Vastaukset kysymyksiinne saatte nettisivulta http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/apokr/apokr_etusivu.html ja sen kautta luettavissa olevien pdf-tiedostojen esipuheista.
Kirjallisuudesta suositeltava on 'Raamattu ja sen kulttuurihistoria', osa 6. Luterilaisissa kirkoissa on aina arvostettu Vanhan testamentin apokryfikirjoja, vaikka toisaalta niitä ei ole pidetty varsinaisten ns. kanonisten kirjojen arvoisina. 1800-luvulla ruvettiin Suomessa levittämään halpoja Raamattuja Britannian ja ulkomaiden raamattuseuran taloudellisella tuella. Raamatut haluttiin pienikokoisemmiksi ja toisaalta ko. seura ei periaattellisesta syistä halunnut painattaa apokryfikirjoja.
Tästä syystä apokryfittömät Raamatut vakiintuivat maassamme. Kun Suomessa valmisteltiin…
Kyllä, kirjastonhoitajana on kivaa. Mutta, kuten itsekin tiedät, aina ei voi mikään työ tai oleminen olla vain tasaisen kivaa. Työhömme kuuluu monenlaisia asioita. Kaikki työtehtävät eivät näy sinne varsinaisen kirjaston puolelle.
Työhömme kuuluu arkisia rutiiniasioita, jotka välillä ovat tylsiä. Mielestäni kaikkein hauskinta on se, kun saan olla kirjastoa käyttävien ihmisten, asiakkaiden, kanssa. Etsiä tietoa, vastata erilaisiin kysymyksiin ja suositella vaikka jotain hyvää kirjaa.
Tähän sinunkin esittämääsi kysymykseen on kiva vastata.
Punaisen maton levittäminen arvohenkilöiden jalkojen alle on tunnettu jo Antiikin Kreikassa. Aiskhyloksen näytelmässä ”Agamemnon” (v. 458 e.Kr.) päähenkilön vaimo Klytaimnestra houkuttelee miehensä astumaan maahan levitetyille punaisille tai oikeastaan purppuraisille kankaille. Tämä kunnianosoitus oli varattu ainoastaan jumalille, joten matolle astumisesta muodostuu Agememnonille moraalinen koetinkivi.
http://www.gradesaver.com/classicnotes/titles/agamemnon/essay1.html
Yale-New Haven Teachers Institutessa ilmestyneen opinnäytetyön mukaan sanaa ”purppura” käytettiin antiikista keskiajalle saakka tarkoittamaan erilaisia punaisen sävyjä.
Samassa tutkielmassa kerrotaan, miten purppura oli kaikkein kallein saatavilla oleva väri. Sitä näet…
ISSN-numero annetaan lehdille ja muille jatkuvasti ilmestyville julkaisuille. Yksittäisille julkaisuille annetaan ISBN-numero. ISBN-numero ei ole pakollinen (lakisääteinen), mutta se kannattaa ehdottomasti hankkia ja lähes kaikki kustantajat käyttävät sitä, koska se identifioi julkaisun ja sen kustantajan yksiselitteisesti ja helpottaa julkaisun löytymistä erilaisista rekistereistä, ja sen käsittelyä.
ISBN-numeron antaa Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Suomen ISBN-keskus (puh. 191 44327). Lisää tietoa ja ohjeita löydät ISBN-keskuksen sivulta http://www.lib.helsinki.fi/julkaisuala/isbn/ .
Valitettavasti kysymäsi kappeletta ei löydy pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista, eikä Suomen maakuntakirjastoistakaan. Sen sijan se löytyy Ylen äänitetietokannasta. Kappale on julkaistu singlenä sekä CD:nä. Kannattaa kysyä suoraan Ylen tallennepalvelusta http://www.yle.fi/tallennemyynti/ .
Kaarina Turtian Gastronomian sanakirjan (2009) mukaan toskakakku on saanut nimensä Giacomo Puccinin Tosca-oopperan mukaan. Toskakakku on kehitetty Ruotsissa 1930-luvulla.
