Mistä on peräisin tarina, jossa joku huomaa jokea pitkin uivan lastun ja lähtee kirveen kanssa etsimään lastun lähettäjää.

Tätä erämaiden asuttamiseen liittyvää "lastujuttua" on kerrottu eri puolella Suomea. Vanhoja asutustarinoita tutkinut Aarne Europaeus on selittänyt sillä havainnollistetun "myöhemmille polville entisaikojen harvaa asutusta". Tavallisesti näihin kertomuksiin liittyykin toisistaan varsin kaukana olevien kylien tai paikkakuntien nimiä. Yksi tunnetuimmista lastuista lienee Tyrvään lastu, josta Topelius kertoo Maamme kirjassaan ja josta 1990-luvun lopulla tehtiin graniittiveistoskin Tyrvään Kaukolan kylään.

"Kokemäen pitäjässä sanotaan muinoin olleen ainoastaan yhden talon. Talon isäntä näki lastun kulkevan virran mukana ja arvasi siitä, että hän oli saanut naapurin. Hän lähti kohta etsimään naapuriansa ja tapasi hänet siinä, missä nyt on Kaukolan kylä Tyrvään pitäjässä, 6 peninkulman päässä Kokemäeltä."

Maamme kirjan anekdootti ei kuitenkaan mainitse kirvestä. "Topelius jättää hienovaraisesti kertomatta, miten naapurisopua hiottiin", niin kuin Hiidenkivi-lehti toteaa Tyrvään lastu -veistoksen paljastamisesta kertovassa pikku-uutisessaan. Paikkakunnalla tallennetussa versiossa kirves kuitenkin on mukana: "Tyrvään Kaukolan kylässä oli uudisasukas rakentaessaan kotimökkiään sinkauttanut jonkin lastun koskeen. Siellä se sitten virran mukana liikkui, kunnes lähin naapuri, Kokemäellä asuva uudisasukas, sen tavoitti. Hän teki lastusta sen johtopäätöksen, että hän oli saanut metsästysmailleen liian läheisen naapurin, ja hän päätti lähteä uutta tulokasta tapaamaan. Kolmen päivämatkan päästä hän hänet yllätti ja iski kirveellään kuoliaaksi."

Opettaja ja kotiseutuhistorioitsija Juho Hirsjärvi on tallentanut lastujutun variantin Ypäjältä: 
"Perttulan Talosen isäntä näki valkoisen lastun tulevan virran mukana Loimijokea alas. Heitti kirveen olalleen ja lähti uutta naapuriaan tapaamaan. Jokioisilla ei vielä asunut ketään. Mutta Kuhalan kosken varrella Tammelassa hän tapasi uudisasukkaan. 
– Miksi minun maalleni tunget, ärjäsi Talonen. 
– Lienee tässä tilaa minullekin, vastasi vieras. 
– Eikä ole, ärjäsi Talonen ja löi naapurinsa kirveellä kuoliaaksi. 
Haudattuaan hänet palasi Talonen kotiinsa. Paikkaa alettiin siitä lähtien kutsua Haudankorvaksi. Mutta jonkun ajan kuluttua näki Talonen uuden, tosin vähän virttyneen lastun kulkevan virran mukana. Lähdettyään uudestaan naapuria hakemaan hän sai mennä aina nykyiseen Portaan kylään asti Tammelassa. Mutta kun uusi asukas suostui pysyttelemään poissa Talosen metsästysmaista ja kalavesiltä, sekä ottamaan myöskin talonsa nimeksi Talonen, antoi Perttulan isäntä viimemainitun naapurin jäädä henkiin."

Hyvin samantapaista  – joskin sopuisampaa –   tarinaa kerrotaan Vähäkyrön ensimmäisestä asukkaasta. Mies näkee jokiveden mukana keikkuvan lastun ja oivaltaa, että yläjuoksulla on asukkaita. Seuraavana aamuna hän lähtee kirves kontissaan selvittämään, kuinka kaukana uusi naapuri asuu. Vasta kolmannen päivän iltana naapuri löytyy Kurikasta saakka. "Pitkä oli talojen väli silloin, hyvin pitkä, vaikka olivat siellä Kurikassa iloinneet, kun on naapuri niin lähellä."

Lähteet: 
Aarne Europaeus, Asutustarinoista Pohjois-Hämeessä ja Keski-Pohjanmaalla. 2 – Kotiseutu 10/1910 
Zacharias Topelius, Maamme kirja
Tyrvään lastu veistettiin graniittiin. – Hiidenkivi 4/1996
Asutus- y.m. tarinoita Ypäjältä. – Forssan lehti 9.12.1925 
L. Leppälä, Vähäkyrön ensimäinen asukas. – Ilkka 10.1.1936 
Tyrvään Lastu. – Länsi-Suomi 22.4.1938