Tarkoittanet varmaan Ruusuromaania. Otavan Kirjallisuustiedon mukaan Le Roman de la Rose (Ruusuromaani) on laaja keskiaikainen ranskalainen allegorinen runoteos. Sen keskeneräisen alkuosan kirjoitti n. 1235 Guillaume de Lorris ja jälkiosan n. 1270 Jean de Meung. Ruusuromaani on keskiajan ranskankielisen kirjallisuuden luetuin kirja, ensimmäinen klassikko. Siitä tuli pian kirjallisuuden esikuva ja sitaattien lähde ja allegorisesta unesta suosittu kirjallisuuden muoto.
Valitettavasti Ruusuromaania ei liene suomennettu kokonaisuudessaan. Parin sivun mittainen käännösnäyte löytyy Maailman kirjallisuuden kultaisesta kirjasta, osa IV, Ranskan kirjallisuus. Henrik Schückin Yleinen kirjallisuuden historia osa 2, Keskiaika, sivut 239-244, kertoo…
Se on Johannes Linnankosken runo, joka löytyy ainakin seuraavista lukukirjoista:
Haavio, Martti
Iloinen lukukirja
1948, 1957
Haavio, Martti
Kultainen lukukirja
1957
Sain Kustannusyhtiö Tammesta tiedon, että sarja jatkuu, mutta uutta suomennosta ei tule vuonna 2008. Voit kysyä sarjan aikaisempia osia 1-20 lähimmästä kirjastostasi joko Joutsenosta tai Lappeenrannasta. Ainakin Lappeenrannan maakuntakirjastostä löytyvät kaikki osat suomeksi aina uusinta osaa Löytö (20,1) myöten. Kirjakaupasta kirjoja on vaihdellen saatavana. Uusimman osan Löytö (ISBN 9789513130084, nid. 2008) hinta on 15,20 €.
Päivi Oikkonen Lappeenrannan maakuntakirjasto
Tarkoittanette Alexander McCall Smithin sarjaa Mma Ramotswe tutkii. Kirjat sijoittuvat Botswanaan ja niistä on suomenettu neljä: Naisten etsivätoimisto nro 1 (2003), Siveysoppia kauniille tytöille (2004), Kirahvin kyyneleet (2004) ja Kalaharin konekirjoituskoulu miehille (2005). Kirjojen saatavuuden voitte tarkistaa täältä oman kirjastosi tietokannasta, https://www.helmet.fi/
Korppikartanon salojen kolmannen osan kohtaloa on kysytty täältä aiemminkin. Löydät aiemmat vastaukset Kysy kirjastonhoitajalta -arkistosta hakemalla kirjailijan nimellä.
Netin keskustelupalstoilta löysin tiedon, että kolmas osa on julkaistu hollanniksi ja ranskaksi. Ilmeisesti Huntingtonin englanninkielinen kustantamo meni konkurssiin, mistä syystä kirjaa ei ole julkaistu englanniksi. Sarjan viimeinen osa sekään ei kuitenkaan ollut, vaan loppu oli edelleen jäänyt avoimeksi.
WSOY on aiempien vastausten perusteella ilmoittanut, ettei aio suomentaa kyseistä kirjaa.
Ikävä kyllä mitään uutta tietoa kirjan ilmestymisestä englanniksi ei vieläkään löytynyt.
Turkale-sanan etymologialle ei löydy suoraa selitystä. Sen kantana on selvästikin sama turka-sana kuin turkanen-sanalla. Turka (tai turkka)on tarkoittanut ’raukkaa, parkaa’. Turkanen on lievä kirosana, joka on vanhan sankirjan mukaan tarkoittanut myös raukkaa, parkaa sekä surkeaa, rumaa tai ilkiötä, noitaa tai peikkoa.
Turka-sanan alkuperä on epävarma. Sillä saattaa olla yhteys koltanlapin sanaan torkke, joka tarkoittaa saastaa tai saastaista esinettä. On myös mahdollista, että kyseessä olla germaaninen laina sanasta dwerga, joka merkitseemaahista.
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja (toim. Erkki Itkonen et al., SKS, 1992)
Sana meijeri tulee ruotsin kielen sanasta mejeri. Ruotsin kieleen sana on puolestaan tullut saksan kielisestä sanasta meierei. Sana on johdos tilanhoitajaa, isännöitsijää tai voutia merkisevästä sanasta meier.
Sanaa on käytetty ruotsin kielessä ensimmäisen kerran 1800-luvun alkupuoliskolla. Suomen kirjakieleen sana tuli 1800-luvun jälkipuolella. Sana mainittiin Ferdinand Ahlmanin sanakirjassa 1874 muodossa meijeria ja nykyasussaan Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886.
