Miksi käytetään ilmausta "posketon", kun puhutaan hauskuudesta?

Katsoin mitä cheeky on ruostiksi ja mitä posketon on ruotsiksi, ja kumpikin päätyy sanaan fräck (röyhkeä). Posketon ei siis ole käännöslaina ruotsista. Mutta onko se itse kehitetty vai englannista poimittu jää pohdituttamaan.

"Sitä, miksi posketon-sana on päätynyt tällaiseen käyttöön, ei sanakirjassa kerrota." Kuten tässä palvelussa on todettu monesti ennenkin, Kielitoimiston sanakirjassa EI esitellä sanojen alkuperää tai sitä miten ne ovat päätyneet käyttöön.

Poski voi olla mm. tien poski, siis sivu tai reuna: Tien, oven poskessa vieressä, pielessä. Kun jokin menee poskelleen, se menee pieleen.
https://kaino.kotus.fi/ses/?p=qs-article&etym_id=ETYM_316ea353e14ac0444…

Eli yhtä hyvin voisi sanoa myös "poskellisen hauska" ? Menee varmaan samaan sarjaan kuin "kauhistuksen kanahäkki" ja "parkettien partasuti" jne.

Sanomalehdistä ilmenee, että sana posketon on tullut käyttöön 1950-luvun lopulla ja vakiintunut melko nopeasti, noin viidessä vuodessa. Osassa varhaisimpia esiintymiä sana on lainausmerkeissä (esim. Kansan Uutiset 18.11.1958 ja Ilta-Sanomat 13.9.1960). Sanan käyttöyhteyksistä ei kuitenkaan saa mitään vihjeitä siitä, miten se on syntynyt suomen kieleen.

Ruotsin kielessä ei ainakaan käytetä sanaa kindlös, joka tarkoittaisi posketonta kirjaimellisesti. Sanan ainoa esiintymä suomenruotsalaisissa sanomalehdissä on porvoolaisen elokuvateatterin mainoksessa yhdessä yksittäisessä Borgåbladet-lehden numerossa 21.8.1998, johon se lienee päätynyt ylikirjaimellisena käännöksenä suomenkielisestä termistä.

https://www.etymonline.com/word/cheeky kertoo, että englannin "cheek" (poski) johdetaan sanasta, joka on alkuaan tarkoittanut leukaluuta. Suomen kielessä leuasta on johdettu verbi "leukailla". Adjektiivi "cheeky" voitaisiin siis suomentaa sanalla "leukaileva" (ei ihan adjektiivi, mutta melkein). Suomen adjektiivi "leukava" sen sijaan tarkoittaa koppavaa.