Valitettavasti tietoa tästä lehdestä on niukalti. Helsingin yliopiston
kiraston alaisuudessa toimm Slaavilainen kirjasto, jonka kokoelmista
löytyy Sortavalassa julkaistun Krasnoe Znamian irtonumeroita vuodelta
1941. Alkuperäisiä numeroita ei varmaankaan anneta kaukolainaksi,
mutta kopioita niistä pitäisi saada. Palvelu on maksullista. Jos harkitset
kaukolainausta, sinun kannattaa varmaan ottaa yhteyttä Slaavilaiseen
kirjastoon, säh. hyk_slav@helsinki.fi. Lisäksi Vanhasta Valamosta löytyy
jonkin verran artikkeliviitteitä Aleksi-nimisestä tietokannasta, jonka
online-versiota ei voi valitettavasti käyttää ilman salasanaa (se on siis
maksullinen). Aiheesta löytyy suomeksi myös jonkin verran kirjalli-
suutta, mm. "Vanha Valamo - Kristuksen…
Euroviisujen kilpailukappaleen kolmen minuutin maksimipituus on ollut käytössä jo 1960-luvulta. Aluksi sen tarkoituksena oli karsia ylipitkät laulut, 1990-luvulla sitä perusteltiin osallistujamaiden määrän kasvulla.
Myös vuoden 2013 Malmön kisojen sääntöpaperissa sanotaan, että 3 minuutin keston ylittävä kilpailukappale voidaan hylätä.
http://www.eurovision.tv/upload/press-downloads/2013/Public_version_ESC…
Kilpailukappaleet ovat kyllä levyillä ja videoina ilmestyessään monesti pitempiä kuin 3 minuuttia. Kisaa varten niistä tehdään lyhennetty versio, joka mahtuu aikarajaan. Finaalin suorassa lähetyksessä olisi toki mahdollista esittää pitempi versio, mutta riskinä olisi hylkäys.
Orkesteri säesti laulajia vielä 1998, mutta sen jälkeen…
Nykysuomen sanakirjan mukaan Ruona tarkoittaa kalanpyydystä,
jonka havaspussi on pohjaansa kohti soukkeneva ja nielutonta rysää, jolla pyydetään myötävirtaan laskeutuvaa kalaa."Lohipatoon laskettiin kahdeksan ruonaa". Suomen sanojen alkuperä -kirjassa tarkennetaan vielä, että kyse on rysämäisestä kalanpyydyksestä, jota käytetään purossa tai lahdessa. Sanan alkuperä on tuntematon. Mistä Ruonan kylä on tarkalleen ottaen saanut nimensä jää valitettavasti selvittämättä?
Lähteet: Suomen sanojen alkuperä:etymologinen sanakirja 3: R-Ö. Jyväskylä 2000
Nykysuomen sanakirja 4: O-R. Porvoo, 1956
Näyttäisi valitettavasti siltä, ettei kyseistä kirjaa ole suomennettu, koska sitä ei löydy Fennica-tietokannasta osoitteesta https://finna.fi Fennicaan on periaatteessa listattu kaikki suomalainen kirjallisuus. Hillin kirjoista on suomennettu ”Linnan kuningas” (”I’m the King of the Castle”), ”Rebekan varjo” (”Mrs de Winter”) ja ”Yön lintu” (”The Bird of Night”) sekä kirjavalioiden lyhennelmänä ”Taulun vangit” (”The Man in the Picture”).
Jos kirja olisi mielestäsi niin kiinnostava, että se pitäisi suomentaa, voit vaikka ehdottaa sitä kustantamolle. Viimeksi Hillin kirjan näyttää kustantaneen WSOY, jonka yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://wsoy.fi/yk/contact/show.
Hei,
Meillä on uutistorilla jonkin verran systeemit muuttuneet eli vieläkin asiakaskoneille saa A4 skannerin, mutta nyt skannatut kuvat pystyy tallentamaan yhteen tiedostoon pdf:ksi. Toinen vaihtoehto on uutistorilla oleva kopiokone, jolla voi skannata suoraan muistitikulle myös A3-kokoisia dokumenttejä, nämäkin pystyy suoraan yhdistämään yhdeksi pdf-tiedostoksi.
Suomalaisia rahoja ja niiden arvoja voi kartoittaa ”Suomen rahat arviohintoineen” -teoksista. Kysymyksessä oleva kahden kopeekan kolikko vuodelta 1800 on kuitenkin painettu ennen kuin Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Tästä syystä kyseinen raha luokitellaan ulkomaiseksi valuutaksi, eikä sen arvoa määritellä yleisimmissä suomalaisissa numismaattisissa teoksissa. Sen sijaan joudutaan turvautu-maan kansainvälisiin hakuteoksiin. Yksi näistä on Standard Catalog of World Coins. 18th Century Edition 1701-1800. (1997) Teos määrittelee kolikon summaksi 7.50-60 Yhdysvaltain dollaria, mikä on noin 6-47 euroa (3.7.2006).
Rahan arvoa määriteltäessä on syytä huomauttaa kolmesta asiasta.
