Mitä ovat maakirjatalot eli kantatilat ja yksinäistalo

Yksinäistalon, kantatilan ja maakirjatalon määritelmät löytyvät sukututkimussanastoista ja sanakirjoista.
Yksi ja sama tila voisi ilmeisesti periaatteessa olla sekä yksinäistalo, kantatila että maakirjatalo, kontekstista riippuen.

Yksinäistalo on tila, joka muodostaa oman kylänsä. Ruotsiksi yksinäistalo on enstaka tai enstaka hemman (hemman utan underlydande torp), ks. Sointula "Sanasto sukututkijoille" ja Andersson: "Ordbok för släktforskare".

Termi kantatila on maanmittaussanastoa ja se liittyy ositukseen. Kantatila on Kielitoimiston sanakirjan mukaan "tila joka lohkomisessa on jäänyt emätilasta jäljelle, päätila". Nykysuomen sanakirjan mukaan kantatilalla tarkoitetaan toisinaan myös "Viipurin läänin lahjoitusmailla isossajaossa jäljelle jäänyttä hovitilaa".

Nykysuomen sanakirjan mukaan "maakirjatalo" on maakirjaan otettu kokonainen tila. Maakirjat ovat virallisia luetteloita itsenäisistä kiinteistöistä. Sukututkimuksessa maakirjoja käytetään apuneuvoina.

Suomen sukututkimusseurassa kerrottiin, että maakirjojen käytöstä on olemassa Eeva-Liisa Oksasen kirjoittama neljäosainen artikkelisarja "Maanomistus ja maanluontojen piirileikki", ks. Genos -lehti vuosilta 1995 ja 1996. "Selvitä sukusi" -kirjassa on Raimo Viikin artikkeli "Maakirjat sukututkimuksen lähteinä".

.