Tahtoisin tietoa sanasta mellakka. Milloin sitä voi käyttää, ja mikä on sanan etymologia?

Nykysuomen sanakirjan mukaan sana mellakka on substantiivi, jonka ensimmäinen merkitys on vakavanlaatuinen levottomuus, rauhattomuus, väkivaltaisuuksiin johtanut mielenosoitus, kahakointi, tappelu. Esimerkiksi: ravintolassa nousi mellakka, maassa puhjenneet mellakat kukistettiin verisesti. Äärimmäisyysainekset panivat toimeen mellakoita ja veritekoja. Nämä mellakat johtivat ilmikapinaan. – Yhdyssanoissa katu-, lakko-, neekeri-, ylioppilasmellakat.

Harvemmin sanan mellakka merkitys on metakka, melu, rähinä. Esimerkiksi pitää pahaa mellakkaa. Juopuneiden mellakka. Vastustajat nostivat asiasta aika mellakan.

Suomen sanojen alkuperä eli Etymologinen sanakirja kertoo mellakka-sanasta seuraavaa: (Lönnrot 1874; yl.) ’meteli / Tumult, Krawall’, mellastaa (Juslenius 1745; yl.) mellakka ’melu, jyry, metakka’, mellaistoa ’riuhtoa, rehkiä’, vrt.vi möllata, (Wied) möllata, -da ’meluta, riehua, raivota’, möll(g. –u, -a) ’melu, meteli’. Sanat ovat onomatopoieettisia. Niitä voi verrata myös meluun ja meteliin.

Gananderin sanakirjassa vuodelta 1787 on rinnastettu suomen sana mellastaa viron sanaan möllata.