Käsitteen "hyvinvointiyhteiskunta" synty ja merkitys

Hyvinvointiyhteiskunnalla viitataan yhteiskuntaan, jossa jäsenet voivat hyvin, elintaso ja sosiaalietuudet ovat korkeat ja korruptio vähäistä. Hyvinvointiyhteiskunnassa resurssit ovat verrattain tasaisesti jakautuneet ja kolmas sektori on perinteisesti vahva. 

Hyvinvointivaltiosta alettiin puhua sotien jälkeen 1950-luvulla. OAMK:in verkko-oppimateriaalissa kerrotaan, että Mitä Missä Milloin -kirja esitteli hyvinvointivaltion käsitteen vuonna 1954. Alun perin termi on tullut Englannista, jossa alettiin toisen maailmansodan jäleen puhua hyvinvointivaltioista (welfare state) vastakohtana sotaa käyville valtioille (warfare state). Sodan päätyttyä valtion varat eivät huvenneet enää aseisiin ja muuhun poikkeustilan kustantamiseen, vaan saatettiin alkaa rakentaa yhteiskuntaa uusiksi. 

Joskus puhutaan päällekkäin hyvinvointivaltiosta ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Vaikka näillä tarkoitetaan periaatteessa samaa asiaa, hyvinvointiyhteiskunta viittaa systeemiin, jossa valtion rooli on vähäisempi ja yhteiskunnan muiden jäsenten suurempi. Hyvinvointivaltiossa juuri valtionhallinto takaa sen, että hyvinvointi koskee kaikkia, ja tätä pyritään toteuttamaan mm. verovaroin. 

Tutkijat ovat olleet jo toistakymmentä vuotta vahvasti sillä kannalla, ettei Suomesta voi enää puhua hyvinvointivaltiona, koska valtiovallan toimien myötä esimerkiksi tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti. 

Tutkimusta ja kommentteja hyvinvointiyhteiskunnasta: 

Laboren raportti vuodelta 2015 

”Perusteltua olla huolissaan” – Näin tutkijat kommentoivat HS:n gallupia hyvinvointi­valtion tulevaisuudesta
- 2022, HS:n artikkeli (maksumuurin takana) 

Juho Saari (toim.): Hyvinvointivaltio - Suomen mallia analysoimassa (2005)

J&J Hänninen: Kallis köyhyys, eli, Kuinka hyvinvointivaltio purettiin ja köyhyydestä tehtiin bisnestä (2008)