa 1942 Itä-Karjalasta Raudun seudulle kannakselle, jossa se toimi myös kesällä 1942.
On siis mahdollista, että kyseinen kaatunut sotilas olisi esimerkiksi haavoittunut Lempaalassa, josta hänet olisi siirretty hoidettavaksi kenttäsairaalaan Rautuun, jossa tämä olisi sitten menehtynyt.
Vastauksessa käytettiin apuna Jatkosodan historia-teossarjaa sekä Kansallisarkiston digiarkistoa (http://digi.narc.fi), josta löytyvät niin Jalkaväkirykmentti 1:n kuin 40. Kenttäsairaalan sotapäiväkirjat.
Suvun polveutumista voidaan tutkia joko patriarkaalista tai matriarkaalista linjaa noudattaen.
Patriarkaalisessa (patrilineaarisessa) etenemistavassa selvitetään aina isän puoli: isän isä (ja tämän perhe), isänisän isä (ja tämän perhe) jne. sukupolvi sukupolvelta.
Matriarkaalisessa (matrilineaarisessa) etenemistavassa edetään äidin äidistä tämän äitiin ja niin edelleen.
Bilateraalinen polveutumistutkimus, eli sukulaisuutta tutkitaan sekä isän että äidin puolelta, on yleistymässä.
Bilateraalinen tutkimus eli mies- ja naislinjatutkimus on tärkeää sen takia, että se tuo lisävalaistusta muun muassa lääketieteelliseen geenitutkimukseen, koska aika ajoin y-kromosomissa ja mitokondrioissa tapahtuu eräissä tapauksissa pienissä määrin…
Suomen yleiset kirjastot ostavat pääosan kokoelmastaan kirjakaupan tai muun välittäjän kauppa. Kirjastot saavat yleensä isoina ostajina alennusta, mutta periaatteessa kaikki ostetaan verovaroilla. Pienen määrän kokoelmasta muodostavat eri tahoilta lahjoituksena saadut kirjat ja muut aineistot. Joissakin tapauksissa kirjastot ostavat yksittäisiä kirjoja myös antikvaarisista kirjakaupoista, mutta yleisten kirjastojen puolella tämä ei ole tavallista.
Heikki Poroila
Pentti Pesän teollisuustrilleri Kauppa tai kuolema (Gummerus, 1976) voisi olla varteenotettava ehdokas etsityksi kirjaksi. Kirjan jyväskyläläistehdas ei tosin ole paperitehdas, vaan paperikoneita valmistava Valmetin Rautpohjan tehdas.
Kirjan takakannen esittelyteksti kuvaa romaania seuraavasti:
Valmetin Rautpohjan tehdas Jyväskylässä on osa suomalaista raskasta metallia, kuuluisa paperikoneistaan. Työ on korkealuokkaista, mutta kilpailu maailmanmarkkinoilla kovenee talouslaman puristuksessa. Eräänä päivänä tehtaalla tapahtuu sabotaasi...
Insinööri Jorma Kankaansyrjälle tämä on isku vasten kasvoja. Suunnittelijana hän tuntee Itävaltaan tilatun paperikoneen omakseen. Eikä kysymys ole vain kunniasta. Vanhan metallimiehen poikana Kankaansyrjä…
Kansanrunousarkistoon tallennetuissa radiomuistoissa tämä noloksi arvioitu töppäys on kirjattu sekä Markus Raution että Yleisradion ensimmäisen kuuluttajan Alexis af Enehjelmin sanomaksi. Useimmiten lausujaksi ilmaistaan kuitenkin "luonteeltaan vapaaksi" luonnehdittu af Enehjelm, ja tähän sen liittivät myös Yleisradion pitkäaikainen yliteknikko Vilho Sännälä ja Markus-sedän Lastentunnilla esiintynyt Lasse Pöysti, joten tapahtuman muistelun kohdalla lienee tapahtunut siirtymä. Tavatonta ei ole, että tarinan kohde vaihtuu toiseksi, mutta itse kertomus jatkaa elämäänsä. Alexis af Enehjelm oli Yleisradiossa töissä suhteellisen lyhyen ajanjakson ja jäi Rautiota tuntemattomammaksi. Se, että tarina siirtyi eritoten Markus-sedän virheeksi, takasi…
Arvo Aholasta löytyy varsin niukasti tietoa. Helsingin Sanomat kirjoitti Aholan muistokirjoituksen 10.8.1976. Sen mukaan hän syntyi Helsingissä 14.4.1914. Käytyään Turun taideyhdistyksen koulun hän osallistui yhteisnäyttelyihin. Ensimmäinen oma näyttely oli Helsingissä 1946. Opintomatkoja Ahola teki mm. Ranskaan ja Saksaan. Hänet tunnettiin erityisesti Helsingin ranta-aiheiden, Lapin sekä saariston kuvaajana. Teoksia on mm. Turun kaupungin kokoelmissa, liikelaitoksilla ja yksitysillä taiteen kerääjillä. Hän oli Turun taitelijaseuran jäsen.
