Kuten termin Wikipedia-sivulta voi lukea, "vittu" on ikivanha sana, joka on ainakin vielä 1800-luvulla ollut maaseudulla laajasti käytössä naispuolisen sukupuolielimen nimityksenä. Sitä on myös käytetty ties kuinka kauan tehokkaana naisellisena voimasanana, ja ilmeisesti siirtymä alatyyliseksi yleisilmaisuksi on tapahtunut vasta 1800-luvun lopulta, kun Suomen vähälukuinen sivistyneistö yritti pitää huolta siitä, ettei kirjakieleen pesiydy sanoja, jotka eivät vastanneet sivistyneistön käsitystä hyvästä mausta ja "säädyllisyydestä". Todennäköisesti sanaa on koko 1900-luvun käytetty alatyylisesti puhekielessä, eikä sitä suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta käsittääkseni paljonkaan löydy muuten kuin kuvaamassa alatyylistä puhetapaa, niin…
Suomen tekijänoikeuslain 12§ sallii valmistaa muutaman kopion yksityiseen käyttöön kaikesta muusta paitsi tietokoneohjelmasta. Sellaisenkaan kopioimisesta yksityiskäyttöön ei eduskunnan päätöksen mukaan voi seurata rangaistusta.
Opiskelukäyttö on yksityistä käyttöä. Sillä, kenen omistuksessa kopioitavaksi aiottu teoskappale on, ei ole laillisuuden kannalta merkitystä. Jos teos on julkistettu, sen saa kopioida yksityiseen käyttöön. Kappaleenvalmistustekniikkaa ei ole rajoitettu, skannaus ja käsin kopioiminen ovat yhtä sallittuja.
Kopioinnin voi myös teettää ulkopuolisella, jos kohteena ei ole sävellys- tai elokuvateos. Oppikirjan voi siten laillisesti kopioituttaa esimerkiksi kirjastossa tai oppilaitoksessa. Tällaista toisen tekemää…
"Huomen" on sanan aamu vanhahtava synonyymi, joten "hyvää huomenta" tarkoittaa samaa kuin "hyvää aamua". Sanalla voidaan kuitenkin tarkoittaa myös "huomispäivää", "huomista", jolloin lähinnä asiayhteys ilmaisee, kumpaa merkitystä tarkoitetaan. Terminä "huomen" on hyvin vanha.
Heikki Poroila
Eeva Riihosen teoksessa Mikä lapselle nimeksi kerrotaan, että Ranskassa on tunnettu legenda Genoveevasta, jonka poika oli Smertsi, myöhemmin Mertsi. Nimi oli aikaisemmin tytönnimi. Sama alkuperä tulee esille myös Kustaa Vilkunan kirjassa Etunimet ja Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa. Jälkimmäisessä mainitaan vielä, että maamme romaniväestön parissa Mertsiä suositaan edelleen pojannimenä. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun etunimitilasto https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1 kertoo, että Mertsi-nimeä on annettu yhteensä miehille 552 ja naisilla vain 11 1899 alkaen. Vuonna 2006 30.10. mennessä Mertsi-nimi on annettu 4:lle lapselle, kolmelle pojalle ja yhdelle tytölle.
Tuukka Talvion teoksessa Suomen rahat (2003) kerrotaan, että Suomessa senttiarvoisissa rahoissa päätettiin käyttää Suomen tunnuksena perinteistä vaakunaleijonaa, kun rahapaja alkoi valmistaa eurorahoja vuonna 1999. Suomalaisten kolikoiden vuosittaiset lyöntimäärät käyvät ilmi Suomen Pankin sivulta https://www.suomenpankki.fi/fi/raha-ja-maksaminen/eurokolikot/suomalaisten-kolikoiden-lyontimaarat/. Wikipedian Eurokolikot-artikkelissa kerrotaan, että eurokolikot otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Maat aloittivat kolikoiden valmistamisen 1999 ja löivät niihin vuosiluvun 2002, paitsi Alankomaat, Belgia, Espanja, Ranska ja Suomi, jotka löivät kolikoihin valmistusvuoden https://fi.wikipedia.org/wiki/Eurokolikot.
Pimeä-sanan yhteydessä tavattavat pilkko ja pilkkoinen ('pilkkoinen pimeä') on tulkittu alkusointuun perustuviksi vahvistussanoiksi: pilkkopimeä ja pilkkoinen pimeä tarkoittavat aivan pimeää, täysin pimeää. Alkuperältään pilkko liittynee sanaan pilkottaa, 'näkyä vähän, pilkistää'. Pilkkopimeä on siis täydellistä pimeyttä, jossa pilkottaa pelkkää pimeyttä.
