1) Viime sotien aikaan, erityisesti jatkosodan pitkittyessä kenttäarmeijassa pyrittiin mahdollisimman yksinkertaisiin ja käytännöllisiin ratkaisuihin sotilasarvojen merkintätapojen osalta. Suurimpana syynä tähän oli yleinen materiaalipula – kauluslaatat olivat suhteellisen kalliita valmistaa, eikä niitä riittänyt alunperinkään koko kenttäarmeijalle. Näin ollen kauluksissakin näkyi melkoista kirjavuutta, eikä aselajien väreistäkään pystytty läheskään aina pitämään kiinni. Värikkäitä kauluslaattoja vältettiin myös naamioitumissyistä, ettei sen kantaja erottuisi liian selkeästi. Voitaisiin siis sanoa, että sotilasarvon näkyminen tavalla tai toisella meni kaiken muun edelle, näin ollen ei ole siis lainkaan tavatonta että esim. talous- tai…
Sarja on 11-osainen, mutta suomeksi on ilmestynyt tähän mennessä vain seitsemän osaa. Kahdeksas osa Under isen ilmestyi ruotsiksi jo vuonna 2001. Sarja päättyi vuonna 2007 osaan Komma igen. Luultavasti vähäisen menekin vuoksi sarjaa ei ole suomennettu enempää.
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Mirva on Mirjamin kutsumamuoto. Mirjami taas on muunnos nimestä Mirjam, joka on hepreaksi näkijätär, herratar tai toisen tulkinnan mukaan kaivattu, odotettu. Minerva oli muinaisessa Roomassa viisauden, taiteen, tieteen, käsiteollisuuden ja toisinaan sotilaidenkin jumalatar. Moniria ei löytynyt nimikirjoista, mutta googlettamalla löytyi lista iranilaisista nimistä http://www.geocities.com/persian_names/girls.html . Monir tarkoittaa persiaksi loistavaa.
Sana syöpä on 1. partisiippi verbistä syödä.Taudin nimenä käytetään myös verbin tekijämuotoa syöjä.
Sormessa tai ihossa olevasta syövästä on käytetty jo 1600-luvulta ruotsinkielestä peräisin olevaa nimeä koiso, joka on eri murteissa myös koisa, koi, koiska, koisio, koisu. Teoksessa Suomen sanojen etymologinen alkuperä syövälle annetaan myös rinnakkaisnimi ruumiinkoi.
Lönnrotin Suomalaisen talonpojan kotilääkäri neuvoo (s.109) kuinka hoidetaan syöpäpahka, ruumiinmadon alku.
Valjakka nimi tunnetaan sukunimenä Etelä-Savossa, mm. Hirvensalmella (ainakin 1700-luvulta). Mikkelin pitäjässä (1730-luvulta). Mäntyharjulla (Sigfredh Waljacka 1695) ja Ristiinassa (And. Waljacka 1736). Kangasniemellä on kirjattu sotilaan nimi Walack 1735. Sulkavalla nimi on kiteytynyt kylännimeen Valjakkala. Samoilla seuduin (mm. Lemiltä) on tavattu sanat valjakka ’vaalea, hailakka, kalvakka’ ja valjakoitua ’haalistua, menettää värinsä’. Sukunimi olisikin voinut saada alkunsa henkilökohtaisesta, vaalealle ihmiselle annetusta lisänimestä. Vuonna 2000 Valjakka nimisiä henkilöitä oli 770.
Lähde: Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Otava 2000.
”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo, että sukunimi ”Kiuru” on kuultavasti karjalaista alkuperää, kuten monet muutkin lintuaiheiset sukunimet. Se siis viittaa ihan kyseessä olevaan lintuun, tieteelliseltä nimeltään Alauda arvensis. Kenties nimi ”Kiuru” on ollut alun perin lisänimi henkilölle, joka on muistuttanut jollakin tavalla kiurua, ja siitä se on voinut siirtyä sukunimeksi, mutta sen juuret katoavat kauas vuosisatojen taakse.
Sukunimi ”Kiuru” on varsin vanha, sillä se oli jo 1500-luvulla Karjalan lisäksi käytössä Satakunnassa. Varhaisimpia kirjallisia merkintöjä ovat hendrick Kiuru Viipurissa 1567, Antti kiuru 1567 ja Matz kiuru 1568 Jääskessä ja Nilss kiuru Uudellakirkolla 1560. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu…
Tupru- ja Kehrä-sarjat tosiaan muistuttavat toisiaan suuresti. Tuprun tuotanto aloitettiin ilmeisesti vuonna 1974, ja Kehrä aloitti sen "seuraajana" 1977.
Ilmeisesti sarjojen huomattavin ero on kuvioinnin pinnan rakenteessa. Tupru-sarjan pinta on ns. karkeampi ja urat syvempiä, kun taas Kehrän urat ovat matalampia. Astioissa on muitakin pieniä eroja, esim. Tupru-lautasien reuna on taittuvampi verrattuna ylöspäin kaartuvaan Kehrään.
