Ensiksi mieleen tulee Suomen merimuseo Kotkassa. Esittelytekstinsä mukaan: "Merimuseo kerää ja tallentaa merenkulkuun ja veneilyyn liittyvää esineistöä, kuvia, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta." Sinällään 1970-1980 -luvuilta peräisin oleva aineisto ei ole kovin vanhaa, mutta sillä voisi museon näkökulmasta ehkä olla alan kulttuurihistoriallista arvoa.
https://www.kansallismuseo.fi/fi/suomenmerimuseo/merimuseon-historiaa
Yhteystiedot Suomen merimuseoon löytyvät täältä https://www.kansallismuseo.fi/fi/suomenmerimuseo/yhteystiedot
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tallentaa monenlaista suomalaiseen arkielämään liittyvää aineistoa, kuten elämäkertoja ja muistitietoja.
https://www.finlit.fi/fi/arkisto/perinteen-ja-nykykulttuurin-…
Tietoa nimestä Vinter löytyy Tuomas Salsteen Sukunimi-infosta, https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/vinter.html. Vinter-nimisten lukumäärä on laskenut vuodesta 1970, mutta sivuston mukaan se ei ole silti poikkeuksellisen harvinainen. En löytänyt tutkittua tietoa muutoksen syystä.Myöskään muita merkityksiä nimelle ei löytynyt. Palvelussamme on vastattu aiemmin kysymykseen nimestä Winter, https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-on-peraisin-suomessa-kaytossa?
Laulua on kysytty aikaisemminkin palvelussamme, ja se on Ilja Shatrovin säveltämä ja Reino Helismaan (Rainer Kiskon salanimellä) sanoittama ja sovittama laulu Kun kesä on mennyt. Laulettuna sen ovat esittäneet ainakin Metro-tytöt, Viljo Vesterinen ja Veikko Ahvenainen taas haitariversioina. Tässä linkki aiempaan kysymykseen: https://www.kirjastot.fi/kysy/laulun-sanoja-tavaillaan-mutta-loput?language_content_entity=fi Kappale näyttäisi löytyvän muutamasta nuottijulkaisusta ja äänilevyiltä Suomen kirjastoissa (mukaan lukien Kansalliskirjasto): https://finna.fi/Search/Results?lookfor=%22kun+kes%C3%A4+on+mennyt%22&type=AllFields&limit=20&sort=relevance Valitettavasti näyttää siltä, että kirjastojen nuottijulkaisuissa ei ole…
Valitettavasti en ole löytänyt lauluun nuotteja. Etsin useammasta kirjastotietokannasta, mutta tuloksetta.
Laulu tosin löytyy äänitteenä cd:ltä Merja Laaksonen: "Hetken juhla" ja sitä on saatavana pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista, ks. linkki http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=laaksonen+and+h%E4%E4laulu&Sub… .
Nuottia vaan ei tahdo löytyä mistään, ei edes kansallisdiskografia Violastakaan.
Näyttäisi, että sitä ei ole saatavana kirjastoista. Musiikkiliikkeistä kannattaisi vielä tiedustella.
En onnistunut löytämään tällaista ryhmää Suomesta. Alla yksi englanninkielinen Beat generation -facebookryhmä:
https://www.facebook.com/pages/The-Beat-Generation-1950s/362239380498
Etsimänne teos on varmaankin Martti Merenmaan Aamu keisarin kaupungissa (1963). Teos pohjautuu kirjailijan nuoruudenkokemuksiin Pietarissa.
Merenmaa opiskeli maalaustaidetta Pietarin taideakatemiassa.
