Kyseessä saattaa olla Luurankojenkka-niminen kappale (tunnetaan myös nimellä Petetty. Sanat menevät jotenkin näin:
Sinä petit mun, sitä kestänyt en,
hankin köyden mä hamppuisen.
Ja kun toisen viettelit vuoteeseen,
vedin itseni hirtehen.
Ja kun tuuli mun luitani keinuttaa,
pirut tanssien tahtia lyö.
Ja kun tuuli mun luitani heiluttaa,
kuin unehen Tuonelan yön.
Varo vaan, varo veljeni, varo vierellä vierahan,
mä tuun sun luokses yöllä ja suon sulle suudelman.
Saat tuntea kylmä on kuoleman suu,
ja kylmä on kuoleman käsi.
Ja kun aamulla nouset vuoteeltas,
kasa luita on vierelläsi.
Tämä tieto perustuu perimätietoon, joten mitään painettua lähdettä en osaa sanoa.
Asiakkaan palautteesta saimme seuraavan version:
Petit kerran sä mun.
sitä kestänyt…
Kirjassa Anhava, Jaakko : Maailman kielet ja kielikunnat (3. p. 2005) mainitaan dari vain Afganistanissa puhuttuna kielenä : ”tämä poikkeaa jonkin verran Iranin persiasta mutta on olennaisesti samaa kieltä” (s. 94). Suomenkielisessä Wikipedian artikkelissa on vakuuttavat lähdeviitteet, tosin lähteiksi mainittuja venäjänkielisiä kirjoja ei tunnu löytyvän Suomen kirjastoista. Klassisen persian kirjallisuuden kielestä darista löytyy Gilbert Lazardin kirjoittama artikkeli Encyclopaedia Iranicasta http://www.iranicaonline.org/articles/dari . Helsingin yliopiston kirjastossa on kirjat The Iranian languages / edited by Gernot Windfuhr, 2009 ja Indo-Iranian languages and peoples / ed. by Nicholas Sims-Williams, 2002, joista voisi löytyä…
Nykysuomen sanakirjan mukaan tupakkarulla on rulla lehtitupakkaa. On arveltu, että laulussa tupakkirulla tarkoittaa kapaloitua vauvaa. Esimerkiksi kansanmuusikko Sari Kaasinen on pohtinut lehtihaastattelussa (aamuposti 12.2.2016), että tupakkirulla on laulussa alkusoinnun takia, mutta toisaalta kapaloitu vauva voi muistuttaa "sikaripötkylää".
En löytänyt tätä tietoa netistä enkä kirjastomme kirjoista tai tietokannoista. Soitin Stakesin kirjastoon, koska Stakes tilastoi Suomessa synnytys- ja vastasyntyneiden tietoja. Stakesin kehittämispäällikkö Mika Gissler vastasi kysymykseen seuraavasti:
"Syntymärekisterissä on tiedot kaikista Suomessa syntyneistä lapsista vuodesta 1987. Vuosina 1987-2007 pisin Suomessa syntynyt poika oli 64 cm ja tyttö 62 cm (3 kpl). Vuonna 2007 pisimmät syntyneet olivat 59 cm (pojat) ja 58 cm (tytöt). Synnytysten käynnistäminen lääketieteellisin menetelmin on vähentänyt yli 60 cm pitkien lasten syntymistä."
Ennen vuotta 1987 syntyneistä ei ole siis koko Suomen kattavaa tilastoa.
Suomasema kuuluu Oriveden kaupunkiin.
Nimestä löytyy erilaisia muotoja jo 1500-luvun puolivälistä alkaen: Somesoma, Soomaisema, Suomais ja Suomasema v. 1564. Tutkija Viljo Nissilä on v. 1962 arvellut nimen olleen alun perin Suomasenmaa, jossa paikannimen alkuosa olisi sukunimi. Tuollaista sukunimeä ei kuitenkaan noilta ajoilta tunneta. Sen sijaan tunnetaan varsinaissuomalaista tarkoittava lisänimi Suomalainen. Jos kyseessä on alkuaan suomenkielinen maa-loppuinen nimi, se olisi voinut lyhentyä nykymuotoonsa eräalueen nimestä Suomalaisenmaa.
Toinen vaihtoehto on se että kyseessä ei ole sana ”maa” vaan johdin –ma. Alueella on muitakin samantapaisia paikannimiä: Kopsama, Siitama. Lähikunnissa on myös useita sema –loppuisia nimiä kuten…
Kyseessä on Hans Carsten säveltämä laulu "Lebe wohl du kleine monica", joka on levytetty suomeksi nimellä "Tellervo". Laulu tunnetaan myös nimillä "Pikku Tellervo" ja "Näkemiin nyt, pikku Tellervo".
