Näistä lehdistä löytyy tosiaan vain uusimmat kappaleet HelMet-kirjastoista. Myöskään lehtivarastossamme ei ollut näitä lehtiä. Lehtiä voi kysellä Kansalliskirjastosta. Neuvontaa saa täältä: kk-palvelu (at) helsinki.fi tai puhelin (09) 191 23196.
Myös Kuopion varastokirjastosta voi löytyä kappaleita. Esimerkiksi Ikkunapaikka-lehteä löytyy sieltä. Pitäisi kuitenkin tietää tarkemmin lehden numero, niin lähikirjasto voi tehdä kaukovarauksen. Kaukopalvelupyynnön voi tehdä myös itse täältä: http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu
Seuraavat tiedot ovat Richard Corsonin kirjasta Fashions in makeup from ancient to modern times,(ilmestynyt vuonna 2003) : Mary Granville Pendraves mainitsi sisarelleen vuonna 1727 kirjoittamassaan kirjeessä lähettäneensä tälle muun muassa kolme huulirasvapalaa (cake of lip salve). Antoine Le Camusin kirjassa The Art of preserving beauty (ilm. Lontoossa 1754) on huulirasvareseptejä, mm. helakanpunaisen huulirasvan ohje. Vuonna 1839 Lontoossa ilmestyneessä oppaassa The Toilet, A dressing table companion kehotetaan pitämään muiden tarvikkeiden joukossa myös huulirasvapakkaus. James Stewartin kirjassa Plocacosmos or the whole art of hairdressing Lontoo, 1872) on myös kosmetiikkaohjeita . Värilliseen huulirasvaan neuvotaan panemaan mm…
Kyseessä on laulu ”Tule, joulupukki, meille”, joka on ilmestynyt Martti Korpilahden sävellyksiä sisältävässä kirjasessa ” Koulun joulu: 25 pientä joululaulua” (Gummerus, 1931). Mainitsemasi katkelma esiintyy laulun toisessa säkeistössä, joskin sana ”veikkanen” on muodossa ”veikkonen”. Kirjassa on myös nuotit laululle.
Teosta on varsin huonosti saatavilla, mutta yksi lainattava kappale löytyy Tampereen kaupunginkirjaston varastosta. Sinun on halutessasi mahdollista tilata se lähikirjastosi kaukopalvelun kautta Tampereelta. Kaukopalvelu on yleensä maksullista, joskin tarkemmista yksityiskohdista voit kysyä lähikirjastostasi.
Sana perustunee verbiin ”purista”, jonka merkitys on teoksen ”Suomen sanojen alkuperä” (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) mukaan ’sorista, porista, lörpötellä, jutella, nurista, jupista’. Sana on esiintynyt itämurteissa ja hämäläismurteissa. Substantiivi ”eripura” on esiintynyt jo 1500-luvulla Mikael Agricolan teoksissa merkityksessä ’erimielisyys, kiista’, joten sanan alkuperä on suomen kirjakieltä vanhempi. ”Eri” on myös hyvin vanha jo Agricolalla esiintyvä sana, joka on johdettu sanasta ”erä” (’erillinen osa, pala’), mikäli ”Suomen sanojen alkuperän” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) tietoihin on luottaminen.
Kirjassa Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala: Sukunimet (Otava, 2000) kerrotaan kysymistäsi sukunimistä näin:
Toura. "Sukunimeä esiintyy kaakkoisimmassa osassa maatamme, erityisesti Lappeen seudulla. Savitaipaleella mainitaan Sigfrid Toura 1724. Nimeä on tavattu Vesilahdeltakin: Mikael Toura 1848. Nimeen saattaisi sisältyä jokin skandinaavisen Thor-alkuisen miehennimen kansankielinen mukaelma. Koskimies on havainnut Touran esiintyneen eräässä virolaisessa runossa ukkosenjumalan nimenä; tämä Toura voisi hyvin kertoa skandinaavisista vaikutuksista, sillä Pohjoismaissa on kyseisen jumalan nimi ollut juuri Thor." (s. 684)
Lallo: "Ainakin Joutsenossa ja Jääskessä tunnettu sukunimi, jossa on säilynyt meidän päiviimme muinaisruotsalainen…
Yleisradion Elävästä arkistosta en löytänyt kyseistä ohjelmaa, vaikka muita Hannu Karpon tekemiä ohjelmia siellä oli katsottavana. Elävän arkiston tarjonta koostuu Yleisradion tuotannosta.
Palautetta sisällöstä ja toiveita käsiteltäviksi aiheiksi tai ohjelmiksi voit esittää Elävän arkiston keskustelupalstalla. http://yle.fi/keskustelut/forumdisplay.php?f=18 .
Mutta jos et halua rekisteröityä keskustelupalstalle, voit olla toimitukseen yhteydessä myös sähköpostitse: elavaarkisto@yle.fi
Viime sodissa vammautuneista 95 000 sotainvalidista on yhä elossa noin 7 000. Sotaveteraaneja on elossa noin 42 000. Arviot elossa olevien lottien määrästä liikkuvat välillä 20 000-25 000.
http://www.sotainvalidit.fi/
http://www.sotiemmeveteraanit.fi/
http://www.lottasaatio.fi/
Helsingin kaupunginkirjastossa on mikrofilmeinä Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet. Niitä lähetetään kaukolainaksi pääkaupunkiseudun ulkopuolelle oman lähikirjaston kautta. Jos kirjastossanne on mikrofilmien lukulaite, lainataan mikrofilmi, jos ei ole, lähetetään kopiot. Kysykää kaukopalvelusta ja maksuista lähikirjaston kautta.
