Kuinka tarkka radiohiili ajoitus on?

Tietoa radiohiiliajoituksesta löytyy teoksista 

Luut, kivet ja tähdet : iänmäärityksen tiede / Chris Turney ; suomentanut Arja Hokkanen. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2007

Historiallisen ajan arkeologian menetelmät : seminaari 1998 / [toimittaja: Marianna Niukkanen]. Museovirasto 1999

Pertti Hautasen pro gradu -tutkielman Radiohiiliajoitus, https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/56208/URN%3ANBN%3Afi%3Ajy… johdannossa kuvataan radiohiiliajoitusta. Olen koonnut sieltä seuraavan: Ajoitus perustuu eksponentiaaliseen hajoamislakiin. Siinä mitataan joko näytteessä olevan radiohiilen aktiivisuus  tai isotooppien C 12 , C 13 ja C 14 lukumäärien suhteet kiihdytinmassaspektrometrillä. Molemmissa tapauksessa tarvitaan myös standardoitu vertailuarvo. Vertailuarvona käytetään vuoden 1950 ilmakehän radiohiilipitoisuutta. Ajoituksessa oletetaan, että ilmakehän radiohiilipitoisuus on vakio. Tällöin saadaan niin sanottu radiohiili-ikä. Se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, koska ilmakehän radiohiilipitoisuus ei ole ollut vakio. Siksi ikä täytyy korjata kalibroimalla se todellisemmaksi kalibrointikäyrän avulla. Radiohiiliajoituksella voidaan ajoittaa pääasiassa maksimissaan noin 50 000 – 55 000 vuotta vanhoja näytteitä. Tarkkuutta voi siis tutkia isotooppien hajoamisnopeutta ja kalibrointia analysoimalla.

Pro gradu -tutkielmassa on kaavoja ja menetelmiä, joilla voi tutkia radiohiiliajoituksen menetelmää ja näin muodoin myös tarkkuutta.

Lisäksi vähän kompaktimpaa tietoa löytyy sekä Pohjois-Karjalan museon sivullta, https://pohjoiskarjalanmuseo.fi/web/maakunnan-esihistoria/radiohiiliajo…

että Tieteen kuvalehdestä, https://tieku.fi/teknologia/radiohiili-miten-radiohiiliajoitus-toimii