Laulun nuotit ja sanat löytyvät mm. seuraavista nuottikirjoista:
"Sun kanssas Liisa pien : Laulumuistoja sotavuosilta" (Fazer Musiikki, 1994)
"Sota-ajan lauluja" (Fazer Musiikki, 1989)
"Iloisen laulajan kirja" (WSOY, 1975)
Laulun ovat levyttäneet mm. Georg Malmsten ja Tapio Rautavaara.
Lammiolle Rokka esittelee kaverinsa Suen Tassuksi, joka taas omasta puolestaan sanoo olevansa "sotamies Sus":
- Mut kuule herra luutnantti. Sitähä mie vaan et myö päässää tään Suen Tassun keral sammaa porukkaa.
- Kenen?
- Suen Tassun.
- Mikä teidän nimenne on?
- Sus. Sotamies Susha mie oon.
- Siis Susi... Entä teidän nimenne?
- Rokkahan mie. Antero on etunim. Antikshan minnuu on sanottu koko ikkäi, ja niihä mie sanon itsekkii.
Koskelalle Rokka esittelee kaverinsa näin:
- Ens kerrallaha myö paikalle satuttii. Komppa ukko hää sanokii jot mänkää Koskela luo. Sie varmaa sit oot Koskela. Sellasii terveisii hää lähetti jot tie mitä tahot meil. Myö ollaa täyvennysmiehii näät. Mie oon Rokka ja tää miun kaver, hää on Sus.
Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että nimi ”Mimosa” on peräisin mimoosa-kukasta. Kukan nimi perustuu Lempiäisen mukaan kreikan sanaan ”mímos” (’näyttelijä’), joskin kukan nimi lienee lainattu latinan kautta. Dictionary.com osoitteessa http://dictionary.reference.com/browse/mimosa kertoo, että sana on tullut englannin kieleen latinasta joskus 1600- ja 1700-luvun vaihteessa. Näyttäisi siltä, ettei nimellä ole erityistä yhteyttä mytologiaan, sillä sitä ei löytynyt tutkimistani mytologiasanakirjoista. Lempiäisen mukaan kasvin on katsottu symboloivan herkkätuntoisuutta ja häveliäisyyttä, koska sen lehdet eivät kestä koskettelua.
Kopioiminen ja tulostaminen maksavat Helsingin kirjastoissa 40 senttiä sivulta. Sekä mustavalkoinen ja värillinen että paperikoot A4 ja A3 maksavat saman verran, kaikki 40 senttiä sivulta.
Herttoniemen kirjastossa on käytettävissä värillinen kopiokone ja tietokoneilta voi myös tulostaa värillisesti.
Herttoniemen kirjaston HelMet-sivut: http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Herttoniemen_kirjasto
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -teoksen mukaan Eila on alkuperältään norjalainen Eili tai anglosaksiset Eileen, Aileen, Eily, jotka pohjautuvat nimiin Helene, Evelyn.
Helene puolestaan on kreikan loistava, säteilevä.
Ruotsalaisen tulkinnan mukaan Eila voisi olla muunnos Helgastakin, joka muinaisskandinaviassa tarkoitti pyhää, varottavaa.
Laura Nowlinin teosta If he had been with me (2013) ei valitettavasti ole suomennettu.
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut/fennica-suomen-kansallisbi…
https://www.worldcat.org/
Maaningalta tuli tällainen pieni historiikki:
Maaninka, Sinikiven meijeri, Tavinsalmen kylä RN:o 1:6, sijaitsee Tavinniemellä Ruokoveden rannalla.
Meijeritoiminta Sinikivessä alkoi 1906, kun sinne perustettiin Maaningan osuusmeijeri. Meijerin sijaintiin vaikutti sen kuljetuksille tärkeä laivaliikenne; Sinikiveen rakennettiin myös oma laivalaituri.
Ensimmäiseksi meijerirakennukseksi kaavailtiin Venäjänsaaressa sijainnutta tohtori Walmarin huvilaa. Huvilan osti kuitenkin Halolan (Valtion koetila Halola) isäntä Andersson, joka siirrätti sen kirkonkylälle. Meijerin alkutaival ei ollut helppo. Toimintavaikeuksien lisäksi myös alueelle rakentaminen osoittautui vaikeaksi; maapohja oli pehmeä ja se oli paalutettava.