Linkin takana on Designlasi-sivuston käyttäjien kommentteja, jotka saattavat auttaa erottamaan sarjojen astiat toisistaan: http://www.designlasi.com/forum/tupru-kehra
Kuvia kysesistä astioista ja tietoa niiden tuotantovuosista löytyy esim. kirjasta Nanny Still : design 45 anni (1996). Myös kirja Riihimäen lasi…
Charles Baudelairen Pahan kukat (tai Pahan kukkia, aiemman suomennoksen nimi) lienee se dekadenssin perusteos, johon kaikki perustuu. Toinen Baudelairen teos on Pariisin ikävä.
Toinen ranskalainen dekadenssin edustaja on Paul Verlaine, jolta on käännetty 1965 Paul Verlainen runoja ja 2002 Saturnisia runoja -kokoelmat. Suomalainen dekadenssikirjallisuus on saanut vahvoja vaikutteita myös Nietzschen ajatuksista.
Dekadenssin määrittely on vaikeaa, mutta tässä joitain muita teoksia:
- Louis-Ferdinand Celine: Niin kauas kuin yötä riittää, Kuolema luotolla
- Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
- J. K. Huysmans: Vastahankaan
Charles Bukowski, Henry Miller ja Michel Houellebecq tuntuvat myös osuvan rappion ja turmeluksen määritelmään.…
Tanja on lyhennelmä venäläisperäisestä nimestä Tatjana, joka on puolestaan Tatianuksen sisarnimi. Ortodoksisessa kirkossa Tatjana on marttyyripyhimys, joka hoiti sairaita ja auttoi köyhiä. 1970-luvulla Tanja oli Suomessa yksi muotinimistä, ja se on käytössä myös Ruotsissa ja Saksassa. Samasta kannasta ovat lähtöisin myös nimet Taina ja Taija.
Tiedot löytyvät teoksista: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (1999); Vilkuna, Kustaa: Etunimet (2005).
Nimestä on runsaasti 1600-luvun merkintöjä savokarjalaiselta alueelta, josta se on levinnyt asutuksen myötä kauaksikin länteen. Toisaalta myös Länsi-Suomessakin on Mannisia, eikä varmasti tiedetä ovatko he savolaisperäistä väkeä vai ovatko omaksuneet nimensä itsenäisesti. Samaa alkuperää lienee myös nimi Mannikainen, joka aikanaan oli yleinen Savossa, mutta myöhemmin sulautunut Manniseen. Syntynsä Manninen on saanut
etunimestä (isännimestä) Manni. Tietoja nimen yleisyydestä saa Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelusta
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1.
KIRJALLISUUTTA: Uusi suomalainen nimikirja. - 1988.
Suomalaisen sukunimistöntutkimuksen perusteos, Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet tietää kertoa, että Malinen-nimen taustalla on kreikan Malakias, heprean Malakia, josta on venäjässä tullut mm. Malafei, Malahij(a) ja Malasko. Näistä nimistä johdetut muodot Mala, Mali, Malo(i), Malahvie, Malakki, Malkki, Malatsu jne. ovat olleet yleisiä Karjalassa.
Muita Malafein kautta Malakiakseen palautuvia suomalaisia sukunimiä ovat esimerkiksi Malja, Maljanen ja Malkki.
Kalevi Kadell (s. 1.8.1937) oli Sara Hildénin Tyyne-serkun Laura-tyttären poika. Hildén adoptoi pojan Tampereen raastuvanoikeuden päätöksellä 29.5.1945 ja tämä sai hänen sukunimensä.
Kesällä 1959 Kalevi muutti Pohjois-Irlannin Belfastiin oppimaan kieltä ja perehtymään tehdastyöhön. Vuosina 1960-61 hän työskenteli Dick & Goldsmithin kangastukun varastossa Lontoossa. Suomeen lähettämissään kirjeissä hän ilmaisi halukkuutensa työskennellä äitinsä yrityksessä. Auttamisen, riippuvuuden ja vaatimusten kierre aiheutti konflikteja äidin ja aikuisen pojan välille, ja Saralla oli vaikeuksia tehdä lopullista päätöstä siitä, ottaako Kalevin töihin. Elokuussa 1962 Kalevi oli palannut Helsinkiin, jonne hän asettui asumaan. Tämän jälkeen Kalevi ja…
Suomen kielen etymologinen sanakirja osa IV sisältää pitkän selostuksen sanan "sissi" käytöstä eri puolilla Suomea ja suomensukuisten kansojen parissa. "Sissi" on vanha sana, jolla on paljon eri muotoja ja jota on myös käytetty verbinä "sissiä, siissiä, sissittää jne". Merkityksiä mm.: partiosotilas, rosvo, maankiertäjä, urkkija, vakoilija. Sana on luultavasti slaavilaista alkuperää (esim. puolan szysz = partisaani, rosvo, venäjän shish = tienkulkija). Suomen sukututkimusseuran sivuilta voi myöslukea pohdintoja sanan alkuperästä. http://www.genealogia.fi/nimet/nimi118s.htm
Mekaaninen rapautuminen (disintegration) rikkoo kivilajeja ja maaperän mineraaleja, nopeuttaa kemiallista rapautumista. Kemiallinen rapautuminen (decomposition): ioniset liukenemisreaktion, hydrolyyttiset liukenemisreaktio ja hapetus-pelkistysreaktiot. Biologinen rapautuminen: juurien aiheuttamaa mekaanista rapautumista ja orgaanisten happojen kemiallista rapautumista.
