Laulun Äidin sydän (Maan päällä paikka yksi on...) on sanoittanut Lydia Koidula. Tekstin on suomentanut Hilja Haahti. Tieto löytyy esim. Suuresta toivelaulukirjasta nro 1.
Palovartiotorneja rakennettiin hyville näköalapaikoille 1920- ja 1930-luvuilla sekä varsinkin vv. 1934-36 ja vv. 1940-41. Puurakenteisista torneista tarkkailtiin valtionmetsien metsäpaloja. Myöhemmin torneja alettiin rakentaa galvanoidusta raudasta. Vuonna 1959 valtion mailla oli sata tornia, näistä 70 kappaletta Lapin ja Oulun läänin alueella. 1980-luvulla lentovalvonta syrjäytti tornit lopullisesti palojen tarkkailussa.
https://www.ammattilehti.fi/uutiset.html?a3200=59242
Vuonna 1958 kirjoitti Helsingin Sanomat artikkelissaan metsähallituksen palotorniverkon käsittäneen 104 vartiointipaikkaa.
Kuusikymmenluvun loppupuolella palojen tarkkailun avuksi tuli lentovalvonta, mutta vielä heinäkuussa 1973 kerrottiin…
Paavo Haavikon kirjassa Rauta-aika Pohjolan emäntä kysyy ja Väinö vastaa:
"- Ja mikä se on se ero, miehellä ja naisella, hän kysyy. - On niillä se ero, miehellä ja naisella, että mies kulkee vaatteet päällä, mutta nainen on alasti vaatteittensa sisällä." (Paavo Haavikko: Rauta-aika, s. 41)
Agricolasta (http://agricola.utu.fi ), joka on Suomen historiaverkko, löytyy kohdasta "Historian äärelle" tietoa Suomen historian tapahtumista kronologisesti järjestettynä. Agricolasta löytyy myös linkkejä muihin historian arkistoihin. Tässä Agricolan linkki 1920-lukuun:
http://agricola.utu.fi/hist/kronologia/index.php?alku=1920&loppu=1929 Useat historian teossarjat kertovat sanoin ja kuvin suomalaisten elämästä ja arkipäivästä. Näitä ovat esimerkiki: Kotimaamme kuva; Elämäni vuodet; Suomalaisten tarina sekä Suomen historian pikkujättiläinen.
Viimemainittu kertoo, että mm. vuonna 1923 yli 200 johtavaa kommunistia pidätettiin, heidän joukossaan kaikki 27 kansanedustajaa. Myös säännölliset radiolähetykset alkoivat kyseisenä vuonna.…
Paavo Cajanderin suomennoksessa, joka löytyy ainakin teoksista William Shakespearen kootut draamat VI sekä William Shakespearen draamat 4, sitaatti kuuluu "Levoton kruunun painama on pää." - Matti Rossin viime vuonna ilmestyneessä suomennoksessa Shakespeare William, Henrik IV. Toinen osa sitaatti on saanut muodon "Raskas kruunu unen karkottaa." - Cajanderin suomennos on vuodelta 1898.
Polvijärven ja muiden Vaara-kirjastojen lyhytlainat ovat 14 vuorokauden lainoja. Tavallinen laina-aika on 28 vuorokautta. Joissakin Vaara-kirjastoissa on lisäksi 7 vuorokauden pikalainoja. Kirjalla voi olla lyhyempi laina-aika siksi, että se on hyvin suosittu ja varaajia on paljon. Lyhytlainojen avulla halutaan saada varaajien odotusaika lyhenemään. Tavallisia lainoja ja lyhytlainoja voi varata, mutta pikalainat eivät ole varattavissa, vaan ne voi saada lainaan suoraan hyllystä.
Teoksessa Suomen sanojen alkuperä - etymologinen sanakirja 2, SKS, Helsinki, 1995 pyykki-sanan taustasta todetaan: nykyruotsin murteissa "pyk" pieni kasa, kuhilas, pieni sysimiilu, "puk(e)" kuhmu, pieni sysimiilu, murt.suomi "pjuk" pyramidin muotoinen esine, esiin pistävä kohoama t. huippu, kuhilas. Pyykittää - merkitä rajapyykein. Ilmaisua rajat eli pyykit käytettiin Ruotsin valtakunnan laissa 1759 ja rajapyykki ( Forseen 1738 ).
Veijo Meren Sanojen synty - etymologinen sanakirja, Gummerus, Jyväskylä, 1982 toteaa samansuuntaisesti: "pyykki, rajamerkki, nykyruotsin murteissa pyk on pieni kasa, kuhilas, pieni sysimiilu, norjan murteissa pjuka heinäruko.
