Törmäsin vuonna 1964 julkaistussa lehdessä termiin "orjahuutokauppa" jota siis ilmeisesti leikkisästi harrastettiin markkinoilla. Mitä tämä oikeasti tarkoitti…

Tällaisia "orjahuutokauppoja" tosiaan järjestettiin erilaisten tapahtumien yhteydessä ainakin 1960-luvulta alkaen. Pakinoitsija Arijoutsi (Heikki Sakari Marttila) kirjoitti ilmiöstä Helsingin Sanomissa vuonna 1963. Hän oli poikennut Ateneumissa, jossa Taideteollisuusopiston oppilaat ja opettajat möivät osaamistaan 8 tunnin ajaksi eniten maksavan käyttöön. Näin kerättiin rahaa opiskelijoiden Puolan retken matkakassaan. Varoja kertyikin jutun mukaan huomattava summa. Arijoutsi kehitteli kolumnissaan ajatusta kirjailijoiden luovuuden markkinoinnista samaan tapaan esimerkiksi avustusrahastoiden kartuttamiseen.

Hesarin arkistoista löytyy runsaasti esimerkkejä vastaavista tempauksista. Jo 1962 oli Kokemäellä paikallinen Lions-klubi järjestänyt orjamarkkinat kotipaikkakuntansa vanhainkodin tukemiseksi. Kaikilla osallistuneilla oli tilaisuus tarjota kykyjensä mukaisia palveluksia, mm. siivouksesta ja lumenluonnista. 

Ainakin vielä 1970-luvulla ja 1980-luvulla tällainen tapa kerätä varoja eri tarkoituksiin näytti lehden arkistohaun perusteella olevan melko tavallista. Yleensä taustalla vaikuttaisi olleen hyväntekeväisyys, taksvärkki tai oppilaitosten erilaiset varainkeruut. 1990-luvulla ilmoittelu orjahuutokaupoista näyttää jo hiipuneen.

Lähde: Helsingin Sanomat aikakone