En tunne Japania erityisesti, mutta kaikki rapautumisen muodot ovat tärkeitä. Korkeiden vuoristojen takia mekaaninen rapautuminen lienee keskeistä.
Ehkä kysymys koskeekin eroosiota eli kallion ja maanpinnan kulumista rapautumisen ja virtaavan veden, tuulen, liikkuvan jään ja painovoiman vaikutuksesta. Professori Kadomuran artikkelin perusteella erityisen paljon rapautumista…
Kun jokin innostaa oikein toden teolla, voidaan tämän asian aikaansaamaa positiivista reaktiota kuvata sanomalla, että se saa sukat pyörimään jaloissa. Se on jotakin niin mahdottoman hienoa, että seuraukset ovat yhtä lailla arkikokemuksen rajoja koettelevia. Vastaavia sanontoja on muissakin kielissä. Esimerkiksi englantia puhuvien innostuessa sukat hieman maltillisemmin vain nousevat ja laskevat: "It will make your socks roll up and down."
Outi Lauhakankaan kirja Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset taustoittaa "olla otsaa" -sanontaa seuraavasti: Kun joku on riittävän röyhkeä tehdäkseen tai sanoakseen muiden mielestä kyseenalaisen asian, hänestä päivitellään takanapäin, että kuinka hänellä oli 'otsaa' tehdä niin. Otsa-sanonta löytyy myös saksasta (Stirn haben) ja ranskasta (avoir le front). Ruotsiksi sama ilmaistaan sanomalla 'olla vatsaa' (ha mage). Englanniksi ei röyhkeyttä ilmaista otsan vaan hermojen (have the nerve) tai jopa posken (have the cheek) kautta.
Lauhakangas ei varsinaisesti selitä sanonnan alkuperää, mutta joissain saksalaisissa lähteissä fraasille die Stirn haben on ehdotettu raamatullista alkuperää ja yhdistetty se Jesajan kirjan 48…
Saimme kysymykseesi vastauksen sekä rengastustoimistosta että Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitokselta. Geotieteiden ja maantieteen laitoksen selkärankaispaleontologi antoi kysymykseesi seuraavanlaisen vastauksen:
"Ero mikä väittämien ”nisäkkäät ovat matelijoita” ja ”linnut ovat dinosauruksia” välillä on perustuu sukulaisuussuhteiden väliseen etäisyyteen ja lisäksi fysiologisiin ja anatomisiin eroihin esi-isien ja jälkeläisten välillä.
Nykynisäkkäät poikkeavat molempien suhteen melkoisesti matelijoista. Matelijoista poiketen nisäkkäät ovat tasalämpöisiä, karvapeitteisiä ja hoitavat poikasiaan ruokkien niitä erittämällään maidolla. Lepakot lentotaidostaan ja sen vaatimista erikoissopeumista huolimatta eivät sen suuremmin…
Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirjan (WSOY, 1979) mukaan tappuri on puimakone.
"Hevosvoimin vedettävän kiertolaitteen avulla pyöritettävä ja olkien pudistelua varten kohlimilla varustettu puimakone kuuluu jo tälle vuosisadalle. Varsinaisen puintikoneen, rosman eli tappurin, voimanlähteenä käytettiin aluksi höyrykonetta tai polttomoottoria ja viimeksi sähkömoottoria, kunnes sotien jälkeen leikkuupuimuri on nyt valtaamassa kaikkien vanhempien puimakoneiden aseman." (Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri. WSOY, 1975)
"Et al." on latinankielinen lyhenne, joka tarkoittaa "ja muut" tai "ynnä muut". Sitä käytetään julkaisujen tiedoissa silloin, kun tekijöitä on enemmän kuin kaksi. Vastaava suomenkielinen merkintä on "ym."
"Et al." tulee latinan sanoista "et alii" (maskuliini), "et aliae" (feminiini) tai "et alia" (neutri).
Kielikellon lyhenneluettelo: https://www.kielikello.fi/-/lyhenneluettelo
Merriam-Webster: https://www.merriam-webster.com/dictionary/et%20al.