Alla on linkki Kirjasammon esittelyyn teoksesta. Siinä on kuvaus teoksen sisällöstä ja kuva kannesta.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_23997
https://finna.fi/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Merenmaa
Väitöskirjan suomennos Suomalaisten maagisista parannuskeinoista (suomentaneet Irma ja Tuomas Sorvali]) sisältyy teokseen:Lönnrotin aika. Toimittanut Pekka Laaksonen. SKS, 1984Kirjan voi varata ja tilata mihin tahansa Helmet-kirjastoon
Koska sukulaistenne haudat ovat Hietaniemen hautausmaalla, he ovat ilmeisesti ainakin kuollessaan olleet helsinkiläisiä ja kuuluneet Helsingin johonkin Helsingin seurakuntaan. Siksi kannattaa ehkä kääntyä Helsingin seurakuntien keskusrekisterin puoleen ja pyytää heiltä sukuselvitys. Selvityksen voi pyytää sähköisellä lomakkeella https://www.helsinginseurakunnat.fi/sukututkimustilaus.html.stx tai käymällä paikan päällä keskusrekisterin toimistossa Kolmas linja 22 B, 00530 Helsinki. Selvitystyö on maksullista ja siitä maksetaan selvitystyöhön kuluneen työajan mukaan. Perusmaksu on 30 € ja jokainen 30 minuuttia lisätyötä tuo 15 € lisämaksun. Sukuselvityksessä pitäisi näkyä seurakunta, josta he ovat muuttaneet. Kun muuttoalue selviää, voi…
1600-luvulta 1800-luvun alkuun perinteisiin käsityöläisammatteihin kasvettiin Suomessa pääasiassa käytännön työelämässä. Tällöin ammatti periytyi yleensä isältä pojalle. Vähitellen kouluttautumisen lisääntyminen ja yleistyminen ja lisääntyvä muuttaminen paikkakunnalta toiselle muuttivat tilannetta. Edelleen kuitenkin noin viidesosa suomalaisista hakeutuu samaan ammattiin kuin vanhempansa.
Alla lisää tietoa Wikipediasta, Tilastokeskuksen sivuilta ja ammattiliitto JHL:n Motiivi-lehden sivuilta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammattikasvatuksen_historia_Suomessa
https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_002.html?s=0
https://motiivilehti.fi/lehti/artikkeli/ammatit-periytyvat/
Valitettavasti tähän kysymykseen ei löytynyt vastausta. Edes tietopalvelun valtakunnallisella sähköpostilistalla kukaan ei tunnistanut kuvauksen perusteella teosta.
Nuottikokoelmassa Laula kanssamme : joulu on taas : 120 kaikkien aikojen joululaulua (1992; ISBN 951-757-237-9) on Tonttu-laulun sovittajaksi merkitty Olli Ahvenlahti. Myös alalaidan kustannustiedot täsmäävät: Fazer / 1978.
Laulukokoelmaa on Lapin kirjastojen kokoelmissa.
Tekoälyavusteisia huoneistonvälityspalveluja näyttää löytyvän, https://www.google.com/search?q=ai+search+for+appartement&rlz=1C1GCEA_e…. Niiden toimintamalleja ja palvelun laajuutta voi tutkia palvelujen politiikkaa kuvaavilla sivuilla, esim. Renty.ai:n palvelun periaatteet, https://renty.ai/policy. Suomen kielellä ei sovellusta vielä ainakaan löytynyt, kylläkin artikkeleita siitä, että on luotu sovelluksia, joilla asunnonvälittäjät voivat kuvata välitettäviä kohteita, esim. Talouselämä, https://www.talouselama.fi/uutiset/suomalaisyritys-loi-tekoalyn-joka-la…
Kappale on generoitu tekoälyllä. "Artistin" kuvaus Youtubessa ja Spotifyssa paljastaa, ettei hän tee oikeasti näitä biisejä ("100% AI-powered music"). Ei siis ole nuottiakaan.Striimipalveluihin valitettavasti ilmestyy entistä enemmän generatiivisellä tekoälyllä tehtyä sisältöä. Tässä tapauksessa kannet jo herättivät epäluulon. Tällä kertaa biisien lataaja on sentään rehellinen tekoälyn käytöstään profiilissaan, aina ei näin ole.
