Etsisin runoa jossa kuvaltaisiin elämää maatilalla ja/tai elämän eri vaiheista , kuitenkin elämää ylistäen (lapsuus, äitinä oleminen ja mummous).

Hei!
Solveig von Schoultzilla on tämä aika tunnettu runo:
Kolme sisarta
Nainen kumartui ja otti lapsensa syliin/ ja tukka valahti hänen kasvoilleen/ ja hänen sisällään kumartui pieni eukko/ kirkassilmäinen ja kuiva/ pää tutisten/ ottamaan neuleensa/ ja hänen sisällään/ kumartui tyttö ottamaan nukkensa/ hellin käsin// kolme sisarta/ jotka koskaan eivät tapaa toisiaan.
(Suom. Helena Anhava)

Eeva Heilalan runotuotanto on leimallisesti maaseutuelämään sitoutunutta ja sitä kuvaavaa. Heilalan runoista voisi löytyä myös jokin osuva.

Toivottavasti näistä on apua runotarpeeseen.