Ensinnäkin vanhojen kolikoiden arvo riippuu monesta…
Erään tulkinnan mukaan lampaiden laskenta on perinne muinaisajoilta, jolloin paimenet usein torkahtivat lampaita laskiessaan: http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/kannattaako-lampaita-laskea/1714…
Saksan kielen oikeinkirjoitusta uudistettiin vuonna 1996 niin, että kielen erityispiirteitä, kuten substantiivien iso alkukirjain sekä ß-kirjain (kaksois-s, "Eszett") otettiin entistä johdonmukaisempaan käyttöön. Uudistusta on viilattu jonkin verran vuosien mittaan, mutta keskeinen sisältö on pysynyt samana.
Uudistuksen jälkeen ß-kirjainta käytetään ainoastaan pitkän vokaalin jälkeen, kuten esimerkiksi sanoissa fließen (virrata) ja Straße (katu). Sen sijaan lyhyen vokaalin jälkeen käytetään kahta s-kirjainta: muß > muss (täytyy), Roß > Ross (hevonen).
Sveitsissä ja Liechtensteinissa ß-kirjainta ei tavallisesti käytetä ollenkaan, vaan se korvataan ss-yhdistelmällä.
Kielikellon artikkeli saksan kielen…
Kysymäsi aineisto löytyy Kansalliskirjastosta sekä lehti- että mikrofilmiaineistona. Lehdet ovat Kansalliskirjaston kansalliskokoelmassa, jota voit tutkia luvan siihen saatuasi em. kirjaston lukusalissa. Mikrofilmattuna aineisto löytyy em. kirjaston Käsifilmistöstä. Kansalliskirjasto ohjeistaa luvan hakemisesta hyvin kotisivuillaan. Kaukolainaksi tuota aineistoa ei anneta.
Katso ohjeet luvan pyytämisestä
http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/lainaus/kansallisko…
Ohjaan tässä viranomaisen puoleen: henkilötietorekisteriä pitää Suomessa yllä DVV, eli Digi- ja väestötietovirasto. Heidän sivuillaan (klikkaa tästä), kohdassa "Syntymäaika ja -paikka" kerrotaan, ettei syntymäaikaa tallenneta rekisteriin, mutta sitä voi kysyä joko synnytyssairaalasta tai Kansallisarkistosta. Lähde: DVV Tarkasta omat henkilötietosi | Digi- ja väestötietovirasto
Kirjaa ei näyttäisi olevan Göteborgin kaupunginkirjastossa eikä Göteborgin yliopiston kirjastossa. Muutenkin kirjan saatavuus näyttäisi heikolta Ruotsissa. Suomesta kirjaa kuitenkin löytyy useista kirjastoista, ja sinun on mahdollista tilata se kaukolainana (fjärrlån) Suomen puolelta. Kirjaa löytyy Suomesta esimerkiksi Varastokirjastosta sekä Vaasan, Oulun, Kokkolan, Tornion, Lahden ja Tampereen kaupunginkirjastoista. Kannattaa tiedustella omasta lähikirjastosta kaukotilausmahdollisuutta.
Pernun kirjaa ei näyttäisi tällä vastaushetkellä olevan yhtään kappaletta myynnissä Internetissä. Kaikkien antikvariaattien valikoimia ei kuitenkaan Internetistä löydy, joten kirjaa voisi koettaa kysyä sähköpostitse tai puhelimitse suomalaisista…
Muumilaaksoon sijoittuvissa tarinoissa on tosiaan useita ihmismäisiä olentoja, joista mainitsetkin useamman. Kaivoin vastaukseni lähteeksi Janssonin teoksen Muumipappa ja meri (alkuperäisteos Pappan och havet, v. 1965), jossa majakan sammumista pelkäävä Muumipappa saa tukea Pikku Myyltä, joka maalailee kauhukuvan karille ajautuvista laivoista: "Ja aamulla on koko ranta täynnä hukkuneita viljonkkia ja mymmeleitä ja homssuja..." (s. 52) Tiedämme teoksesta Muumipapan urotyöt (Muminpappas bravader, 1950) Pikku Myyn olevan vanhemman Mymmelin lapsi, ja vaikuttaa, että Mymmelin (iso alkukirjain) laji, tai rotu, olisi myös mymmeli (pieni alkukirjain), kuten ylemmässä sitaatissa. Samassa kirjassa annetaan ymmärtää myös Nuuskamuikkusen olevan…
Ohessa on pitkähkö lista aiheeseen liittyvää materiaalia.
Kuten huomaat, osa kirjoista on hieman vanhempaa.
Toivottavasti näistä löytyy sopivaa aineistoa.
Riihonen, Eeva
Lapsi ja lelu / Eeva Riihonen ; piirrokset: Maria Munsterhjelm-Linko
Helsinki : Tammi, 1991
Isbn: 951-30-9827-3 (sid.)
Sinkkonen, Jari
Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun / Jari Sinkkonen
2. p. 2008
Isbn: 978-951-0-33883-4 (sid.)