Paluu Eedeniin, osa 1, on edelleen lainassa, eikä asiakas ole sitä perinnästä huolimatta palauttanut. Se on varattavissa Martinlaakson kirjastosta (lainassa tällä hetkellä). Osa 2 on tällä hetkellä Hakunilan kirjaston hyllyssä. Sen voi pyytää toimittamaan itselleen Myyrmäen kirjastoon. Hakunilan puh.no: 839 30805.
Kädessäni on Helka Varhon Humiseva harju -suomennus vuodelta 1971 (WSOY). Siinä kohta kuuluu seuraavasti:
Rakkauteni Lintonia kohtaan on kuin metsän puut: aika muuttaa sitä niinkuin talvi puiden lehtiä. Rakkauteni Heathcliffiin muistuttaa ikuista kalliota: se tuottaa vähän näkyväistä iloa, mutta on välttämätön.
Hei,
Lasten maailma -lehden näytenumero ilmestyi vuonna 1945, minkä jälkeen lehteä julkaistiin vuosina 1946-1957. Julkaisija oli Yhtyneet kuvalehdet, joka perustettiin vuonna 1934 ja joka nykyään tunnetaan nimellä Otavamedia Oy. Vuonna 1957 Lasten maailmaa alettiin julkaista nimellä Nasta.
Lasten maailmassa oli sekä kotimaisia että ulkomaisia sarjakuvia, mutta myös muuta sisältöä. Lehdestä löytyi mm. kilpailuja ja tehtäviä, lyhyitä kertomuksia, tietoa eläimistä, keskustelupalsta ja harrasteosioita.
Lisätietoa Lasten maailmasta löydät esimerkiksi sarjakuvasivusto kvaak.fi:stä, missä on julkaistu kaksiosainen artikkelisarja Lasten maailmasta:
https://www.kvaak.fi/1367/2010/01/28/lasten-maailma-osa-1/
https://www.kvaak.fi/1444/2010/07/29/…
Ei tuo rakenne voi olla oikein. Asia on ilmaistava joko "ettei" tai "että....ei". On hyvin erikoista, jos sitä esiintyy usein sanomalehdissä. Kirjoitusvirhe on mielestäni ainoa järkeenkäypä selitys sille.
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja toteaa lokerosta seuraavaa: "Sanalla ei ole vastineita sukukielissä. Rakenteeltaan se vaikuttaa selvästi johdokselta, mutta täsmälleen sopivaa kantasanaa ei toistaiseksi ole voitu osoittaa. Murteissa esiintyy muitakin saman vartalon johdoksia, esim. loko, lokonen, lokko ja lokkero, jotka merkitsevät koloa, kuoppaa, onteloa, lovea tms. Nämä saattavat olla ikivanhan kolo-sanan deskriptiivisiä tai lastenkielisiä variantteja, mutta mitään normaalia johtosuhdetta sanojen välillä ei ole. Suomen kirjakielessä lokero on ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 kivessä olevan kuopan tai kolon nimityksenä."
Vuonna 2008 satavuotiaita tai sitä vanhempia oli yhteensä 514 (77 miestä, 437 naista). Kuluvan vuoden osalta tilastoja ei ole vielä saatavissa.
100-vuotiaita oli yhteensä 242 (miehiä 35, naisia 207), 101-vuotiaita 137 (miehiä 25, naisia 112), 102-vuotiaita 74 (miehiä 11, naisia 63), 103-vuotiaita 28 (miehiä 2, naisia 26), 104-vuotiaita 12 (miehiä 1, naisia 11), 105-vuotiaita 10 (kaikki naisia), 106-vuotiaita 7 (kaikki naisia), 107-vuotiaita 3 (2 miestä, 1 nainen) sekä yksi 111-vuotias mies.
Lähde: http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp
