Mistä sana ketterä on on peräisin? Onko se jokin esine tai vastaava? Milloin se esiintyi ensimmäistä kertaa suomalaisessa kirjallisuudessa?
Answer
Vilkasliikkeistä, nopeajalkaista, sukkelaa yms. merkitsevä ketterä on murresana, josta on enemmän havaintoja itä- kuin länsimurteissa. Sillä on useita rinnakkaisia muotoja, kuten kettara, kettelä ja kettärä. Samansuuntainen merkitykseltään on myös sana keppelä monine rinnakkaismuotoineen.
Ketterän alkuperä on kuitenkin epäselvä. Sanan ainoa vastine suomen sukulaiskielissä on karjalan samaa merkitsevä ketterä. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sana vaikuttaa rakenteeltaan johdokselta, mutta sopivaa kantasanaa ei kuitenkaan tunneta. Kirjakielen puolelta ketterän ensimmäinen kirjattu esiintymä on G. E. Eurénin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa 1860.
Lähteet:
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
Suomen murteiden sanakirja. 6, kala-keynätä
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 1, A-K
Kommentit
Ketterä-sanan uudemmasta käytöstä ks. Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) sivuilta: https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/sana_sanasta_ajan_sanojen_taustaa_(20… . - Kotuksessa on myös neuvontapuheliin 0295 333 201, josta voi kysyä ma-pe klo 10-12.
Linkki ei toimi. Sama sana on esillä mm. tällä Kotuksen sivulla
https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/sana_sanasta_…
Itse uskoisin, että sana ketterä tulee sanasta kettu.
Kettu on tosi ketterä, varsinkin kun metsästää talvella myyriä hyppäämällä. Jos sanoisin jollekkin, että olet kettumainen tai kettuvä, niin toi sana ei oikein toimis, niin muuntaisin sen muotoon, että et ole kettuvä vaan ketterä.
Mutta siis vain veikkaus.
Vielä lisäyksenä edelliseen:
Oksa => oksiva
Juuri => juureva
Taito => taitava
Kettu => kettevä (ketterä)
Add new comment