Minikarjaa, hyönteiset ruokana -kirjan kirjoittanut Lena Huldén sanoo, että kaakaota (suklaan raaka-aine) ei voi valmistaa sillä tavalla, ettei siinä olisi hyönteisiä. Esimerkiksi Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto määrittelee, että 100 grammassa suklaata voi olla enintään 60 hyönteisjäämää. Vegaanisissakin suklaissa voi siis olla hyönteisjäämiä, mutta ehkä sen voi ajatella niin, että niitä ei ole tarkoituksella sinne laitettu, toisin kuin maitoa maitosuklaaseen. Toki tämä on varmasti jokaisen henkilökohtaisesti mietittävä. Hyönteisjäämiä voi olla myös esimerkiksi tomaattikastikkeissa ja hedelmämehuissa.
Sekä kaakao että kaakaovoi tehdään kaakaopavuista, jotka ensin paahdetaan ja sen jälkeen jauhetaan hienoksi. Sen jälkeen…
Kyseessä on ilmeisesti Tolstoin novelli tai kertomus "Paljonko ihminen tarvitsee maata". Se löytyy satukokoelmasta "Tolstoin tarinoita". Kirja löytyy pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmista. Täällä Espoossa se on Nöykkiön, Soukan ja Omenan kirjastoissa.
Hieman vanhempi käännös "Minkä verran ihminen tarvitsee maata" löytyy novellikokoelmasta "Kolmas Hyvää yötä! : hetki lepoa kunnes nukutte : viidentoista maan kertomuskirjallisuutta 55 kirjailijan edustamana". Kirja on julkaistu vuonna 1936 ja se löytyy Pasilan varastosta.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan verisukulainen on henkilö, joka polveutuu samasta kantavanhemmasta. Verisukulaisiin ei siis lueta sukulaisia avioliiton tai adoption kautta. Koska serkuksilla on samat isovanhemmat, ovat he myös verisukulaisia keskenään.
Kielitoimiston sanakirja: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/verisukulainen
Vaikka yhteen kirjoitettu muoto on yleinen epämuodollisessa tekstissä, Kielitoimiston mukaan "kerta kaikkiaan" kirjoitetaan erikseen.
Kielitoimiston ohjepankki: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/129
Politiikkaa voi pyrkiä ymmärtämään monesta eri näkökulmasta. Perehtymisen voi aloittaa esimerkiksi poliittisesta historiasta, erilaisista ideologioista, poliittisista järjestelmistä, valtasuhteiden tarkastelusta tai poliittisesta filosofiasta. Politiikkaan liittyvää kirjallisuutta on tarjolla valtavasti, joten suosittelen lähtemään liikkeelle itseä kiinnostavista teemoista ja kysymyksistä.
Valtio-opin ja politiikan tutkimuksen peruskursseilla käytetään usein Andrew Heywoodin teosta Politics (5. painos, 2019), joka on oppikirjamainen johdanto politiikkaan ja politiikan tutkimukseen. Heywoodilta on julkaistu myös teos Political Ideologies: An Introduction (7. painos, 2021), joka taas keskittyy selkeämmin poliittisiin ideologioihin. Yksi…
Kysessä on todennäköisesti Virtuoso-lauluyhtye - ”Suomen Il Divo”. Suomennos nimeltään Avaruus on yhtyeen cd:llä ”Yö enkelten". Virtuoson versio kulkee hieman matalammalta kuin Antti Tuiskulla.
Laulun muut levyttäjät ovat lähinnä naislaulajia tai lapsikuoroja.
Kyseessä lienee Bazar-kustantamon 2008 julkaisema John Boynen teos "Poika raidallisessa pyjamassa" (suom. Laura Beck). Kirjan sisältöä kuvaillaan mm. seuraavilla sanoilla: ystävyys, pojat, saksalaiset, juutalaiset, isät, natsit, upseerit, keskitysleirit, Auschwitz.
Näytelmävinkkejä esseeanalyysiin:
Jessika - vapaana syntynyt / Leea Klemola.
Kolauksia / Marita Hauhia.
Kuokkavieraat / Emilia Pöyhönen.
Kylmät kylkiluut / Kari Vaijärvi.
Missä aalto jatkuu : neljä uutta näytelmää /(toimittanut Salla Taskinen.
Perillä / Otso Huopaniemi.
Sexton / Heini Junkkaala.
Viilletty elämä / Marita Hauhia.
Ohessa pari ehdotusta Jukka-Pekka Pajuselta, joka on ansiokkaasti suomentanut saksankielistä kirjallisuutta:
Jokapäiväinen leipä / Gesine Danckwart.