Maanosamme, maailmamme, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tilaama juhlaruno Maamme-laulun täyttäessä 150 vuotta 13.5.1998 löytyy esimerkiksi Juice Leskisen runokokoelmasta Aika jätti (Tammi, 1999) sekä Juicen 50-vuotisjuhlakirjasta Eikä nivelet ruostu (Tammi, 2000).
Hei!
Voit palauttaa lainaamasi kirjat mihin tahansa Jyväskylän kaupunginkirjaston toimipisteeseen, se mistä olet aineiston lainannut ei vaikuta asiaan.
Sen sijaan seutulainauksissa, eli jos tilaa aineistoa jostain toisesta Aaltokirjastosta (esim. Jämsä, Äänekoski, tms.), lainaus- ja palautuskirjastolla on väliä: silloin aineisto tulisi palauttaa siihen toimipisteeseen, mistä se on lainattu, jotta välttyisi seutukuljetusmaksulta (1 euro/teos).
Yst. terv.
tietopalvelu / Jyväskylän kaupunginkirjasto
Inarinjärvi löytyy pohjoissaamelaisena käännöksenä mm. Eero Maggan nuottikokoelmasta Beaivvaseana. Sitä ei löydy painettuna. Ilmari Mattus on laulanut laulua inarinsaameksi saamelaisradiossa mutta julkaistuna sitä ei löydy.
Arthur Goldenin ´Geishan muistelmat´on ollut bestseller sekä kirjana että elokuvana. Kummatkin ovat kirjastosta saatavissa. Hyviä, yleistajuisia tietokirjoja geishoista on kirjoittanut mm. Ilmari Vesterinen (´Geishan maailma´ja ´Geishat´).
Intiaanien historiasta ovat suosittuja, yleistajuisia kirjoja mm. Markku Henrikssonin ´Alkuperäiset amerikkalaiset´ ja ´Intiaanit´ sekä Pentti Virrankosken ´Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit´, jotka käsittelevät lähinnä Pohjois-Amerikan intiaanien historiaa. Markku Henrikssonin ´Toinen aalto´ kertoo myös Keski- ja Etelä-Amerikan intiaanien historiasta.
Runon nimi on Satu ja sen on kirjoittanut Lauri Pohjanpää (1889-1962). Runo löytyy ainakin seuraavista teoksista:
Pohjanpää, Lauri. Lastenrunoja. 1962.
Tämän runon haluaisin kuulla 3. Toimittaneet Satu Koskimies ja Juha Virkkunen. Tammi, 2000.
Jan-Christer Wahlbeckin kuvakirjassa Poika ja korppi (1988) on jättiläismäinen sinisenmusta korppi, joka opastaa ja rohkaisee kirjan poikaa. Kirjan kuvissa (kirjan on kuvittanut Hannu Väisänen) korppi on välillä myös vihreä. Korppi ja poika tapaavat puiston hiekkalaatikolla. Isäisää/setää ei kirjassa esiinny.
Tämä ei ehkä ole etsimäsi kirja, mutta valitettavasti paremmin kuvaustasi vastaavaa ei löytynyt.
Käytäntö Suomen eri kirjastoissa on kaikissa varmaan vähän erilainen. Turun kaupunginkirjasto kilpailuttaa kirjakaupat pyytämällä tarjoukset ja solmii sopimukset valittujen kirjatoimittajien kanssa 1-2 vuodeksi kerrallaan. Tällainen iso kirjanvälittäjä on esimerkiksi Kirjavälitys.
Tarvittaessa voidaan hankintoja tehdä myös muista kirjakaupoista tai vaikka antikvariaateista.
Sukunimet Haitto ja Heitto ovat peräisin Suomeen kulkeutuneesta saksalaisesta henkilönimestä, joka on vaihdellut asuissa Hait, Heit, Heite, Haito, Haitto ja Heitto. Talonnimen kautta sukunimeksi vakiintui myös nimi Heittola. Ainakin kerran sukunimi Heitto on myös valittu uudeksi sukunimeksi nimenmuuton myötä.
(Lähde: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala, Sukunimet, 2000)
Novellia ”Mitt första mord” ei ole ilmeisestikään suomennettu. Huldénilta on muutenkin suomennettu melko vähän novelleja. On pieni mahdollisuus, että novelli olisi ilmestynyt jossakin kokoelmassa, jota ei tietokannoista löydy, mutta todennäköisesti suomennosta ei ole.
Novellin ”Kun kuningatar Silvia itki” alkuperäinen ruotsinkielinen nimi on ”Jag såg drottning Silvia gråta”, ja kyseinen novelli löytyy kokoelmasta ”Berättelser ur mitt förflutna liv” (Schildt, 1990).