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
”Suomalainen paikannimikirja” (Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus , 2007) kertoo, että Punkaharjulla sijaitsevan Kulennoinen-nimisen kylän nimi saattaa tulla sanasta ”kulkea” ja sen itämurteissa käytetystä tavutusmuodosta ”kulen” (= kirjakielen ”kuljen”). Ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat 1560-luvulta. Seudulta löytyy myös Kulennoisjärvi, Kulennoisharju ja Kulennoislahti, mutta sitä ei tiedetä, mikä noista on saatu nimensä ensin. Luultavasti siis kuitenkin kulkemisesta tuossa on ollut kyse.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sekä sukunimenä että talonnimenä tunnettu ”Purho” lieneen peräisin sanasta ”purha”, jonka merkitys on ’kosken kuohupaikka, putous’. Sanalle löytyy…
Niin kauan kuin ihminen on kirjoittanut muistiin tapahtumia ja koonnut näitä muistiinpanoja kokoelmiksi, on kirjastoja ollut olemassa. Otavan suuren ensyklopedian (Osa 4) mukaan arkeologit ovat kaivauksissaan selvittäneet, että nykyisen Irakin alueella, Kaksoisvirranmaassa, on ollut tällaisia kokoelmia jo kolmannella vuosituhannella eKr. Arkistoilla ja kirjastoilla ei silloin ollut selvää eroa. Nykyisenlainen kirjasto on muotoutunut muinaisessa Kreikassa. Aristoteles (384-322 eKr.)loi pohjan kirjastojen luokitusjärjestelmille, kun hän perusti oman kirjastonsa. Antiikin kuuluisin kirjasto sijaitsi Aleksandriassa ja tämän kirjaston kokoelmissa oli enimmillään n. 700 000 pergamenttia ja papyruskääröä.
"Organismin perusosaa merkitsevä solu on Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana vuodelta 1858. Sana on takaperoisjohdos ruotsalaisperäisen sola-sanan deminutiivisesta johdoksesta solukka, joka esiintyy paikoin itä- ja pohjalaismurteissa."
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004
Kysyin tätä Turun taidemuseosta.
Christian Hoffmann, Vanhempi amanuenssi, FL tiesi vastauksen:
"Kyseessä on nuoren turkulaiskuvanveistäjä Ennu Okan (1913 – 40) työ 1930-luvulta. Hän kaatui traagisesti kaksi päivää ennen talvisodan päättymistä.
Veistoksen nimeä en juuri nyt muista."
Tutkija Marjo Auerkoski-Turjas täydensi vastausta:" kyseessä on Ennu Okan veistos Halon kantaja vuodelta 1940.
Kivirakennus, työväentalo, jonka seinässä veistos sijaitsee, valmistui samana vuonna. "
Todennäköisesti viittaat Olli Ainolan kaksiosaiseen MOT-ohjelmaan "Lääketieteen musta historia", joka on esitetty 7. ja 14.9.1998 YLE:n 1-kanavalla.
Ohjelmien käsikirjoitukset
http://www.yle.fi/mot/070998/kasis.htm
http://yle.fi/mot/140998/kasis.htm
Markku Lehtolan yksilöityä ko. ohjelmien kritiikkiä
"Palanen tutkivan journalismin mustaa historiaa"
http://www.tutkiva.fi/images/mot-analyysi.pdf
Siteeraan suoraan muutaman katkelman Lehtolan ym. kritiikistä:
"MOT:n ohjelmassa ei kerrottu, milloin ja missä yhteydessä Ylppö oli ilmaissut
pitävänsä “mielisairaita arvottomina ja mielisairaaloita tuhlauksena”.
“Rotukomitean” esityksen aikaan 1943 Ylppö tuskin on voinut pitää mielisairaita
arvottomina menetettyään juuri mielenterveysongelmista…
Oscar Wilden kuuluisa lausahdus "I can resist everything except temptation" on peräisin hänen näytelmänsä Lady Windermere's fan ensimmäisestä näytöksestä.
Lady Windermeren viuhka kokonaisuudessaan löytyy Eino Palolan suomentamana kotimaisia teattereita palvelevan Näytelmäkulman näytelmäkirjastosta.
Pelkkä sitaatti löytyy useana suomennosversiona erilaisista aforismi- ja mietelausekokoelmista. Tässä malliksi pari - molemmat otaksuttavasti toimittajien itsensä kääntämiä:
"Pystyn vastustamaan mitä tahansa paitsi houkutusta."
Olli-Matti Ronimus & Pentti Holappa (toim.), Ihminen maailmassa. WSOY, 1973
"Pystyn vastustamaan kaikkea muuta paitsi kiusausta."