Helenius, Aili
Leikin kehitys varhaislapsuudessa
Helsinki : Kirjayhtymä, 1993
Isbn: 951-26-3695-6 (nid.)
Dannecker, Elke
Vahvoja leikkejä vahvoille lapsille : itsetuntoa vahvistavia leikkejä
Isbn: 951-627-468-4 (nid.)
Hintikka, Maija
Leikistä totta : omaehtoisen leikin merkitys / Maija Hintikka, Aili Helenius,Leena Vähänen
Helsinki : Tammi, 2004…
Venäläinen mäenlaskunovelli on Anton Tšehovin Leikkiäkö vain? kokoelmasta Tarpeettomia ihmisiä. Se on julkaistu suomeksi myös nimillä Leikinlasku (kokoelmassa Kaksikymmentä) ja Mäenlaskun hurma (Valittuja kertomuksia ja novelleja. 2). Leikkiäkö vain? löytyy kokonaisuudessaan myös Äidinkieli ja kirjallisuus -oppikirjasarjan Käsikirjasta, jossa sen avulla esitellään kertomakirjallisuuden rakenteita ja analyysin välineitä.
Kansalliskirjaston, eli aiemmin Helsingin yliopiston kirjaston, varastokirjasto perustettiin Asikkalan pitäjään Urajärven kartanon maille vuonna 1955. Ennen tätä kirjastolla oli yksitoista varastoa eri osoitteissa Helsingissä. Varastokirjasto perustettiin kirjaston kokoelmien tilanpuutteen takia. Helsingin yliopiston kvestori Eino Kaskimies, joka oli myös Urajärven kartanon ja sen rakennusten omistaman Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taloudenhoitaja vaikutti siihen, että kirjasto solmi vuokrasopimuksen Muinaismuistoyhdistyksen kanssa ja alkoi suunnitella varastokirjastoa 1950-luvun alussa kartanon maille. (Lähde: Rainer Knapas, Tiedon valtakunnassa: Helsingin yliopiston kirjasto - Kansalliskirjasto 1640-2010, s. 319-321) Tietoa…
Hyvin yleisellä tasolla käsitettä "juntti" käytetään kai ilmaisemaan jonkinlaista maalaisuutta, rahvaanomaisuutta vastakohtana kaupunkilaiselle, hipsterimäisyydelle tms. Mielestäni ilmaisu "junttibändi" on täysin hihasta tempaistu mielipide, jonka esittäjän mielestä jokin bändi ei esitä tarpeeksi "hienoa" musiikkia. Musiikkikirjastonhoitajana olen jyrkästi tällaisten ilmaisujen käyttöä vastaan, koska se ei liity mitenkään itse musiikkiin, on ehkä loukkaavaksi tai ainakin vähätteleväksi tarkoitettu ja joka tapauksessa täysin mielivaltainen. Henkilökohtaisesti ei olisi tullut mieleenkään, että joku kutsuu Yötä tuollaisella nimellä, sehän on tyypillinen suomirockin bändi, alkuaikoinaan ehkä vähän myös uutta aaltoa. En tiedä, mistä olet moisen…
Suomessa raipparangaistukset kuuluivat rikoslakiin 1890-luvun alkupuolelle asti. Yksi pari raippoja tarkoitti kolmea lyöntiä. Pahimmillaan rangaistukseksi saattoi tulla 40 paria raippoja. eli 120 lyöntiä. Rangaistus saattoi tulla esimerkiksi varkaudesta tai taposta. Kovan raipparangaistuksen seurauksena moni myös kuoli. Raipparangaistus annettiin paljaaseen selkään, joten epäilemättä ainakin iho meni rikki ja vuosi verta. Varakkaat saattoivat päästä raipparangaistuksesta maksamalla sakkorahoja, mutta köyhillä sitä mahdollisuutta ei ollut. Siitä tulee sanonta: "Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan". Raippa saattoi olla rottinkikeppi, vedessä liotetut pitkät pajunvitsakimput tai lakisääteisesti määrätty kaksimetrinen,…
Päivi Käri-Zeinin kirjaan
Bisneskohteena Arabimaat/Päivi Käri-Zein
Helsinki : Multikustannus, 2003
kannattaa tutustua, koska siinä on paljon hyödyllistä tietoa arabialaisesta kulttuurista sekä kummastakin mainitsemastasi maasta.
Egyptin ruokakulttuurista on suomeksi enemmän tietoa kuin Libanonin; on kuitenkin olemassa videokasetti Kaiken maailman makuja/ohjaus Kari Ruotsalainen; toimittaja Johan von Bonsdorff
[Helsinki] : YLE Tallennuspalvelu,[1997],
jossa tutustutaan mm. Libanonin ruokiin.
Keith Floydin kirjassa Floyd Välimerellä on tietoa Egyptin ruoanvalmistustavoista ja -aineista sekä egyptiläisiä ruokaohjeita. Maan ruokakulttuurista ja egyptiläisistä ruokaohjeista löydät tietoa myös kirjasta Ruokamatka Afrikkaan/Hille Janhonen-Aruquah…