"Merilinja"-sarjan tunnusmusiikki on ote Aram Hatsaturjanin baletista "Spartacus". Kappale löytyy usealta Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmista löytyvältä cd-levyltä. Helmet-aineistohaulla nämä löytyvät etsimällä sanahaulla hakusanoilla 'Hatsaturjan', 'Spartacus' ja rajaamalla aineisto cd-levyihin: http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=hatsaturjan+spartacus&m=3&l=&D…
Sävellystä ei löytynyt c-kasettina.
Linkki:
http://www.helmet.fi/
Ensinnäkin on hyvä erottaa toisistaan lohi ja kirjolohi, jotka ovat eri kalalajeja eivätkä ole edes sukua toisilleen. Lohi eli tieteelliseltä nimeltään salmo salar on alun perin Pohjois-Atlantilta kotoisin oleva kala. Suurin osa Suomessa myytävästä lohesta on kasvatettua tuontikalaa. Kirjolohi, oncorhynchus mykiss, puolestaan on kotoisin Tyyneltämereltä. Se on Suomen tärkein viljelykala. Kirjolohi on pienempi, lohi isompi. Kirjolohi on erityisesti kyljestään värikkäämpi. Lohen liha on rasvaisempaa kuin kirjolohen, kun taas kirjolohessa on proteiinia enemmän kuin lohessa. Kirjolohen liha on usein myös vähän kiinteämpää. Kasvatetusta lohesta käytetään yleisesti nimitystä merilohi, Norjan lohi ja Jäämeren lohi, jotka…
Lammas-sana kuuluu kaksivartaloisiin nomineihin, joiden vokaalivartalon lopussa on kaksi vokaalia ja joilla on konsonanttivartalo vain yksikön partitiivissa (s-loppuisten sanojen neljäs taivutustyyppi). Sanan vartalossa tapahtuu äännevaihtelu. Lammas-sana taipuu samoin kuin esimerkiksi sanat varas : varkaan, varvas : varpaan, kauppias : kauppiaan.
Kysymyksen siitä, miksi lammas-sanaa ei voi taivuttaa ks-päätteisellä muodolla, herättänevät esimerkiksi sanat sammas : sammaksen tai kannas : kannaksen. Suomen kielelle on tyypillistä, että sanojen vartalo muuttuu erilaisten taivutuspäätteiden edellä. Vartalo saattaa muuttua eri tavoin sellaisissakin sanoissa, jotka loppuvat samalla tavalla. Taivutukseen ja äännevaihteluun vaikuttavat…
Kappale on nimeltään Musta timantti. Sen on säveltänyt ja sanoittanut Neumann. Sen esittää Aika-niminen yhtye, johon Yleisradion Fono-tietokannan (http://www.fono.fi) mukaan kuuluvat Markku Honkanen, Petri Peltola, Hannu Miettinen, Kyösti Isberg ja Ville Borgersen.
Kappale alkaa: "Katson synkkään veteen, jossa musta joutsen ui. Vierelläni vanha nainen siihen rakastui."
Kappale on julkaistu äänilevyllä vuonna 1986 (A-puoli, vinyylilevy, 45 rpm, Sonet Polar SOPOX 100). Äänilevyn B-puolella on Katuvalot-niminen kappale. Kappale löytyy myös YouTubesta.
Helsingin Sanomat kertoi kulttuurisivuillaan 5.8.1967: "Alkusyksystä 1967 Otava aloittaa uuden korkealuokkaisen taskukirjan Delfiinikirjojen julkaisemisen. Sarjan alkaessa tulee samanaikaisesti kauppoihin kahdeksan Delfiinikirjaa, joista osa on vanhoja, arvostettujen kirjojen taskukirjalaitoksia, osa ennestään suomeksi julkaisemattomia, mutta kauan odotettuja teoksia." Ensimmäisten joukossa mainittiin olevan mm. Veijo Meren Manillaköysi, Ezra Poundin Lukemisen aakkoset ja Markku Rautosen Itä on punainen.
Otavalta saamiemme tietojen perusteella Delfiinikirjoja julkaistiin noin 185 eri nimekettä. Julkaisutahti hiipui 1980-luvulla, eikä 1990-luvulla uusia nimekkeitä sarjassa enää julkaistu. Vuoden 1988 kirja, August Strindbergin Neiti Julie…
Archemorus (Achromous), tai suomeksi Arkhemoros ei ollut varsinaisesti jumala, vaan (ainakin alkujaan) tavallinen kuolevainen. Hän oli Nemeaan kuninkaan Lycurguksen poika, alkujaan nimeltään Opheltes. Hypsipyle-niminen orjatar jätti pojan vartioimatta opastaessaan ”Argoksen seitsemän sankarin” Thebaa vastaan lähtenyttä sotajoukkoa. Sillä välin käärme (joskus lohikäärme) surmasi pojan. Yksi seitsemästä, Amfiaros piti tätä tapahtumaa huonona enteenä, ja antoi kuolleelle lapselle nimen Arkhemoros, ”edeltäkuolija”. Pojan kunniaksi alettiin viettää joka toinen vuosi Nemean kilpakisat. Arkhemoros on - jo nimensä mukaisesti – kreikkalaisessa mytologiassa kuoleman sanansaattaja, ja persiljan sanotaan saaneen alkunsa hänen verestään. Nyt en osaa…
Tämä Gloucesterin repliikin ensimmäinen rivi William Shakespearen näytelmän Henrik VI kolmannesta osasta on näytelmän viidennen näytöksen kolmannesta kohtauksesta.