Helsingin Sanomat 10.8.1976
Hei!
Jari Niemelän kirjan Onks tiatoo mukaan Puolimatkankadun nimi
johtunee kahdesta torpasta (Puolimatkan Fält ja Puolimatkan Ståhl),
jotka sijaitsivat vanhan Hippoksen tuntumassa, Tammerkoskelta Takahuhtiin johtaneen Kosken maantien varrella,tavallaan kahden asutuskeskuksen puolimatkassa.
Tätä kirjaa on odotettu. Meillä kirjaston hankinnassa näkyy, että kirjaa on luvattu 15.4.2016, 15.3.2018, 15.3.2019. Soitin tänään (28.11.2023)
kustantamo Teokseen ja keskustelin tämän kirjan kohtalosta. Käännöstyö ei ole niitä helpoimpia. Kustannusvirkailija lupasi varovasti kirjan ilmestyvän ehkä tänä vuonna. Mutta kaikki on epävarmaa.
Päivi Käri-Zeinin kirjaan
Bisneskohteena Arabimaat/Päivi Käri-Zein
Helsinki : Multikustannus, 2003
kannattaa tutustua, koska siinä on paljon hyödyllistä tietoa arabialaisesta kulttuurista sekä kummastakin mainitsemastasi maasta.
Egyptin ruokakulttuurista on suomeksi enemmän tietoa kuin Libanonin; on kuitenkin olemassa videokasetti Kaiken maailman makuja/ohjaus Kari Ruotsalainen; toimittaja Johan von Bonsdorff
[Helsinki] : YLE Tallennuspalvelu,[1997],
jossa tutustutaan mm. Libanonin ruokiin.
Keith Floydin kirjassa Floyd Välimerellä on tietoa Egyptin ruoanvalmistustavoista ja -aineista sekä egyptiläisiä ruokaohjeita. Maan ruokakulttuurista ja egyptiläisistä ruokaohjeista löydät tietoa myös kirjasta Ruokamatka Afrikkaan/Hille Janhonen-Aruquah…
1. Omine nokkineen tai omin nokkineen
Kyseessä on puhekielinen sanonta, joka tarkoittaa suunnilleen sitä, että joku toimii yksinään tai ilman apua. Joskus sitä voidaan käyttää myös tilanteessa, jossa joku on toiminut oma-aloitteisesti ilman lupaa. Esimerkiksi henkilö, jota pyydetään suorittamaan tehtävä, jota hän omasta mielestään ei ole kykenevä suorittamaan yksin, voi hän vastata, että "En kykene siihen omin nokkineni" tai henkilöstä, joka suoriutui jostakin työstä ilman apua voidaan sanoa, että "hän teki työn omin nokkineen".