Jarkko Laine (toim.), Sitaatit. Teoksessa Sitaatit ja lentävät lauseet. Otava 1992
Polvijärven ja muiden Vaara-kirjastojen lyhytlainat ovat 14 vuorokauden lainoja. Tavallinen laina-aika on 28 vuorokautta. Joissakin Vaara-kirjastoissa on lisäksi 7 vuorokauden pikalainoja. Kirjalla voi olla lyhyempi laina-aika siksi, että se on hyvin suosittu ja varaajia on paljon. Lyhytlainojen avulla halutaan saada varaajien odotusaika lyhenemään. Tavallisia lainoja ja lyhytlainoja voi varata, mutta pikalainat eivät ole varattavissa, vaan ne voi saada lainaan suoraan hyllystä.
Eivät varsinaisesti mitenkään. Åke Sandhallin ja Carl H. Lindrothin Hämähäkit sukulaisineen, WSOY 1981,kirjaa mukaillen: hämähäkkieläimet nauttivat ravintonsa vain nestemäisenä. Suussa ja ruoansulatuskanavassa entsyymit sulattavat saaliin kiinteät osat, josta liuos nielussa sijaitsevan pumppumekanismin avulla kulkeutuu kupuun. Kuvusta ja sen jatkona olevasta keskisuolesta haarautuu umpiputkia ja -suolia, joissa tapahtuu ravinnon imeytyminen suoniin ja kudoksiin. Keskisuolen jatkona on lyhyt peräsuoli josta ravinnoksi kelpaamaton nestemäinen aines poistuu peräaukon kautta.
Etunimiä esittelevä sivusto
http://www.behindthename.com/name/vanessa
ja saksankielinen hakuteos
Duden : das grosse Vornamenlexikon. - Duden, 1998
selittävät nimen synnyn seuraavasti:
Englantilainen kirjailija Jonathan Swift muodosti nimen rakastettunsa Esther Vanhomrighin nimistä vuonna 1726 kirjoittamaansa omaelämäkerralliseen runoon 'Cadenus and Vanessa' (http://www.poemhunter.com/poem/cadenus-and-vanessa/ ).
Nimi on levinnyt myös muille kielialueille ja sen suosio on viime vuosikymmeninä suuresti kasvanut, mikä näkyy myös Suomessa
(http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/ ).
Tanskalainen hyönteistutkija Johann Christian Fabricius (1745-1808) antoi Vanessa-nimen myös eräälle perhoslajille.
Tuntemattomien puheisiin puuttuminen vaatii rohkeutta. Auttaisivatkohan nämä Unicefin laatimat ohjeet sinua?
Lisää luettavaa antirasistisesta toiminnasta ja rasismiin puuttumisesta löydät täältä.
Lammas-sana kuuluu kaksivartaloisiin nomineihin, joiden vokaalivartalon lopussa on kaksi vokaalia ja joilla on konsonanttivartalo vain yksikön partitiivissa (s-loppuisten sanojen neljäs taivutustyyppi). Sanan vartalossa tapahtuu äännevaihtelu. Lammas-sana taipuu samoin kuin esimerkiksi sanat varas : varkaan, varvas : varpaan, kauppias : kauppiaan.
Kysymyksen siitä, miksi lammas-sanaa ei voi taivuttaa ks-päätteisellä muodolla, herättänevät esimerkiksi sanat sammas : sammaksen tai kannas : kannaksen. Suomen kielelle on tyypillistä, että sanojen vartalo muuttuu erilaisten taivutuspäätteiden edellä. Vartalo saattaa muuttua eri tavoin sellaisissakin sanoissa, jotka loppuvat samalla tavalla. Taivutukseen ja äännevaihteluun vaikuttavat…
Tyylilajeilla leikitellyt Raymond ei ollut Carver, vaan Queneau. 1991 suomeksi julkaistussa Tyyliharjoituksia-kirjassa Queneau kertoo saman ulkoisesti lyhykäisen ja yksinkertaisen tapahtumasarjan 99 eri tavalla.
Suomen historiasta kertovia romaaneja ja romaanisarjoja:
Mustonen, Enni: Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja
Paimentyttö-romaanista ja 1800-luvun loppupuolelta alkavassa sarjassa seurataan Idaa, jonka tie vie paimentytöstä piiaksi, lapsenlikaksi, emännöitsijäksi ja itselliseksi täysihoitolan emännäksi. Palvelusvuosinaan hän työskentelee mm. Topeliuksen ja Sibeliuksen talouksissa, ja hänen kauttaan lukija tutustuu sekä ajan arkielämään että kultturiväkeen.
Oranen, Raija : Aurora
Elämäkertaromaani merkittävänä köyhien hyväntekijänä ja diakonissalaitoksen perustajana tunnetun Aurora Karamzinin elämästä, josta ei puutu loistoa ja värikkäitä vaiheita. Alkuaan Helsingissä syntynyt Aurora Stjernwall oli seurattu seurapiirien kaunotar, joka…