Paavo Cajander suomensi kyseisen kohdan vuonna 1907 näin:
Ain’ ounoo syypää pahaa;
(poliisiks’ varas luulee joka pensaan.)
Matti Rossin suomennoksessa vuodelta 2007 sama kohta kuuluu näin:
Epäluulo vaanii aina syyllistä (---).
Lähteet:
http://www.shakespeare-online.com/plays/3kh6_5_6.html
William Shakespeare: Kootut draamat V. (suom. Paavo Cajander, WSOY, 1958)
Shakespeare, William: Henrik VI. Kolmas osa (suomentanut Matti Rossi, WSOY, 2007)
Karvaamo on vanhanaikainen nimitys nahkurinverstaalle. https://fi.wiktionary.org/wiki/karvari
Leikkisästi nimitystä on käytetty myös parturista. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
En löytänyt Pitäjänmäen netti-historiikeista mainistaa nahkureista, mutta mahdollisesti sellainenkin on paikalla toiminut. Pitäjänmäki tunnetaan varsinkin konepajoista, korjaamoista ja tietenkin rantaradan asemasta. http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/historiaa.html
https://kaupunginosat.net/pitajanmaki/alueen-historia-mainmenu-136
https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-17-18.pdf
http://www.pita.fi/jaakiekko/historia/
"Benjamin" tarkoittaa hepreaksi kirjaimellisesti "oikean käden poikaa", eli onnenpoikaa.
Benjamin oli Vanhan testamentin patriarkka Jaakobin nuorin poika.
Ensimmäisen kerran nimi oli Suomen almanakassa vuonna 1798.
Nimestä on runsaasti muunnoksia, kuten esim. Ben, Benny, Penna, Penu, yms.
Outi Lauhakankaan kirja Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset kiteyttää asian oivallisesti: "'Siinä paha missä mainitaan' kuvaa hyvin meissä syvällä olevaa pelkoa sanoa vaarallisiksi koettuja asioita ääneen." Tässä on taustalla arvatenkin taikauskoinen ajatus siitä, että jostakin asiasta puhuminen saattaa saada sen toteutumaan, niin kuin englannin kielen vastaavassa sanonnassa "Speak of the devil and he shall appear" ('Puhu paholaisesta niin hän ilmaantuu').
Adelina on peräisin saksalaisesta Adelheid -nimestä, jotka merkitsee jalosäätyistä tai jalomielistä kaunotarta. Tämä kerrotaan Pentti Lempiäisen Suuressa etunimkirjassa, joka on ilmestynyt vuonna 1999.
Sukunimen Hiirisalmi alkuperästä ei löytynyt tietoja. Ritva Korhosen kirjan Alastarolla ja Ylistarossa: Suomen asutusnimet ja niiden taivutus, jonka Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on julkaissut vuonna 1990, mukaan Hiirsalmi-niminen kylä ja salmi sijaitsevat Piikkiössä Varsinais-Suomessa.
Ruotsalaisesta Kielen ja kansanperinteen instituutista (Institutet för språk och folkminnen) kerrottiin, että nimi Hagert on saksalainen, mutta nimen omistajia on myös Amerikassa. Kirjan Dictionary of American Family Names (2003) mukaan Hagert on muunnos…
Kesäkuun alku vuonna 1944 oli tavanomaista viileämpi etelässä vain niukasti toiselle kymmenelle yltäneine lämpötiloineen.
Leudon keskitalven jälkeen huhtikuussa alkanut poikkeuksellinen kylmyys viivästytti kevään tuloa ja jäiden sulamista, eivätkä lämpötilat kohonneet normaaleihin kevätkesän ja kesän lukuihin oikeastaan kuin vasta heinäkuussa. Etelä-Suomessakin maat alkoivat paljastua lumen alta vasta huhtikuun puolivälistä lähtien. Vappua vietettiin aurinkoisessa, mutta koleassa säässä, ja toukokuun ensimmäisellä viikolla Helsingissäkin saatiin rakeita ja lumisadetta. "Odotamme vain hartaasti, koska tämä 'takatalvi' rupeaa muuttumaan entisajan lämpimäksi toukokuuksi", valitteli Aamulehden pääkaupunkilaiskolumnisti 6.5.…
"Organismin perusosaa merkitsevä solu on Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1858. Sana on takaperoisjohdos ruotsalaisperäisen sola-sanan deminutiivisesta johdoksesta solukka, joka esiintyy paikoin itä- ja pohjalaismurteissa."
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004