Sinikiven rakennusmestarina…
1) Viime sotien aikaan, erityisesti jatkosodan pitkittyessä kenttäarmeijassa pyrittiin mahdollisimman yksinkertaisiin ja käytännöllisiin ratkaisuihin sotilasarvojen merkintätapojen osalta. Suurimpana syynä tähän oli yleinen materiaalipula – kauluslaatat olivat suhteellisen kalliita valmistaa, eikä niitä riittänyt alunperinkään koko kenttäarmeijalle. Näin ollen kauluksissakin näkyi melkoista kirjavuutta, eikä aselajien väreistäkään pystytty läheskään aina pitämään kiinni. Värikkäitä kauluslaattoja vältettiin myös naamioitumissyistä, ettei sen kantaja erottuisi liian selkeästi. Voitaisiin siis sanoa, että sotilasarvon näkyminen tavalla tai toisella meni kaiken muun edelle, näin ollen ei ole siis lainkaan tavatonta että esim. talous- tai…
Malagueña salerosa on meksikolainen laulu, joka kertoo Malagasta kotoisin olevasta naisesta, jonka kauneutta mies ylistää. Miehellä ei ole tarjota naiselle rikkauksia, mutta rakkautta sitäkin enemmän.
Lisää tietoa laulusta wikipedian englanninkielisessä versiossa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Malague%C3%B1a_Salerosa
Tupru- ja Kehrä-sarjat tosiaan muistuttavat toisiaan suuresti. Tuprun tuotanto aloitettiin ilmeisesti vuonna 1974, ja Kehrä aloitti sen "seuraajana" 1977.
Ilmeisesti sarjojen huomattavin ero on kuvioinnin pinnan rakenteessa. Tupru-sarjan pinta on ns. karkeampi ja urat syvempiä, kun taas Kehrän urat ovat matalampia. Astioissa on muitakin pieniä eroja, esim. Tupru-lautasien reuna on taittuvampi verrattuna ylöspäin kaartuvaan Kehrään.
Linkin takana on Designlasi-sivuston käyttäjien kommentteja, jotka saattavat auttaa erottamaan sarjojen astiat toisistaan: http://www.designlasi.com/forum/tupru-kehra
Kuvia kysesistä astioista ja tietoa niiden tuotantovuosista löytyy esim. kirjasta Nanny Still : design 45 anni (1996). Myös kirja Riihimäen lasi…
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Mirva on Mirjamin kutsumamuoto. Mirjami taas on muunnos nimestä Mirjam, joka on hepreaksi näkijätär, herratar tai toisen tulkinnan mukaan kaivattu, odotettu. Minerva oli muinaisessa Roomassa viisauden, taiteen, tieteen, käsiteollisuuden ja toisinaan sotilaidenkin jumalatar. Moniria ei löytynyt nimikirjoista, mutta googlettamalla löytyi lista iranilaisista nimistä http://www.geocities.com/persian_names/girls.html . Monir tarkoittaa persiaksi loistavaa.
Sarja on 11-osainen, mutta suomeksi on ilmestynyt tähän mennessä vain seitsemän osaa. Kahdeksas osa Under isen ilmestyi ruotsiksi jo vuonna 2001. Sarja päättyi vuonna 2007 osaan Komma igen. Luultavasti vähäisen menekin vuoksi sarjaa ei ole suomennettu enempää.
Sana syöpä on 1. partisiippi verbistä syödä.Taudin nimenä käytetään myös verbin tekijämuotoa syöjä.
Sormessa tai ihossa olevasta syövästä on käytetty jo 1600-luvulta ruotsinkielestä peräisin olevaa nimeä koiso, joka on eri murteissa myös koisa, koi, koiska, koisio, koisu. Teoksessa Suomen sanojen etymologinen alkuperä syövälle annetaan myös rinnakkaisnimi ruumiinkoi.
Lönnrotin Suomalaisen talonpojan kotilääkäri neuvoo (s.109) kuinka hoidetaan syöpäpahka, ruumiinmadon alku.
Tätä on kysytty aikaisemminkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa, ja tällainen vastaus annettiin 12.4.2012:
"Runo on Zacharias Topeliuksen Vuosileikki, jonka on suomeksi tulkinnut Alpo Noponen. Joissakin lähteissä runo on pantu tyystin Noposen nimiin. Vuosileikki on luettavissa esimerkiksi Topelius-lukemistosta Pyhäpäivän lukemisia lapsille ja aikuisille (WSOY, 2007). Pieni aarreaitta -sarjan kolmannesta osasta Runoaitta (WSOY, 1993) se löytyy myös - tässä Alpo Noposen töiden joukosta."
Lappeenrannan maakuntakirjastosta löytyy Topeliuksen Pyhäpäivän lukemisia lapsille ja aikuisille, samoin Lauritsalasta ja Sammonlahdesta.