Lähteet:
Suomen kielen etymologinen sanakirja. 3
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. L-P
Lähes kaikissa kirjastoissa voi ottaa valokopioita itsepalveluna. Kopiontimahdollisuudet Helsingin kaupunginkirjastossa: http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kopiokoneet
Kopioiden hinta Helmet-kirjastoissa 0,30 €, paitsi Vantaa 0,40 €. Maksut löytyvät Helmet-haun ohjeista http://www.helmet.fi/search~S9*fin/k
Kirjassa Mikkonen, Pirjo; Sukunimet (2000) annetaan nimestä Patama seuraavia tietoja:
Sana Patama merkitsee Itä-Suomessa "vetistä notkoa, kuoppaa", Länsi-Suomessa paikoin "suvantoa, joen syvännettä tai vesikuoppaa". Esim. Patamalakso ja Abrah. Patama 1839 Soinissa, Patama Luchta 1784 Alavudella. Patama-nimisiä taloja on Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa(Alajärvi, Alavus, Honkajoki, Karstula, Kuortane, Lapua, Multia, Pylkönmäki 1798, Saarijärvi, Soini, Sumiainen), muutamia myös Savossa (Hirvensalmi 1860, Joroinen). Sukunimenä Patama tunnetaan lähinnä Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Vuonna 2000 Patama nimeä kantoi 243 ihmistä Suomessa.
Sukunimikirjoja on lainattavissa ja käsikirjastokappaleina Vaasan kaupunginkirjaston…
Vuosina 1917 ja 1918 Suomessa, myös Kuopiossa, kärsittiin elintarvikepulasta, ja monessa mökissä nähtiin myös nälkää. Kuopion kaupungissa käytiin kansalaissodan aikana taisteluja. Molemmin puolin kuoli ihmisiä. Anja Tikkasen Kuopio vuosisatojen saatossa -kirjan mukaan 15 henkilöä valkoisten puolelta sai surmansa. Teoksessa mainitaan muutamia henkilöitä myös nimeltä. Kirjassa on tietoa kansalaissodan tapahtumista Kuopiossa muutenkin.
Arkistolaitoksen sivuilta löytyy paljon tietoa vuonna 1918 sodassa kuolleista:
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/results
Kansalaissodan muistamisesta, ei tosin erityisesti kuopiolaisten, on kirjoitettu jonkin verran, alla muutama artikkeli, joista ensimmäinen on luettavissa myös verkossa:
-…
Tutkimistani etymologisista sanakirjoista ei löytynyt selitystä tuon sanan alkuperällä. Heikki Paunisen slangisanakirja ”Tsennaks Stadii, bonjaaks slangii” (WSOY, 2001) merkitsee sanan merkitykseksi ’tupakka, savuke’ ja kertoo sen olevan peräisin 1990-luvulta. Tietoa alkuperästä ei kuitenkaan löytynyt.
Tutkin hiukan sanakirjoja, sillä 1990-luvulla sanoja on lainattu paljon englannista. En kuitenkaan löytänyt sanakirjoista mitään sopivaa tarjokasta, josta tuo slangisana olisi voitu lainata. Ruotsin kielen sanakirjatkaan eivät tuottaneet mitään sopivaa.
Mieleeni tulisi lähinnä, että tuo voisi kenties olla peräisin sanasta ”korsteeni”, jota käytetään tupakoinnista puhuttaessa vertauskuvallisena ja Paunosen mukaan slangissa myös merkitsemään ’…
Kyseessä saattaa olla Luurankojenkka-niminen kappale (tunnetaan myös nimellä Petetty. Sanat menevät jotenkin näin:
Sinä petit mun, sitä kestänyt en,
hankin köyden mä hamppuisen.
Ja kun toisen viettelit vuoteeseen,
vedin itseni hirtehen.
Ja kun tuuli mun luitani keinuttaa,
pirut tanssien tahtia lyö.
Ja kun tuuli mun luitani heiluttaa,
kuin unehen Tuonelan yön.
Varo vaan, varo veljeni, varo vierellä vierahan,
mä tuun sun luokses yöllä ja suon sulle suudelman.
Saat tuntea kylmä on kuoleman suu,
ja kylmä on kuoleman käsi.
Ja kun aamulla nouset vuoteeltas,
kasa luita on vierelläsi.
Tämä tieto perustuu perimätietoon, joten mitään painettua lähdettä en osaa sanoa.
Asiakkaan palautteesta saimme seuraavan version:
Petit kerran sä mun.
sitä kestänyt…
Näytelmäkirjailija ja runoilija William Congreven teoksia ei ole suomennettu (Lähteet: Suomen kansallisbibliografia: https://finna.fi ja Näytelmäkulma: http://www.dramacorner.fi/ ja Linkki maailman runouteen -tietokanta: http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/) Tälle yksittäiselle fraasille ei myöskään löytynyt käännöstä.
