Hautausmaalla eräässä hautakyltissä on seuraavanlainen runo:
Mun sydämen on suruinen. Ain kuolemaani asti.
Helwetin waiwa tulinen. Siis valitan vaikiasti.
Surkiasti suullani ääntelen. Tuskastani rintaani painelen.
Käsiäni murhees wääntelen. Oi lohdutusta voi kukaan lainata.
Joku tiesi minulle kertoa, että runo on itse asiassa vanha virsi. Mistä virsikirjasta kyseisen virren voisi löytää kokonaisuudessaan ja kuka on virren sanoittanut?
Answer
Valitettavasti tämän tekstin lähdettä ei ole löytynyt, kieleltään ja sisällöltäänkin se toki sopii hyvin vanhempien hengellisten laulukokoelmiemme maailmaan. Ainakaan vuoden 1701 virsikirjasta ("Vanha virsikirja") en säkeistöä onnistunut löytämään. Yhtä vähän vuonna 1790 suomennetusta "Siionin virsistä" tai samalta ajalta olevasta "Halullisten sielujen hengellisistä lauluista". Lounais-Suomessa vaikuttava herätysliike rukoilevaisuus on ottanut näistä vanhoista kirjoista uusiakin painoksia ja käyttää niitä edelleen omissa seuroissaan.
Viimeksi mainittuun kirjaan sisältyy hyvin samanhenkinen virsi (tai laulu) numero 95, joka on otsikoitu "Helvetin esimausta". Teksti on myös päätynyt Vilhelmi Malmivaaran vuonna 1893 perusteellisesti uudistamiin "Siionin virsiin" (numero 154).
Näitä tekstejä en voi ryhtyä tässä jäljentämään, "Halullisissa sieluissa" säkeistöjä nimittäin on 45, Malmivaaralla vain 28.
Vanha virsikirja : vuoden 1701 suomalainen virsikirja / toimittanut sekä johdannon ja selityksen laatinut Tauno Väinölä. - Kirjaneliö, 1995
Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut. - Research paja, 2006
Siionin virret : virsikirja kotihartauden tarpeeksi / toimittanut Vilh. Malmivaara. - 37. p. - Herättäjä-yhdistys, 1966
Add new comment