Kuolinilmoituksissa on ollut Lauri Pohjanpään lausuma jotenkin näin: Kuolemaa ei ole, on ovi elämään/uuteen todellisuuteen. Löydätkö minulle oikean muodon?…

Lauri Pohjanpäältä löytyy tuo ajatus  postillassa Katso Jumalan Karitsa (1957):

Hauta on avannut porttinsa. Me emme enää sure poismenneitä rakkaitamme niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. Me näemme heidät jälleen. He ovat menneet vain hetkistä ennen meitä. Ei ole kuolemaa, on vain ovi toiseen elämään.

Postillasta voi lukea esimerkiksi Esko Miettisen blogikirjoituksesta, https://kkyry.fi/blogi/16-miten-ihastuin-vanhoihin-kristillisiin-kirjoi….

Samankaltaisia säkeitä löytyy myös runoista. Lauri Pohjanpään Valitut runot -kirjassa (8. painos vuodelta 1979) s.226-228 Pääsiäisyö-runon loppupuolella:

Ma tahtoisin maan yli kuuluttaa:
ei ole, ei ole kuolemaa!

Oi tähdet, tähdet te julistakaa:
ei ole kuolemaa!

Löytyi myös runo Koti s. 305, jossa ajatus esiintyy muutamassakin säkeessä:

...
Näin: on Isän koti.
ei kuolemaa!
Huoneesta toiseen
sielu siirtyä saa!

...
Valossa kylpee
kotimme: taivaat ja maa!
On vain Isän koti!
Ei kuolemaa!