Miksi joskus d muuttuu j:ksi? Esim. Meijän koira tai teijän kissa. Onko tämä jotain murretta? Miksi näin tapahtuu ja miksi sitä kutsutaan?

Suomen kielessä ei alkujaan ole ollut d-äännettä, esimerkiksi Kalevalassa d-kirjainta ei esiinny. 1500-luvulla Suomen kirjakielen suunnittelija Mikael Agricola päätyi kirjoittamaan th-äänteen d-kirjaimella tai dh-yhdistelmällä. Vuoden 1642 Raamatussa th-äänteen tilalle vakiinnutettiin ruotsin kielestä lainattu d-äänne. 1800-luvulla soinnilliset äänteet olivat ruotsia puhumattomalle kansanosalle vaikeita ja puhekielessä d-kirjain korvattiin helposti jollakin toisella tai jätettiin pois. Tämä d-äänteen korvaaminen on edelleen yleistä. D-äänne lausutaan parhaiten vierasperäisissä sanoissa kuten diabetes tai radon.

Puhekielessä d-kirjain korvataan Länsi-Suomessa esimerkiksi r tai h-kirjaimella lehti – lehren – lehen/saada – saaha/tehdä – tehrä – tehä. Itä-Suomessa puolestaan käytetään usein j-kirjainta tai ei mitään meidän - meijän - meiän. Joskus d-kirjaimen tilalla käytetään myös v- tai h-kirjainta, esimerkiksi ladossa – lavossa, tehdä – tehä.

Lähteet: Nuutinen, Olli: Hetkisen pituus ja muita kirjoituksia kielestä; Tammer-Paino Oy Tampere 1994, Yle uutiset 6.11.2013 Kalevalasta puuttuu yhdeksän suomen aakkosta - edes d:tä ei löydy https://yle.fi/uutiset/3-6872333, Jyväskylän yliopiston kielikeskus https://kielikompassi.jyu.fi/opetus/s2/mps/tietoa_murteista.shtml