Mistä suomalaisten ammattitutkintojen nimemämiskäytäntö erilaisiksi -nomeiksi on peräisin? Mistä lähtien tutkintoja on nimetty näin ja mitä tuo liite -nomi…

Lähetin kysymyksesi Kotimaisten kielten keskukselle ja sieltä ystävällisesti vastasi Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Riina Klemettinen: "Tähän kysymykseen on vaikea antaa varmaa vastausta, mutta taustalla saattaa olla agronomin, astronomin ja ekonomin kaltaisten, suhteellisen vanhojen lainasanojen tarjoama malli. Nämä sanathan löytyvät jo Nykysuomen sanakirjasta, jonka aineisto on kerätty pääasiassa 1900-luvun alkupuolella.

Ehkäpä uusia tutkintonimikkeitä luotaessa on ajateltu, että  nomi-loppu kuulostaa kansainväliseltä ja toisaalta myös suomalaiseen suuhun sopivalta. Loppuosaan liitettävän alkuosan on sitten tarkoitus kuvata kutakin erikoisalaa, ja se on saatettu lainata vaikkapa englannista (tradenomi) tai latinasta (hortonomi).

Uusia  nomi-loppuisia nimikkeitä on arvatenkin luotu tarpeen mukaan. Esimerkiksi datanomi ja restonomi löytyvät jo 1990-luvulla ilmestyneestä Suomen kielen perussanakirjasta. Sen sijaan vaikkapa vestonomi on päätynyt Kielitoimiston sanakirjaan vuonna 2006."

Etymologinen sanakirja puolestaan kertoo, että -nomi on johdos kreikan kielen sanasta tai päätteestä ‑nomos, joka tarkoittaa ’hoitava, järjestävä’ tai johdos, joka liittyy verbiin némein ’hoitaa, viljellä; hallita, omistaa; jakaa’.

Lähteet:

Kotimaisten kielten keskus. https://www.kotus.fi/

Suomen etymologinen sanakirja. https://kaino.kotus.fi/ses/