Venäläinen vastine sanonnalle voisi olla: совать свой нос
2. Nahkoineen karvoineen
Puhekielinen sanonta, jota voidaan myös käyttää muodossa nahkoineen päivineen tai karvoineen päivineen. Kirjaimellisesti sanonta…
Suomalaisia rahoja ja niiden arvoja voi kartoittaa ”Suomen rahat arviohintoineen” -teoksista. Kysymyksessä oleva kahden kopeekan kolikko vuodelta 1800 on kuitenkin painettu ennen kuin Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Tästä syystä kyseinen raha luokitellaan ulkomaiseksi valuutaksi, eikä sen arvoa määritellä yleisimmissä suomalaisissa numismaattisissa teoksissa. Sen sijaan joudutaan turvautu-maan kansainvälisiin hakuteoksiin. Yksi näistä on Standard Catalog of World Coins. 18th Century Edition 1701-1800. (1997) Teos määrittelee kolikon summaksi 7.50-60 Yhdysvaltain dollaria, mikä on noin 6-47 euroa (3.7.2006).
Rahan arvoa määriteltäessä on syytä huomauttaa kolmesta asiasta.
Ensinnäkin vanhojen kolikoiden arvo riippuu monesta…
Lyhenteen pitäisi olla "vuln. sclop." Latinan sana vulnus tarkoittaa haavaa, sclopetum taas kiväärin tai haulikon kaltaista ampuma-asetta. Sclopetum-sanasta johdettu adjektiivi on sclopetarius, joten lyhenne olisi avattuna vuln(us) sclop(etarium). Kyseessä on siis ampumahaava.
Tehdas on toiminut Seinäjoella 1931-1966 ja sitä aiemmin mm Lahdessa (lähteenä Mäki, Aki, Kauppa kävi jotta pirellä piti : Seinäjoen liiketoiminnan varhaishistoriaa, 1988).
Logosta ei Seinäjoen kaupunginkirjaston henkilökunnalla ollut mitään muistinvaraista tietoa.
Yritys ei siis ole enää elossa. Tarkistimme asian Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä http://www.ytj.fi sekä Seinäjoen alueen elinkeinokeskuksen yrityshakemistosta http://yritykset.seinanaapurit.fi/ . Tosin tuo Seinäjoen elinkeinokeskus voisi tehtaan vaiheista jotain tietää. Yhteystiedot sivulta http://www.seinajoki.fi/elinkeino/ .
Suomalaisten nuortenkirjailijoiden teoksia on käännetty englanniksi äärimmäisen vähän. Valtaosa käännetyistä ovat selkeästi lastenkirjoja, kuten Mauri Kunnaksen tai Tove Janssonin teokset. Valitettavasti ei ole myöskään olemassa kattavaa listausta suomalaisista, englanniksi käännetyistä lasten/nuortenkirjoista.
Lastenkirjainstituutti http://www.lastenkirjainstituutti.fi on ylläpitänyt tietokantaa suomalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden muille kielille käännetyistä lasten/nuortenkirjoista, mutta se ulottuu ainoastaan vuoteen 2008. Sen tietokannasta http://www.tampere.fi/kirjasto/sni/snhaku.htm voi etsiä kielittäin, mutta englanniksi käännetyt kirjat täytyy poimia hakutuloksesta ja kunkin kirjailijan kohdalla erikseen. Kirjat ovat liki…
Kansaneläkelaitoksen toiminta alkoi Suomessa joulukuussa 1937. Vanhuuseläkkeitä on maksettu vuodesta 1949 alkaen. Hämeenlinnan kaupunginkirjastosta löytyy Kansaneläkelaitoksen tilastoja vuodesta 1957 alkaen, jolloin uusi kansaneläkelaki tuli voimaan. Näiden tilastojen mukaan kansaneläkkeen suuruus oli vuonna 1957 8000 silloista markkaa, josta perusosa oli 2000 mk ja täysi tukiosa 6000 mk (täyteen tukiosaan oli oikeutettu yksinäinen henkilö kalleimmassa kuntaryhmässä), ja vuonna 1958 indeksitarkistuksen jälkeen 8800 mk (2200 mk +6600 mk). Vuonna 1960 perusosan korotuksen jälkeen kansaneläke oli 9500 mk (2900 mk +6600 mk). Vuoden 1961 alussa suuruus oli 10800 mk(2900+7900), joulukuussa 1961 indeksitarkistuksen jälkeen 12000 mk (3200+8800).…