Pianonsoittaja / Elfriede Jelinek.
Suosittelen näitäkin käännöksiä:
Kreisi / Benjamin Lebert.
Lukija / Bernhard Schlink.
Nuorta valoa / Ralf Rothmann.
Tapaus Kalteis / Andrea Maria Schenkel.
Tiikeri olkapäällä / Günter Ohnemus.
Kaikkien edellä mainittujen teosten…
Rahojen hinnat riippuvat hyvin paljon niiden kunnosta. Kirjassa Standard Catalog of World Coins: 2012 on tietoja mm. Ruotsin rahojen hinnoista. Vuoden 1968 kuluneelle viiden äyrin kolikolle ei anneta mitään arvoa. Parempikuntoisen kolikon arvoksi annetaan 0,10, 0,20 tai 1 dollaria. Korkein hinta edellyttää sitä, että kolikko on täysin virheetön.
Vuoden 1916 kymmenen pennin hinta on katsottu kahdesta kirjasta. Rahaliike Holmaston kirjassa Suomi: rahat ja setelit 1811-2009 arviohintoineen huonompikuntoiselle 10 pennin kolikolle ei anneta arvoa. Hyväkuntoisten hinnaksi annetaan 2,6 tai 35 euroa. Korkein hinta edellyttää, että kolikko on täysin virheetön ja leimakiiltoinen. Siinä ei siis saa olla mitään kulumisen merkkejä tai naarmuja. Suomen…
Kyseessä on ilmeisesti Lasten oma aapinen, tekijöinä Urho Somerkivi, Hellin Tynell ja Inkeri Airola. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kirjan vuonna 1958 ja kirjan kansi on punainen. Kirjasta löytyi runo Anni tanni talleroinen, mutta ei valitettavasti toista runoa.
Kirja on lainattavissa useista pääkaupunkiseudun kirjastoista, saatavuustiedot osoitteessa
http://www.helmet.fi/search~S9*fin/X
Lisäys vastaukseen: Vähän vanhaan viestiin vastaan, mutta tässäpä nyt olisi se Kissanpoikanen luistelee -runo.
Kauniilla, kirkkaalla pakkassäällä
kissanpoikanen luisteli jäällä,
kaarteli, kierteli kiemuroita,
lauleli: - Ei mua kukaan voita!
Rannalla katseli naapurin Vahti,
katseli – äkkiä – HAU haukahti!
Kissanpoikanen kupsahti jäälle,
suoraan kirjavan…
Saksan kielen oikeinkirjoitusta uudistettiin vuonna 1996 niin, että kielen erityispiirteitä, kuten substantiivien iso alkukirjain sekä ß-kirjain (kaksois-s, "Eszett") otettiin entistä johdonmukaisempaan käyttöön. Uudistusta on viilattu jonkin verran vuosien mittaan, mutta keskeinen sisältö on pysynyt samana.
Uudistuksen jälkeen ß-kirjainta käytetään ainoastaan pitkän vokaalin jälkeen, kuten esimerkiksi sanoissa fließen (virrata) ja Straße (katu). Sen sijaan lyhyen vokaalin jälkeen käytetään kahta s-kirjainta: muß > muss (täytyy), Roß > Ross (hevonen).
Sveitsissä ja Liechtensteinissa ß-kirjainta ei tavallisesti käytetä ollenkaan, vaan se korvataan ss-yhdistelmällä.
Kielikellon artikkeli saksan kielen…
Enni Mustosen lukijoista monet ovat lukeneet myös mm. Johanna Valkaman ja Paula Havasteen kirjoja. Suosittuja historiallisen romaanin taitajia ovat myös Kristiina Vuori, Kaari Utrio, Pirjo Tuominen ja jo edesmennyt Laila Hietamies/Hirvisaari. Uudemmista tulokkaista Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas-sarja ja R.M. Rosenbergin Hakoisten naiset -sarja ovat keränneet paljon kehuja.
YLEn radioteatterin kuunnelmasarja on julkaistu CD-levyinä seuraavassa järjestyksessä:
1: Linnunradan käsikirja liftareille
2: Maailmalopun ravintola
3: Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki
4: Terve, ja kiitos kaloista
5: Enimmäkseen harmiton
http://yleshop.yle.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=8406805&file=p…;