Kirjassa Anhava, Jaakko : Maailman kielet ja kielikunnat (3. p. 2005) mainitaan dari vain Afganistanissa puhuttuna kielenä : ”tämä poikkeaa jonkin verran Iranin persiasta mutta on olennaisesti samaa kieltä” (s. 94). Suomenkielisessä Wikipedian artikkelissa on vakuuttavat lähdeviitteet, tosin lähteiksi mainittuja venäjänkielisiä kirjoja ei tunnu löytyvän Suomen kirjastoista. Klassisen persian kirjallisuuden kielestä darista löytyy Gilbert Lazardin kirjoittama artikkeli Encyclopaedia Iranicasta http://www.iranicaonline.org/articles/dari . Helsingin yliopiston kirjastossa on kirjat The Iranian languages / edited by Gernot Windfuhr, 2009 ja Indo-Iranian languages and peoples / ed. by Nicholas Sims-Williams, 2002, joista voisi löytyä…
Laulun sanat löytyvät Kansanopiston laulukirjasta (nuottipainos, 7. painos). Se on Ilmari Hannikaisen säveltämä ja Hilja Haahden sanoittama. Sitä on lainattavissa Lahden kaupunginkirjaston musiikkiosastolta.
Äänitteenä Lahdesta löytyy kantele-esitys CD-levyltä: Kantele Duo: Finnish folk favorites. Kyseessä voi olla hieman erilainen versio, vaikka nimi on Oi jos nukkua saisin. Tekstiliite ilmoittaa kappaleen olevan kansansävelmä, S. Järvisen ja M. Kontion sovittama.
Sukunimi Väisänen on tunnettu pääasiassa savolaisena sukunimenä, mutta se on yleinen myös Karjalassa. Nimestä on tietoja jo 1500-luvulta Savosta (Laurens Veijsen).Pielisjärvellä on elänyt henkilö nimeltä Staffan Wäisäin jne.
Nimi on yhdistetty sanaan "väisä", joka tarkoittaa järven jäälle asetettua tienviittaa ja sanaan "väisäkkä", joka tarkoittaa juonikasta. Nimi saattaa myös olla henkilönnimiperäinen ja samaa juurta kuin nimet Viisanen, tai Väntsi.
Lähde:
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala
Sukunimet
Otava 2000
Nykysuomen sanakirjan mukaan tupakkarulla on rulla lehtitupakkaa. On arveltu, että laulussa tupakkirulla tarkoittaa kapaloitua vauvaa. Esimerkiksi kansanmuusikko Sari Kaasinen on pohtinut lehtihaastattelussa (aamuposti 12.2.2016), että tupakkirulla on laulussa alkusoinnun takia, mutta toisaalta kapaloitu vauva voi muistuttaa "sikaripötkylää".
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -teoksen mukaan Eila on alkuperältään norjalainen Eili tai anglosaksiset Eileen, Aileen, Eily, jotka pohjautuvat nimiin Helene, Evelyn.
Helene puolestaan on kreikan loistava, säteilevä.
Ruotsalaisen tulkinnan mukaan Eila voisi olla muunnos Helgastakin, joka muinaisskandinaviassa tarkoitti pyhää, varottavaa.
Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että nimi ”Mimosa” on peräisin mimoosa-kukasta. Kukan nimi perustuu Lempiäisen mukaan kreikan sanaan ”mímos” (’näyttelijä’), joskin kukan nimi lienee lainattu latinan kautta. Dictionary.com osoitteessa http://dictionary.reference.com/browse/mimosa kertoo, että sana on tullut englannin kieleen latinasta joskus 1600- ja 1700-luvun vaihteessa. Näyttäisi siltä, ettei nimellä ole erityistä yhteyttä mytologiaan, sillä sitä ei löytynyt tutkimistani mytologiasanakirjoista. Lempiäisen mukaan kasvin on katsottu symboloivan herkkätuntoisuutta ja häveliäisyyttä, koska sen lehdet eivät kestä koskettelua.
Kopioiminen ja tulostaminen maksavat Helsingin kirjastoissa 40 senttiä sivulta. Sekä mustavalkoinen ja värillinen että paperikoot A4 ja A3 maksavat saman verran, kaikki 40 senttiä sivulta.
Herttoniemen kirjastossa on käytettävissä värillinen kopiokone ja tietokoneilta voi myös tulostaa värillisesti.
Herttoniemen kirjaston HelMet-sivut: http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Herttoniemen_kirjasto
Ennakkoäänestys eli ns. postiäänestys tuli ensimmäisen kerran käyttöön vuoden 1970 eduskuntavaaleissa.
"Oteäänestys" tarkoitti ennakkoäänestystä edeltänyttä käytäntöä, jossa kotipaikkakunnalta tilapäisesti poissa olleet henkilöt pystyivät äänestämään muualla hankkimalla otteen oman äänestysalueensa vaaliluettelosta. Oma äänestysalue määrittyi (ja määrittyy edelleen) asuinpaikan mukaan.
Tietolähteet:
Nousiainen, Jaakko: "Suomen poliittinen järjestelmä" (WSOY, 1998)
http://www.yle.fi/vaalit/vaalikoulu/kysymykset/id25498.html
